torstai 5. helmikuuta 2009

Katrillin mietteitä torstaina 5.2.2009

Tänään on sellainen päivä, että tuntuu "onko pakko tehä, jos ei jaksa". Väsyttää ihan mahottoman paljon ja käsiä raastaa kipu sormista olkapäihin asti. Fibromyalgia ei ole mikään mukava seuralainen. Ompelukone oottaa ompeluhuoneessa ompelijaansa, mutta tänään en kykene sen eteen istahtamaan. Tällaisena päivänä on parasta levähtää tilkkupeiton alla ja lukea jotain mukavaa kirjaa tai selailla ihania käsityölehtiä.

Kipu ja alakulo kulkevat käsi kädessä. Onko niin, että ensin tulee kipu ja sitten alakulo vai toisinpäin? Totuus on, että kipu rajoittaa tekemistä vaikka niin ei haluaisikaan. Toisinaan kipu lamaa elämän sänkyyn peiton alle ja toisinaan jaksaa touhuta kivusta huolimatta. Tämä riippuu mielialasta. Jos tunnet olosi hyväksi kivusta huolimatta, kipu ei estä sinua touhuamasta. Mutta jos olet masentunut tai alakuloinen, kipu ottaa vallan ja vie voimat kokonaan. Onneksi minulla on tällä omalla matkallani jo se tilanne, että alakulo päiviä on huomattavasti vähemmän kuin muita päiviä. Masennuksen pelko on kuitenkin aina olemassa ja väijyy taka-alalla mielessäni. En enää halua siihen mustaa pimeyteen, mitä koin ollessani vaikeasti masentunut useamman vuoden ajan.

Alakulo ja masennus ovat kaksi eri asiaa. Alakulo on ns. normaaliin elämään kuuluva, muutaman päivän kestävä ja ohimenevä tila. Tiedän, että alakulo hellittää ja voin ottaa sen vastaan. Se muistuttaa minua lepäämisen tärkeydestä ja pistää minut miettimään asioita vieläkin syvällisemmin. On ihanaa, että tällaisina päivinä tiedän ystävien kuuntelevan ja he auttavat kestämään hankalat päivät paremmin. Ikävöin ystäviäni, jotka asuvat kaukana. Onneksi puhelin on olemassa! Kipeisiin käsiini auttaa myös lepo. Olen useana päivänä ommellut paljon käsin ja nyt on pidettävä muutama vapaapäivä, jotta tilanne hellittäisi. Ompeleminen on vaan niin ihanaa...


Nämä hyvänyön enkelit odottavat viimeistelyä työhuoneessani ja pupujussille on vaatteet tulossa. Enpä yhtään ihmettele miksi käteni ovat kipeytyneet... Mutta mitähän mie tekisin ilman käsitöitä? Käsitöiden teko on auttanut minua toipumaan masennuksesta ja olen saanut paljon ystäviä ja tuttuja erilaisten käsityökurssien ja -tapahtumien kautta. Unelmoin omasta ihanasta, suuresta ja valoisasta ateljeesta, jossa kaikki käsityö- ja askartelutarvikkeeni saavat olla esillä ja jossa on hyvä tehdä töitä...

Olen onnellinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus olla kotona lasten kanssa. Laittaa heidät kouluun ja olla vastaanottamassa lapsia, kun he palaavat koulusta. Tänäkin aamuna oli niin mukavaa, kun nuorimmaisemme kanssa katsottiin sylikkäin lastenohjelmia. Pienet kädet tuntuivat niin ihanilta kaulassani. Nämä ovat niitä pieniä, suuria onnenpipanoita, joiden avulla jaksan kipeänäkin eteenpäin. Abiturientti pojalla alkoivat Yo-kokeet tänään ja vanhin poika tulee kotiin viikonlopuksi Oulusta.

Tuntuu, että olen kirjoittanut tätä postausta koko aamupäivän. Välillä olen käynyt lepäämässä ja hoitamassa koiraa. Huomenna on taas parempi päivä!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paljon voimia sinulle Katrilli <3

Se on kyllä totta että muksut antavat iloa ja voimia elämään, vaikka välillä hiukan ahdistaakin! Olkaamme onnellisia lapsositamme!

Hyvää torstai päivän jatkoa sinulle!

Maisuli

SANNA kirjoitti...

Lepäilehän välillä!
Minusta näyttää että jollekin on iskenyt urakka päälle... enkulit ja pupu taitavat olla vain jäävuorenhuippua siitä mitä kaikkea oletkaan touhunnut käsityörintamalla... siihen kun vielä lisätään normaalit arkitouhut, niin eipäs ole ihme jos väsyttää!

Hih paraskin puhuja... sovitaanko että lepäillään viikonloppu ja käsitöitä tehdään vain äärimmäisessä hädässä... telkkaria katsoessa saa neuloa, koska muutoin ei voi telkkaria katsoa...

Enkeleitä! t. Sanna

Palaga kirjoitti...

Voimia sinulle ja lepoa kaiken arkisen aherruksen keskellä!

Kisumumma kirjoitti...

En yhtään ihmettele, että kätesi ovat kipeät,kun noin paljon olet ommellut.
Minä olen jo pitkään ollut vähemmällä tekemisellä, kun kädet ovat särkeneet yölläkin ja valvottaneet.Mulla toi nivelrikko vääntää sormia ja yritän niitä hieroa ja varovasti "oikoa".