perjantai 26. syyskuuta 2008

Perjantaina 26.9.2008


Viikko on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Minun on pitänyt hoitaa selkääni ja käsiäni, joten käsityöt ja kirjoittaminen on ollut vähäisempää. Kerron tämän viikon kuulumisiani:
It's been a week already since my last post. I've needed to take care of my back and my hands and thus my handrcrafting and writing have been leser than usual. I'll tell about this week's happenings.
Tilkkuterapiaa-näyttelyni on avoinna vielä viikonlopun sekä ensi viikolla maanantain ja tiistain. Olen saanut paljon myönteistä palautetta näyttelystäni ja lehtikirjoituksesta. Palautetta on tullut monilta ihmisiltä joko suoraan minulle tai "välikäsien" ( psykologi, näyttelyn valvoja, kulttuurisihteeri) kautta. Kaikkein mieleenpainuvin palaute tuli minulle henkilökohtaisesti: Eräs mies soitti ja kertoi miten hän oli liikuttuneena lukenut lehtikirjoituksen. Hän kiitti upeasta näyttelystä sekä siitä, että olen uskaltanut puhua masennuksesta ja kivusta rehellisesti, niiden oikeilla nimillä. Näyttelyni on " tuonut toivoa masennusta sairastaville sekä kipupotilaille". Masennus on saanut "kasvot". Tällainen palaute saa mieleni iloiseksi ja nöyräksi. Näyttely on saavuttanut tarkoituksensa, se on koskettanut yleisöä. Monet koululais- ja päiväkotiryhmät ovat käyneet myös tutustumassa näyttelyyni.
My "Quilt Therapy" exhibition is still open over this weekened and on next week on Monday and Tuesday. I've had plenty of positive feedback about my exhibition and the newspaper article. Fedback has come from many people either directly or indirectly. Most memorable one was a personal one: a man phoned me and told me how much moved he had been after reading the newspaper article. He thanked me for a wonderful exhibition and about the fact that I dared to so openly speak about depression and chronic pain. My exhibition, according to him, has "brought hope for people suffering from depression and chronic pain. Depression has been give a human face." Such feedback makes one feel both happy and humble. The exhibition has reached it's goal, it has touched the people. Many school and day care groups have also visited it.
Nyt suuntaan ajatuksiani tulevaisuuteen ja mahdolliseen seuraavaan näyttelypaikkaan. On tullut aika viedä tilkkujen tarinaa oman maan ulkopuolelle. Olen suunnitellut yhteisnäyttelyä ystäväni kanssa. Katsotaan miten asia etenee...
Now I have set my thoughts to the future and the possible place for a next expedition. Time has come to take the message of the quilt outside the borders of my own country. I have been planning a shared expedition with my friend. I'll see how things get along...
Minä olen saanut töitä ja monet uudet, mielenkiintoiset projektit odottavat. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä haluan tehdä vähän töitäkin. Mie aloitan marraskuussa pitämään lapsille käsityökerhoa. Opetustunteja tulee viikossa kaksi ja se määrä tuntuu oikein sopivalta näin aluksi. Ja saan tehdä sitä mitä haluan. Haluan opettaa lapsille erilaisia käsitöitä ja viedä käsityöperinnettä eteenpäin.
I have also received a job and many new, interesting projects await. Even though I am on disability pension I want to do just a little work too. I'll start in November as the runner of a children's handclub activity club. It'll be 2 hours per week and that feels like a good amount for starters. And I can do what I want. I want to teach the children different types of handcrafting and take the tradition forward.
Lokakuussa osallistun Prospect-koulutukseen. Prospect-koulutus on tarkoitettu mielenterveyskuntoutujille, heidän omaisilleen sekä terveyden- ja sairaanhoidon ammattihenkilöstölle. Marraskuussa on vuorossa kipuryhmän vetäjan koulutus Rovaniemellä ja ensi vuoden alussa perustan oman kivunhallintaryhmän. Minua kysytiin myös "apuohjaajaksi" fibromyalgiaryhmään ja tämän ryhmän toiminta alkaa lokakuussa. Kaikki ovat todella mielenkiintoisia ja tärkeitä toimintoja joihin lähden koko sydämestäni mukaan. Eikös sitä sanotakin, että eläkkeellä ollessa on aina kiire?







In October I'll take part in "Prospect" - training. It is meant for people recovering from mental conditions, their family and people in the caring professions. In November I'll take part in the training to become a chronic pain support group leader and next year I'll start up my own group. I was also asked to become an "assistant leader" on a fibromyalgia supposrt group and this group will start in November. All of these are very interesting ventures and I'll join them with all my heart. Don't they say that you're always busy when you're retired?
Tänään on neljännen poikamme syntymäpäivä. Oma tähtisilmäni täyttää 12-vuotta! Niin se aika rientää. Eilen vietimme synttärijuhlat kavereille, koska poika lähtee tänään viikonlopuksi seurakunnan järjestämälle seikkailuleirille. On varmasti jännää nukkua armeijan puolijoukkueteltassa muiden leiriläisten kanssa. Toivottavasti sää paranee, nyt sataa kaatamalla.
Today is the birthday of our fourth son. My little sparkly-eyes turns 12 years old! As time goes by... yesterday we threw a party for his friend because today my son leaves for a weekend camp arranged by the local congregation. It must be exciting to spend one's night inside a big army tent with the other kids at the camp. I hope the weather will improve, though, it's raining cats and dogs at the time.
Haluan toivottaa kaikille mukavaa viikonloppua !
I wish you all a very nice weekend!
Halauksin Katrilli
With hugs, K

lauantai 20. syyskuuta 2008

Hyvää viikonloppua kaikille!

KAIKKI MITÄ TARVITSEN


Minäkö köyhä ? Ehei, en ole!
Ei minulla taloja, tiloja ole,
mutta lämpeä katse sielussani.
Ei minulla autoja, veneitä ole,
mutta ihosi pehmeys ihollani.


Ei minulla rahoja, osakkeita ole,
mutta lasteni hiljainen hengitys yöllä.
Ei tuloja suuria, säästöjäkään
mutta silmät ja korvat elämä huomata.


Ei minulla ole mitä muut tarvitsevat,
minulla on mitä minä tarvitsen.



-Veikko Pöllänen-

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Kuulumisia


Meillä on ollut useamman päivän ajan ongelmia Soneran nettiyhteyksien kanssa. On ihan oikeasti ärsyttänyt, kun en ole päässyt nettiin surffailemaan. Niin tärkeäksi osaksi elämää yhteydenpito netin välityksellä on tullut. Se kuuluu jokapäiväiseen elämään.
Viime päivien aikana olen ollut kipeämpänä; selkää jomottaa ja fibromyalgiakivut jylläävät ihan tosissaan. Jalan ruusu infektio on onneksi parantunut hyvin. Ei ole mukava istua eikä liikkua. Olen nukkunut hyvin, mutta silti väsyttää koko ajan. Onneksi mieliala on pysynyt hyvänä, se auttaa kestämään kipua paljon paremmin. Olen saanut paljon positiivista palautetta näyttelystäni ja se tuntuu todella hyvältä. Näyttelyssäni on ollut monenikäisiä kävijöitä, niin miehiä ja naisia. Koululais- ja päiväkotiryhmät ovat myös löytäneet tiensä taidehuoneelle.
Kodin remontti on edelleenkin vähän kesken. Remontti veroitti meidän voimavaroja niin kovasti, että nyt on pakko pitää vähän taukoa. Olen saanut vähitellen järjesteltyä huoneita remontin jäljiltä.
Kipuryhmänvetäjän koulutus alkaa marraskuun puolessa välissä Rovaniemellä ja sitä odotan kovasti.

tiistai 9. syyskuuta 2008

Paikallislehti Iijokiseutu ma 8. syyskuuta 2008


Eilen paikallislehtemme IIjokiseutu julkaisi näyttelyni avajaisista kertovan jutun. Päätoimittaja Pasi Haarahiltunen oli kirjoittanut mielestäni oikein hyvän kuvauksen tapahtumasta. Juttu oli koko sivun mittainen ja myös pääkirjoitus oli näyttelystäni sekä taiteen merkityksestä sairauksista ja masennuksesta toipumisessa. Toimittaja oli käyttänyt kolmen tilkkutyöni kuvaa lehdessä. Voit käydä lukemassa kirjoituksen tästä: Iijokiseutu.


Kuvassa olevan tilkkutyön nimi on Ystävät ovat enkeleitä ilman siipiä.


There was a story about me and the opening of my exhibition in our local magazine Iijokiseutu in yesterday. The editor Pasi Haarahiltunen had written really nice story about this happening. You can go to see the story and few pictures from my exhibition, click this; Iijokiseutu.


Pääkirjoituksessa toimittaja oli käyttänyt Kohti valoa nimisen työn kuvaa ja tekstissä lukee mm. näin:


"Usein puhutaan kuinka kulttuuri ja taide nousevat vaikeina aikoina auttamaan ihmisiä selviytymään ankeista ajoista. Kulttuuri toimii ryhmien ja jopa kansakunnan tasolla elähdyttävänä voimana kuten tiedetään Suomen suuriruhtinaskunnan aikaisista itsenäistymisvaiheista.



Mutta taide toimii myös ja erityisesti yksilötasolla elvyttävänä lääkkeenä. Siitä saatiin jälleen kuulla todiste kun taidehuone Pudikissa äsken näyttelyn avannut tekstiilitaiteilija kertoi omista sairauskokemuksistaan ja oman taiteenlajinsa eli tilkkutöiden merkityksestä sairaudesta tointumisessa. Ankarien fyysisten kipujen ohella häntä vaivasi syvä masennus, joita hän saattoi pikkuhiljaa ruveta purkamaan teoksiinsa.


Pahan olon ja synkän masennuksen purkaminen taiteeseen ei ole ainutkertaista. Aiheesta on omien kokemustensa pohjalta puhunut myös toinen Pudasjärvellä vaikuttava taiteilija, Paavo Tolonen- ja Pudikin näyttelyssä siitä on puhuttu edellisen näytteillepanijan töiden yhteydessä.



Yhteistä näille kaikille taiteilijoille on, että heillä on väylä purkaa sisällään olevia asioita, myös pahaa oloa. Sitä voi purkaa monella muullakin tavalla, kirjoittamalla tai tekemällä käsitöitä tai rakentamalla tai aikka pelkästään puhumalla- on vain saatava asiat jollain tavalla puretuksi sisältä ulos. Sitä voi sanoa terapiaksi, ja taiteentekemistä itseään käytetään usein terapian välineenä.



Puhuminen on monille hankalaa ja varsinkin pahan olon sanoiksi pukeminen aivan ylivoimaisen hankalaa. Niinpä toisenlaisen mahdollisuuden löytäminen voi ongelmista kärsiville olla aivan ensiarvoisen tärkeää.Yleensä sitä mahdollisuutta ei tarvitse kaukaa hakea, sillä jokaisella on omia kiinnostuksen kohteitaan... Vaikka kaikki emme ole taiteilijoita, on meillä muita harrastuksia, ja jokaisella on nykyisin aikaa omille suosikkiharrastuksilleen..."





Oma kuva; särkynyt saviruukku.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Mökkitunnelmia

Viikonloppuna matkustimme ensimmäistä kertaa tänä syksynä mökillemme. Minulle tämä oli myös ensimmäinen kerta koko kesän aikana, kun pääsin nauttimaan Kiantajärven kauneudesta. Nuppu-koirakin tykkäsi kovasti olla mukana touhuissa. Koira lähti verkoillekin mukaan. Oli vähän hankala soutaa, kun Nuppu halusi myös seurata tuleeko verkoista kalaa ja koira oli aina tietysti vastakkaisella puolella venettä. Valitettavasti kalaa ei tullut.



In weekend we travelled to our cottage first time in this Autumn. Our summer place is in Suomussalmi and there is beautiful lake name Kianta. My dog, Nuppu, liked to be there too. She wanted to come fishing with us. But it was very difficult to row because Nuppu wanted to see is there any fish in the net and it was always in wrong side of the boat. Unfortunatelly there was no fish in the net.



Syksyinen luonto on uskomattoman kaunis. Ilma on kuulasta ja vesikin näyttää tummemmalta. Tällaista maisemaa voisin katsoa tuntikausia, ilman kiirettä, rauhoittuen. Tämä kuva on mökkimme venerannasta. Yöpakkasten ansiosta maaruska oli alkamassa todella kauniina.
Illan pimetessä oli ihana sytyttää kynttilöitä ja laittaa sauna lämpiämään. Meillä ei ole mökillä sähköjä. Olemme halunneet säilyttää mökin ihan mökkinä, siellä nautitaan luonnon kauneudesta ilman television jatkuvaa melua. Kiire unohtuu ja mieli saa hetken levätä. Ikkunastamme näkyy näin kaunis huoneentaulu.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Voimapostia vko 36


Tämän aamun voimapostina oli seuraava runo, joka oli kuin minulle tehty. Haluan jakaa sen kanssanne ja samalla toivottaa kaikille rakkaille ihmisille mukavaa ja kaunista viikonloppua:
"kesän paikkailin venettä
ompelin uusia purjeita
kuljin tuulissa paljain jaloin
seurasin pisaroiden laulua
ja joskus
selkeinä päivinä
pysähdyin valoon
tutkin unelmia pilvien harsoista
siristelin auringon säteistä
kuulautta
ehkä kasvoinkin
kesän sylissä
tänään suuntaan merelle
kiitän rantojen rauhasta
kallioiden vahvuudesta
nostan purjeet syksyyn
avaan sydämen reitin
teen tilaa
mahdollisuuksille
opettelen lisää luottamaan "
-Satu Pusa-