lauantai 30. elokuuta 2008

Ensimmäinen poikanen lensi pesästä !


Tänään on ollut hyvin tunteikas päivä, vanhin poikani muutti pois kotoa. Tiesin, että hänen muuttonsa tulee koskettamaan tunteitani, mutta en arvannut reagoivani näin voimakkaasti. Ensimmäisen kerran itkin jo eilen illalla, kun autoin poikaa pakkaamaan tavaroitaan.
Aamulla pakkailimme auton ja lähdimme kohti Oulua muuttokuorman kanssa. Rupesin autossa muistelemaan ja puhuin ääneen, että "vastahan sinä olit pieni vauva sylissäni ja nyt muuttamassa pois kotoa". Et onneksi muuttanut kuin reilun sadan kilometrin päähän kotoa. Järjellä ajatellen ymmärrän tilanteen oikein hyvin että lasten pitää muuttaa pois kotoa ja kokeiltava omia siipiään, mutta tunteet sanovat ihan toista. Äidin tunteet ja siteet lapsiin ovat niin voimakkaat.
Tuntui niin haikealta lähteä pojan asunnolta pois. Itkin lähes koko kotimatkan ajan, niin voimakkaasti purkautuivat tunteeni. Tiedän kuitenkin, että poika pärjää... Kotiin tultuamme etsin varastosta vanhaa päiväkirjaani, jossa tiesin seuraavan runon olevan. Olen löytänyt sen vuonna 1989 ensimmäistä "poikasta" odottaessani.
Tuli pieni poika
"Kuukausia vatsassani potki
pieni ihminen, jota en
tuntenut vielä.
Oli aikoja, jolloin potkusi eivät herkistäneet minua,
vain hankalaa oloa, ahdasta ja tukalaa
ja taas pelko siitä, josko
sinä tulet jo
vaikka et ole siihen valmis.
Ja kuitenkin tuli päivä,
jolloin en olisi jaksanut
odottaa sinun tapaamistasi
enää hetkeäkään:
missä oikein viivyit?
Ja tulithan sinä;
pieni hellyttävä poika.
Tulit ja valtasit paikkasi perheessä itkien,
valvoen, vaatien, hymyillen, nauraen
rakastaen.
Ihana pieni poikani !"

torstai 28. elokuuta 2008

Torstaina 28.8.2008


Koetan kirjoittaa joitakin ajatuksiani tänne blogiini. Olen ihan mahdottoman väsynyt. En saanut kipujen vuoksi lainkaan nukuttua viime yönä. Minulla on jo pitkään ollut suhteellisen hyvä tilanne kivun suhteen, mutta tilanne muuttui. Aloitin pitkän tauon jälkeen jumpan ja selkäni ei siitä tykkää. Olen tehnyt jumppaliikkeet rauhallisesti, mutta sekään ei näytä auttavan. Alaselkä, pakara sekä koko vasemman jalan hermokipu on raastavaa ja vaikeata kestää. Kipu kaikessa kaameudessaan jysäytti minut kyllä täysillä maan pinnalle. Ei kipu ole mihinkään hävinnyt, se antoi minun vaan hetken levähtää tullakseen entistä kovempana takaisin. Jouduin eilisen ja yön aikana ottamaan huomattavasti enemmän kipulääkkeitä kuin tavallisesti ja opiaatit vievät minulta unet.
Olen koettanut valmistautua ensi viikolla avattavaan tilkkunäyttelyyni. Maanantaina, 1.9. 2008 on näyttelyn pystytys päivä ja tiistaina 2.9. klo 18.00 0vat avajaiset. Tervetuloa mukaan ! Näyttelyni nimeksi valitsin Tilkkuterapiaa !! Minulla on vielä joitakin näyttelytöitä viimeisteltävänä, katsotaan mitä ehdin ja jaksan tehdä.
Tervetuloa Tilkkuterapiaa- näyttelyni avajaisiin tiistaina 2.9.2008 klo 18.00!!
Kuvasin uuden, vasta valmistuneen tilkkutyöni "Aikaisin aamulla" blogiini. Tyttäreni, 8v on suunnitellut ja piirtänyt joutsenet. Minun täytyy kertoa hauska juttu, joka liittyy tämän työn tekemiseen. Pyysin tytärtäni piirtämään kaksi joutsenta malliksi minulle. Ensin hän kysyi; "tahdotko lentävän, kävelevän vaiko uivan joutsenen"? Vastasin haluavani kaksi uivaa joutsenta. Seuraava kysymys kuului; "tahdotko kyhmy- vaiko laulujoutsenen"? Mie halusin kyhmyjoutsenen. Lapselle pitää näköjään olla hyvin konkreettiset tiedot ennekuin hän ryhtyy toteuttamaan phhntäni. Häneltä ei mennyt kuin viisi minuuttia joutsenten piirtämiseen.

maanantai 18. elokuuta 2008

Viikonlopun kuulumisia


Viikonlopun aikana koetin ommella ja tehdä muitakin käsitöitä. Näyttelyyni ei ole enää kuin parisen viikkoa aikaa ja vielä muutama uusi, jo aloitettu tilkkutyö odottaa valmistumistaan. Kiirehän minulle tulee, mutta koetan tehdä sen mitä ehdin. Näyttelyyn valmistautumisen lisäksi remontti jatkuu, tällä viikolla on myös mieheni 50-vuotis syntymäpäivät ja pojan muuttoa Ouluun valmistellaan. En ole vielä leiponut mitään ja remontin jäljiltä paikat ovat sekaisin ja koiran karvoja täynnä (labradorilla karvan lähtö aika). Olen oppinut kuitenkin rankkojen kokemuksien kautta olemaan itselleni armollinen ja teen todellakin sen minkä jaksan.

Kuvasin aamulla tilapäisen ompelupöytäni ja tärkeän ompelukoneeni. Varsinainen ompeluhuoneeni on vielä työkalujen ja muiden remonttivehkeiden saartamana, joten siirsin ompelukoneeni makuuhuoneeseen tietokonepöydälle. Tämä pöytä on huomattavasti isompi kuin ompelupöytäni ja mietinkin, josko ompelisin jatkossa makkarissa. Makuuhuoneesta on tullut väliaikaisesti ateljeeni, siellä ovat sulassa sovussa kankaat, valmiit ja valmistumassa olevat tilkkutyöt, nukkekotitarvikkeet, neulelangat ym mukavat asiat ja seassa mahtuu vielä nukkumaankin.

Olen kovasti miettinyt tulevalle näyttelylleni nimeä. Kyselin lapsiltakin vinkkejä ja sain hyviä vastauksia. Monien hyvien nimien joukosta parhaimmalta tuntuu elämäntilanteeseenkin sopiva Tilkkuterapiaa. Käsityöt ovat olleet minulle yksi tärkeimmistä terapian muodoista viime vuosien aikana, kun olen koettanut toipua masennuksesta ja selviytyä jatkuvan kivun kanssa. On ihana työskennellä erilaisten materiaalien kanssa ja värit sinällään ovat terapeuttisia. Ompelun lomassa on mukava tarttua neuleeseen tai virkkaukseen ja tuntea lankojen pehmeys käsissään. Käteni eivät osaa olla jouten, aina pitää olla jotain näprättävää.






Ompelin muutamia ruusuja Tilda-kirjan ohjeiden mukaan. Ruusut olen tehnyt aurinkovärjätyistä kankaista ja lisään näihin vielä kirkkaita helmiä kastepisaroiksi. Mukava ja kaunis malli.



Tämän työn nimi on Butterfly. Viime kesänä ollessani tilkkukurssilla Keminmaassa ompelin yhteen aikaisemmin ompelemiani bloggeja, mutta työ ei ns. auennut minulle ja ihmettelinkin, että teenkö tätä ollenkaan valmiiksi. Tänä kesänä otin tekeleen mukaan ystäväni luokse ja kysyin hänen apuaan. Levitin työn lattialle ja yhdessä ystäväni ja tyttäreni kanssa katselimme ja pohdimme mikä tästä voisi tulla. Tyttäreni sanoi, että" siinähän on perhonen". Ja niinpä siitä tuli perhonen; huovutin neulahuovutuksella perhosen vartalon ja piipunrassista tuli tuntosarvet.
Mukavaa viikonalkua kaikille!


Ajatusten aamiainen ma 18.8.2008


Olen seurannut jonkin verran Pekingin Olympialaisia ja erityisesti uinteja. Ja sankarikseni on noussut sympaatinen Michael Phelps, joka ylsi uskomattomaan suoritukseen. Tänä aamuna Positiivareiden ajatusten aamiainen tarjosi Michaelin ajatuksen, joka niin sanotusti "kolahti" minuun.
Sanottua...
"Suurin juttu on se, ettei mikään ole mahdotonta. Moni sanoi minullekin, että kahdeksan kultaa on mahdotonta. Ei se vaadi kuin mielikuvitusta. Se on jotakin, mitä minä opin. Se on jotakin, joka auttoi minua täällä."
Lue myös Tom Lundbergin koskettava kolumni osoitteesta:

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Brilliante Weblog


Sain tällaisen hienon tunnustuksen jo kesällä Katjaliinilta ja Maijalta. Oikein lämpimät kiitokset teille molemmille. Olen ollut kesän aikana niin vähän tietokoneella, joten tämä on jäänyt laittamatta blogiini aikaisemmin. KIITOS!!