perjantai 27. kesäkuuta 2008

Retki Ranuan Eläinpuistoon 26.6.2008


Eilen torstaina teimme retken Ranuan Eläinpuistoon 8-vuotiaan tyttäreni kanssa. Vettä satoi välillä, mutta päätimme kuitenkin lähteä reissuun. Tuulipuvut ja sadevaatteet sekä eväät mukaan ja menoksi. Ajoin itse autolla näin pitkän matkan yli neljän vuoden tauon jälkeen. Tuntui todella hyvältä, ainakin henkisesti. Kehoni ei tykännyt, selkä kipeytyi kovasti. Jouduin ajon aikana useamman kerran pysähtymään ja jaloittelemaan, mutta meillä ei ollut mitään kiirettä.

Ranuan eläinpuisto on mukava paikka retkeillä. Me koetamme käydä siellä joka kesä. Nyt sää oli oikein sopiva eläinten katseluun, sää oli viileämpi, joten näimme lähes jokaisen eläinlajin edustajia. Joskus aikaisemmin olemme käyneet oikein lämpimällä ilmalla ja silloin eläimiä on vaikeampi nähdä, koska ne ovat olleet varjoissa lepäämässä. Eikä nyt ollut sääskiäkään.


Minun kestosuosikkejani Ranualla ovat saukot. Kuvassa Harry Otter- saukko. Se esiintyi pitkän aikaa meille. Saukko leikki kävyn kanssa. Toinen saukko oli lepäämässä.




"Peikonpoikanen": Tässä istuskelee huuhkajan poikanen, joka meidän mielestämme muistuttaa ihan peikkoa. Hauskan näköinen otus.





Eläinpuistossa on kolme jääkarhua. Kuvassa toinen kaksosista, joko Venus tai Vanessa. Oli hauska seurata näiden kahden sisaruksen leikkejä välillä vedessä ja välillä maalla.






Vanha herra Manesse köllötteli rauhallisesti viereisessä aitauksessa. Manesse on kyllä mahtavan kokoinen eläin.




Eläinpuiston uudet asukkaat, kaksi myskihärkää.




Kotieläinpuistossa tapasimme nämä pikkupossut. Tyttäreni mielestä possut muistuttavat ihan Nuppu-koiraamme.




Tyttö ratsasti sekä aasilla että hevosella. Kumpikin ratsastus tuntui mukavalta. Eläinpuiston, leikkipuiston sekä lemmikkieläinpuiston jälkeen oli aika tutustua ja tehdä ostoksia läheisissä MurMur-linnan myymälöissä. Fazerilta ostettiin vähän karkkia ja matkamuistomyymälästä lähti ihan väkisin mukaan pitkä käärme. Kävimme syömässä oikeaa ruokaa ja sen jälkeen alkoi kotimatka vesisateessa.
Meillä oli tosi mukava päivä. Olin iloinen, että pystyin ajamaan autolla. Tämä päivä on kipeämpi, mutta eilisen päivän muistoilla jaksan paremmin kivun kanssa.






tiistai 24. kesäkuuta 2008

Juhannuksen ajan tapahtumia

Juhannuspäivänä matkustimme tyttäreni kanssa ystäväni perheen kyydissä Ouluun viettämään muutama lomapäivä. Sunnuntaina kävimme Nallikarin rannassa katselemassa merta. Mie rakastan merta ja yleensäkin vesistöjä. Veden äärellä oleilu rauhoittaa mieltä. Oulussa satoi rajusti vettä ja rakeita sunnuntai-iltapäivänä. Sää kylmeni useita asteita, tytöillä oli haaveena mennä uimaan meren aaltoihin, mutta rannalla tuuli kovasti ja sateli vielä vettä, joten siirryimme Edenin sisätiloihin syömään jäätelöä.


Nallikarin rannalla on kaunis puisto, jossa paljon kauniita istutuksia, penkkejä, pöytiä ja lapsille leikkivälineitä. Omenapuut olivat täydessä kukassa. Puisto oli oikein raikas sateen jäljiltä.



Kuvassa kahden pienen "hobittin" hiekkaiset jalat aamu-uinnin jälkeen. Oli ihana seurata kahden 8-vuotiaan tytön iloisia touhuja niin hiekkaleikeissä rannalla kuin vedessäkin. Pienten elämä on vielä (onneksi) niin huoletonta ja iloista.



Kissankäpäliä "lainamökkimme" pihalla. En ole raaskinut ajella nurmikkoakaan ruohonleikkurilla kaikista paikoista, koska nyt kesän luonnonkukkaloisto on parhaimmillaan. Näitä ihanan pehmoisia käpälöitä ei enää kaikista paikoista löydykään. Kissankäpälät ovat oivallisia kuivakukkina.





Muutama kullerokin löytyy pihaltamme. Kullero on oikein kesäinen, aurinkoinen kukka. Sää suosi juhannusaattona sekä juhannuspäivänä juhlintaa. Me vietimme perinteistä juhannusta mökillä, jossa olemme nyt asustelleet pian kaksi kuukautta. Saunoimme, paistoimme makkaraa, söimme sipsejä ym perinteistä juhannusjuhlaruokaa. Sääskiä oli ihan riittävän paljon, joten hyttyskarkotekiekot paloivat koko ajan ulkopöydillä. Sääsket eivät ainakaan minua suuremmin haittaa, koska pohjoisen ihmisenä niihin on jo pienestä pitäen jollakin lailla tottunut.




Nuppu-koirammekin osallistui juhannuksen viettoon kanssamme. Hän kulki perässäni jokaisen askeleen. Nuppu tulee saunaankin mukaan. Saunan jälkeen lapset uivat ahkerasti Nuppu mukanaan.




tiistai 17. kesäkuuta 2008

Tiistaina 17.6.2008

Pojan rippijuhlat ovat nyt juhlittu. Meillä oli oikein tunnelmalliset juhlat mökillä. Konfirmaatiojuhla oli vanhassa, tunnelmallisessa kirkossamme. Kolmetoista poikaa saivat ensimmäisen ehtoollisensa. He viettivät rippileirinsä erärippikoulussa luonnon keskellä, harmaassa hirsikämpässä. Siellä he olivat laittaneet itse ruokaa, lämmittäneet saunaa joka päivä ja opiskelleet tärkeitä asioita Raamatusta.


Poika kertoi, että riparilla esimerkiksi lihakeitto oli parempaa kuin kotona, koska he olivat siellä käyttäneet vähän erikoisempia mausteita. He olivat laittaneet mausteeksi muutamia muurahaisia ja hyvää oli ollut. Kirkkoherramme on ollut lähetystyössä monissa eri maissa ja siellä hän on tutustunut myös erilaisiin ruokiin ja mausteisiin.


Konfirmaatio oli herkkä ja kaunis tilaisuus, jossa äidillä ja kummitädillä oli aika ajoin kyyneleet herkässä. Se oli taas yksi etappi nuoren elämän matkalla. Poika oli tykännyt olla leirillä kavareiden kanssa. Ja hän mietti, että voisi itsekin mennä isoskoulutukseen.


Mie olen olut tämän viikon todella väsynyt. Nukahtelen istualleni ja seisaalleni, mutta yöllä unta ei vaan tule. Viime yönäkin aikani kuluksi metsästin sääskiä. Jostakin syystä sääskiä on tullut mökin sisäänkin niin mahottomasti, ettei pysty nukkumaan. Kesän paras aika on nyt mennyt, kun sääsket ja mäkärät ovat tulleet. Mutta toisaalta nuo ötökät kuuluvat pohjoisen kesään, joten nautitaan kesästä niistä huolimatta. En ole jaksanut tehdä mitään käsitöitäkään tämän viikon aikana vaikka niin suunnittelin. Mutta nyt
näyttää olevan levon aika.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Keskiviikkona 11.6.2008

Nuppu-koira nautiskelee kesästä ja palloleikeistä. Olen lasten kanssa puhunut useamman kerran miten onnekkaita me olemme, kun saamme viettää kesää järven rannalla, luonnon keskellä. Koira on kaikissa touhuissamme mukana, saunaankin hän tulee.


Minulla on ollut aikalailla vaikeita päiviä kipujen kanssa sekä nukkumattomuus on taas vaivannut. Jotenkin tuntuu, että kaikki tapahtuu taas yhtäaikaa.Nivelkivut valvottavat öisin ja selän kipu on jatkuvaa. Koetin vähentää kipulääkettä, mutta nyt olen joutunut lisäämään lääkitystä. Aromaterapiaöljyistä on onneksi myös apua ja maanantaina kävinkin aromaterapiassa rentoutumassa ja saamassa kokonaisvaltaista hoitoa. Kipu lamauttaa välillä ihan kokonaan. Vaikka minulla on ollut kovaa kipua jo monta vuotta, niin ei siihen näytä tottuvan. Välillä kipu menee niin yli, että tulee todella avuton olo. Silloin pitäisi olla lähellä ihminen, jonka syliin saisi käpertyä ja itkeä paha olo pois. Tunteet ovat vaihdelleet naurusta itkuun viime päivinä, mutta itkullekin pitää olla oma aikansa ja antaa itkun tulla ulos, se helpottaa.


Yöunetkin ovat sekaisin. Olen saanut onneksi nukuttua mökillä suurimman osan öistä oikein hyvin, mutta nyt olen valvonut. Eilen olin niin väsynyt, että nukahtelin istuallenikin. Sitten tapahtui jotain ihan tosi kurjaa; olin nukahtanut sohvalle silmälasit päässä ja jostakin syystä lasit putosivat päästäni lattialle ja toinen linsseistä meni täysin rikki. Itkuhan siinä tuli, harmitti niin kovasti. Tänään kävin valitsemassa uudet lasit, mutta ennen kuin saan lasit käyttööni menee kaksi tai kolme viikkoa. Se on pitkä aika olla ilman laseja, pääkipu on varmasti hyvin usein.


Remontti on edennyt hitaanlaisesti, mutta varmasti. Tänään pesuhuoneen ja saunan lattiaan vedettiin uudet lattialämmityskaapelit ja illalla lattiaan vedetään tasoitetta. Tasoitteen kuivuessa päästään poistamaan makuuhuoneesta entisiä tapetteja ja laittamaan uudet. Meille tulee nyt sinisävyinen makuuhuone. Remontissa menee vielä ainakin koko kesäkuun ajan.






Tälläinen enkeli istuskelee mökin portailla ja ottaa meidät vastaan kotiin tultuamme. Ensi lauantaina vietämme poikamme rippijuhlaa. Hän on tällä hetkellä erärippileirillä.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Tilkkumaalausta

Tiistaina minusta rupesi tuntumaan, että on aika aloittaa tilkkuilu pitkän tauon jälkeen. Viime syksyinen valmistautuminen Kemin tilkkunäyttelyyn sekä näyttelyn järjesteleminen veivät voimat niin totaalisesti, että meni näin pitkään ennen kuin olen valmis laittamaan omia ajatuksiani ja ideoitani kankaalle. Tunne oli mahdottoman hieno. Olenhan minä tässäkin välissä ommellut, mutta olen ottanut ohjeita kirjoista ja lehdistä. Omien mallien luominen on aivam erilaista.


Aloitin pienistä töistä ja ompelin tilkkumaalauksena muutamia kirjanmerkkejä. Materiaaleina olen käyttänyt silkkiä, tylliä sekä taustakankaina puuvillaa.




Vielä Ylioppilasjuhlatunnelmia

En malta olla laittamatta blogiini muutamaa kuvaa juhlapöydän antimista. Äitini leipoi suussasulavia pikkuleipiä, pullaa sekä erityisen maistuvia riisipiirakoita. Minä leivoin kaiken muun. Kovasti oli tekemistä, mutta kaikki oli sen arvoista. Tarjottavat riittivät hyvin ja osan sain vielä pakasteeseen tulevia rippijuhlia varten.






Lukiomme juhlasali oli koristeltu kauniisti juhlaa varten. Valkomusta lakkirivistö oli vaikuttavan näköinen. meidän koulustamme sai valkolakkinsa 40 uutta Ylioppilasta.




Tulipunaruusuja, vain hopeamalja puuttuu



Poikani sai Yolahjaksi paljon ruusuja. Hän toivoi itse tulipunaisia ruusuja ja hänen toiveensa toteutui. Juhlissa puhuimmekin, että vain hopeamalja puuttuu. Ruusut ovat todella kauniita. Olen koettanut hoitaa ruusuja parhaalla mahdollisella tavalla. Yöksi olen nostanut kukat viileään eteiseen ja päiväksi takaisin tupaan. Välillä olen vaihtanut vettä ja lisännyt leikkokukkaraikastetta.
Nyt juhlista on kulunut reilu viikko ja vieläkin muutama ruusu on säilynyt oikein kauniina ja hyvänä. Olen laittanut ruusuja myös kuivumaan.

Tässä kuvassa ovat lähes kaikki pojan ruusut. Tulipunaisia ruusuja tuli yhteensä 27 kappaletta, valkoisia 4, shamppanjan värisiä 1 sekä vaaleanpunaisia 2 kappaletta.


tiistai 3. kesäkuuta 2008

Ylioppilasjuhlat ovat nyt ohi


Kuvassa on koiramme Nuppu maastohattu päässään, ei meidän ylioppilaamme. En ole vielä saanut laitettua koneelle juhlakuvia. Ylioppilasjuhlat ovat nyt ohitse. Lauantai päivä oli hyvin tunteisiin vetoava päivä. Poikamme kirjoitukset menivät todella hienosti. Hän menestyi parhaiten koulussaan ja mm. hänen äidinkielen Yo-aineensa valittiin Suomen valioaineeksi ja se julkaistaan Suomen Kuvalehdessä kesän aikana. Olen mahottoman iloinen pojan puolesta.


Poikani piti myös Yo-juhlassa puheen. Hän oli aloittanut puheensa kirjoittamisen edellisenä iltana ja puheen pituus oli 11 sivua. Puhe oli ainutlaatuinen, äitinä nauroin ja itkin puheen aikana. Juhlan lopussa opettajat kiittivät minua vanhempana, miten hienon lahjan olen antanut heidän kouluunsa, poikani. Sain kuulla myös miten hienoja ja mukavia meidän muutkin lapsemme ovat. Voiko parempaa kiitosta äiti enää saadakaan ? Sanoin opettajille, että vielä on tulossa kaksi nuorempaa lasta perheestämme kolmen jo siellä opiskelevan jälkeen.


Sää suosi juhlia ihanasti. Vieraat saattoivat olla ulkonakin aina välillä. Juhlat mökillä onnistuivat hyvin ja tarjottavat riittivät. Ystäväni oli onneksi auttamassa minua keittiön puolella, joten minäkin ehdin nauttimaan vieraiden seurasta. Pienemmät lapset kävivät välillä uimassakin, vesi oli 10 asteista, mutta kuulemma erittäin lämmintä. Oli ihana järjestää juhlat, vaikka äitinä joutuukin aika tiukoille juhlien järjestelyiden kanssa. Meillä piti kuljettaa astioita ym tavaroita kodin ja mökin väliä, leipomuksia oli molempien asuntojen pakastearkuissa. Sunnuntaina juhlien jälkeen olo oli melkoisen väsynyt ja jotenkin tyhjä. Vieraina oli ystäviämme ja sukulaisiamme, joita harvoin tapaamme. He kaikki asuvat muualla, joten tunsin itseni aika yksinäiseksi heidän lähdettyään. Olisi niin ihana tavata useammin. Oli niin ihana, kun tätinikin saapuivat juhliin Kainuusta (poikani sanoin ; "tätit olivat niin hehkeinä ja kauniina"). Äidilleni suurkiitokset, että jaksoit leipoa ja auttaa minua juhlajärjestelyissä.



Minun piti eilen käydä lääkärissä hoidattamassa "rasitusvammoja". Selkäni kipeytyi kovasti samoin oikea ranteeni . Lääkäri pisti lääkkeitä piikkeinä, joten kyllä tämä taas tästä iloksi muuttuu...


Ensi viikolla on toisen poikamme rippijuhlat, joten pian alkavat niiden juhlien valmistelut. Ja minun pitäisi varmaankin pitää jonkinlaiset eläkkeellepääsyjuhlat ja Kipumestarijuhlat. Kesän lopussa on vielä mieheni syntymäpäivät, joten elämähän on pelkkää juhlaa...




Tässä kuvassa mökin rantasauna ilta-auringossa. Istuskelen usein saunan terassilla järvelle katsellen ja nauttien. Nyt minulla ja lapsilla on ainutlatuinen tilaisuus seurata luontoa ja sen heräämistä kesään. Kiertelemme päivittäin pensaat, viinimarjapuskat ja kukkapenkit ja katselemme mitä uutta on putkahtanut esiin maasta ja tuoksuttelemme luontoa. Nyt on kesän parasta aikaa, kun sääsket ja mäkärät eivät ole vielä tulleet.


Kirjoittamista olisi vaikka kuinka paljon, mutta nyt on siirryttävä muihin touhuihin. Laitan seuraavalla kerralla kuvia juhlista.