tiistai 8. joulukuuta 2009

CHRISTMAS SPIRIT-AWARD


Sain tämän ihanan tunnustuksen NELMILTÄ. Kauniit kiitokset sinulle:).


Ja ohjeita:
Eli anna tämä tunnustus kaikille blogeille, joille haluat toivottaa joulumieltä sekä hyvää joulua!

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

Palaan tähän myöhemmin.

maanantai 30. marraskuuta 2009

"Vertaistoiminta voimaannuttaa", TV 1 30.11.2009


Tänä aamuna TV1:ssä esitettiin haastattelu vertaistuesta sekä Prospect-koulutuksista. Haastattelussa ovat mukana Prospect-kouluttaja Sanna Saarimaa Oulun Hyvän mielen talolta sekä vertaisohjaajat Raija Paasovaara sekä minä (Katri Kemppanen). Voit katsoa haastattelun (Jakso 14 Vertaistoiminta voimaannuttaa) täältä. (http://sosa.invideo.fi). Yritän siirtää haastattelun myös tänne blogiini.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Masennuksesta kohti valoa: Akuutti 17.11.2009 TV2

Masennuksesta kohti valoa

Akuutti 17.11.2009

YLE Akuutti
- Tämä on minun elämääni. Toipuminen alkoi, kun pääsin itseni kanssa sinuiksi ja hyväksyin itseni. Ja nyt se kaikki kauhea mitä on tapahtunut, onkin ruvennut kääntymään minulle voimavaraksi, miettii pudasjärveläinen Katri Kemppanen.

YLE AkuuttiJoka kahdeskymmenes suomalainen kärsii vuosittain masennuksesta. Yhä liian harva hakee apua.

Masennus on usein monen tekijän summa, johon liittyy niin biologisia, psykologisia kuin sosiaalisiakin vaaratekijöitä. Masennusta voi ehkäistä terveiden elintapojen avulla, kuten vähentämällä työkuormitusta ja alkoholinkäyttöä sekä liikkumalla kohtuullisesti. Aina se ei kuitenkaan riitä.

Katri Kemppasen elämä muuttui vuonna 2003, kun selkäleikkauksessa tapahtui hoitovirhe. Hänestä tuli kipupotilas. Jatkuva kipu, terveyden ja ammatti-identiteetin menettäminen sekä taistelu byrokratioitten kanssa uuvuttivat 35-vuotiaan perheenäidin täysin. Hän sairastui masennukseen.

Aluksi Kemppasen oli vaikea myöntää tarvitsevansa apua.

YLE Akuutti- Häpesin sitä, että olin sairastunut. Mutta lopulta olin niin loppu ja läheiset olivat niin väsyneitä, että ymmärsin tarvitsevani apua.

Kipupotilaana hän kertoo saaneensa osakseen hyvin monenlaista suhtautumista hoitohenkilökunnalta, mutta lopulta oikea osoite löytyi psykiatrian puolelta.

- Kun pääsin ensimmäistä kertaa psykiatrille, niin minulta kysyttiin: ”Katri, mitä sinulle kuuluu?” Silloin tuntui, että nyt pääsin oikeaan paikkaan. Joku oikeasti haluaa tietää, miten minä voin, muistelee Kemppanen.

Terapiaa lääkehoidon tueksi

Katri Kemppanen pääsi sairaalahoitoon, ja hänelle aloitettiin lääkekokeilut ja psykoterapia. Nykyisin masennuksen hoidossa suositellaan lääkehoidon tueksi myös jotain muuta hoitoa, kuten psykoterapiaa. Valitettavasti kuitenkin liian usein turvaudutaan resurssien puutteessa pelkkään lääkehoitoon.

YLE Akuutti- Psykoterapia maksaa tuhansia euroja ja parhaimmillaan viidellä eurolla voi saada kolmen kuukauden masennuslääkityksen, kommentoi päihdepsykiatri ja psykoterapeutti Pekka Laine Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian poliklinikalta.

Psyykelääkkeet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: mielialalääkkeisiin, psykoosilääkkeisiin ja rauhoittaviin lääkkeisiin. Viimeksi mainituista päihdepsykiatrilla on vahva näkemys:

- Nämä rauhoittavat lääkkeet pitäisi laittaa huumereseptille, murahtaa Laine. Jos meillä on käytössä rauhoittavia lääkkeitä, niin silloin oppiminen ja oivaltaminen on käytännössä mahdotonta. Voi jopa sanoa, että masennuslääkkeet ovat terapiaa ja kuntoutumista edistäviä lääkkeitä, kun taas rauhoittavat lääkkeet säännöllisesti käytettynä saattavat jopa estää kuntoutumisen.

Aivot eivät rappeudukaan

Uusi ajatus on, että ihmisen aivoissa tapahtuu koko elämän ajan valtavasti kasvua. Ajatellaan, että mielialalääkkeet edesauttavat hermoverkkojen muovautumista, joka mahdollistaa esimerkiksi uusien toimintamallien oppimista.

Nykykäsityksen mukaan masennuksesta toipumiseen tarvitaan sekä terapiaa että lääkehoitoa, ja ne tukevat toisiaan. Terapiana voi toimia mikä tahansa elämän mielekkääksi tekevä asia. Katri Kemppasen terapiana on toiminut tilkkutöiden tekeminen.

YLE Akuutti- Minun piti saada se alkuaikojen musta pois sisältäni, ja näiden tilkkutöiden tekeminen auttoi siinä. Näistä töistä minä saan voimaa, ja näiden avulla pystyn käsittelemään omia tunteitani, niin iloja kuin suruja, myös sitä masennusta, selittää Kemppanen.

Alkuaikojen tummanpuhuvat työt ovat muuttuneet valoisammiksi ja värikkäämmiksi. ”Kohti valoa” -työtä katsellessa voi nähdä toivonpilkahduksen nousevan tummasta taustasta. Kemppanen kertoo, miten hän monen vuoden jälkeen tunsi taas kevätauringon lämmön kasvoillaan ja kuuli lintujen laulun.

- Se oli sellainen merkki, että jes, tästä mennään eteenpäin, naurahtaa Kemppanen.

Älä jää yksin

Tällä hetkellä Katri Kemppanen suhtautuu elämään valoisasti, ja haluaa omalta osaltaan auttaa muita samassa tilanteessa olevia toimimalla muun muassa vertaistukiryhmässä. Hän puhuu sairaudestaan avoimesti ja toivoo, että ihmiset hakisivat helpommin apua.

- Ei pidä jäädä yksin. Se ei ole häpeän asia, että on sairastunut masennukseen. Se on sairaus muiden joukossa, johon saa apua, kun sitä hakee. Masennuksesta voi toipua, kun vain myöntää itselleen, että tarvitsee apua. Ja se toipuminen ei tapahdu hetkessä, vaan siihen tarvitaan aikaa ja nenäliinoja.

Asiantuntija: PEKKA LAINE, päihdepsykiatri ja psykoterapeutti, Oulun yliopistollinen sairaala
Toimittaja: REIJA PAANANEN

lauantai 31. lokakuuta 2009

Lisää kuvia näyttelystäni.... Ja mihin tillkutyöni minut veivätkään...?


Näyttelytilan ikkunalaudoille asettelin tilkkurasioita, Tilda-hahmoja ja ruusuja. Esillä ovat myös viiden lapseni kastetaulut, jotka olen tehnyt ristipistoilla.

"Nukkumatti" (v.1995). Lastenhuoneen seinällä on tämä tilkkumaalauksella ja aplikaatioin koristeltu taulu. Tein taulun kansalaisopiston kurssilla.


Lasteni kastetaulut pistelin v. 2003 ollessani kauan vuodepotilaana kahden selkäleikkauksen jälkeen. En kyennyt tekemään muita käsitöitä, joten ristipistot olivat oiva keino saada aika kulumaan. Mieheni kävi ostamassa aina lisää Aida-kangasta kangaskaupasta.


"Pupulasten pyykipäivä" (v2008). SuloinenTilda-työ.

"Enkeleitä?... No, onhan heitä!"( v. 2008-2009). Tämä enkelityö on ollut kauan tekeillä ja halusin sen ehdottomasti mukaan näyttelyyni. Haluan työlläni ilmaista sitä, että enkeleitä on ja enkelin voi kohdata milloin vain ihmisen hahmossa. Pidän naivistisesta tyylistä ja erityisen hauskoja tässä työssä ovat enkeleiden jaloissa olevat korkokengät. Tilkkutyötä voi käyttää sekä peittona että seinävaatteenakin.

"Nuoret morsiamet" (v.2009) on työ, joka koostuu kolmesta erillisestä osasta. Vasemmalla olen kuvannut mummoni ja ukkini elämää. He menivät naimisiin v. 1937 ja saivat seitsemän lasta. Lasten nimet olen kirjonut sydämen sisälle ja sydäntä reunustaa silkkinauhakirjonnalla tehdyt kirjailut. Työssä on mukana vanha lasten myssy. Somisteena vanhoja nappeja.

Keskellä on kuva äidistäni ja isästäni. He menivät naimisiin v. 1963 ja saivat kolme lasta. Työhön olen kiinnittänyt äitini kirjontaa sekä vauvan nutun, joka on ollut minun ja veljeni päällä. Somisteena vanhaa pitsiä sekä vanhoja nappeja.

Oikealla olen minä ja mieheni vuonna 1986. Olin naimisiin mennessäni 19-vuotias, nuori tyttö, mieheni minua yhdeksän vuotta vanhempi. Sydämen sisällä on viiden lastemme nimet. Työssä on kiinnitettynä virkkaamani enkeli sekä tyttäremme kastepäivänä lahjaksi saama, virkattu kaulus. Somisteena helmiä ja vanhoja nappeja, pitsiä sekä Tilda enkeli-nappeja.

Materiaaleina käytin vanhoja lakanoita ja niiden käsinvirkattuja pitsejä.


--------------------------------------------------------------------------------------

Ja mitä sitten tapahtuikaan? Tiistaina sain puhelinsoiton Hyvän mielen talon tiedottajalta, joka kertoi, että television kuvausryhmä oli tullut kuvaamaan tillkkutöitäni. Tulevassa TV 2 Akuutti-ohjelmassa tulee marraskuun loppupuolella ohjelma, jossa puhutaan masennuksesta ja heidän tarkoituksena on käyttää minun tilkkutöitäni ohjelmassa taustakuvituksena. No, hetken päästä sain puhelin soiton Akuutti-ohjelman toimittajalta ja hän pyysi minua mukaan ohjelmaan haastateltavaksi.

Pienen harkinnan jälkeen suostuin pyyntöön. En ole julkisuuden hakuinen enkä missään nimessä ole tyrkyttämässä itseäni esille, mutta minusta on tärkeää, että masennuksesta ja kivusta puhutaan niiden oikeilla nimillä mediassa. Minä häpesin niin pitkään sairauttani ja eristäydyin neljän seinän sisään lähes kahdeksi vuodeksi. Onneksi olen oppinut ymmärtämään, että masennus on yksi sairaus muiden sairauksien joukossa, eikä siinä ole mitään hävettävää. Jos pystyn omalla tarinallani auttamaan muita samassa tilanteessa olevia niin se on hyvä.

Toimittajan kanssa sovimme haastattelun jo seuraavaksi päiväksi eli keskiviikoksi 28.10. Haastattelu tehtiin Hyvän mielen talon galleriassa omien tilkkutöideni keskellä. En tiedä vielä tarkkaa päivää milloin haastattelu tulee ulos TV:sta, mutta ilmoittelen.

Halauksin Katrilli

perjantai 30. lokakuuta 2009

Tilkkumuistoja-näyttelyni Oulussa 14.10.-10.11.2009


Minulla on Oulussa tilkkutyönäyttely nimeltään Tilkkumuistoja. Tilkkumuistoja näyttelyyn olen koonnut tilkkutöitä 20 vuoden ajalta. Mukana näyttelyssä on myös ensimmäinen tekemäni tilkkutyö. Näyttely on Hyvän mielen talolla, Puusepänkatu 4. Hyvän mielen talo täyttää tänä vuonna 20 vuotta, joten näyttelyni avajaisissa, 14.10. juhlistettiin myös tätä tapahtumaa.


Nättelyn avajaisissa oli kolmisenkymmentä vierasta ja sain ihania lahjoja ja ihania kukkakimppuja ystäviltäni. Oli niin mukava tavata kaikki näyttelyvieraani. Kiitos teille kaikille, teitte tilaisuudesta juhlan!

Hyvän mielen talon galleria koostuu kahdesta huoneesta, joista toisen sisustin lastenhuoneeksi. Lasteenhuoneeseen laitoin esille lapsenmielisiä tilkkutöitä, nukensänkyjä- ja peittoja, pehmoleluja ym. Kuvassa olevan työn nimi on "Sinun kanssasi vuoden jokaisena päivänä" (v. 2007-2008). Tilkkutyö koostuu 12 kuvasta, jotka kuvaavat kuukausia. Oikealla on työ nimeltään: "Kop,kop! Saako satu sisään tulla?"( v. 2009).

Kuvassa oikealla on työ nimeltään "Ystävät ovat enkeleitä ilman siipiä" (v.2007). Vuonna 2006 viimeisimmän ison selkäleikkauksen jälkeen meni kauan, etten pystynyt istumaan ompelukoneen ääressä, joten ompelin käsin. Applikoin sydämiä taustakankaille ja annoin sydämet ystävilleni. Ystävät kirjoittivat sydämiin ajatuksia ystävyydestä ja minusta. Reunakaitaleessa olevan köynnöksen olen ommellut yhdessä Sanna-ystäväni kanssa. Vasemmalla ylhäällä on kuva labradoristani Nupusta. Työn nimi on "Ewening`s Iceflower".
Alhaalla työ nimeltään "Aikaisin aamulla" (v 2008).


"Elämän jano"(v. 2007). Tämän työn aihe tuli mieleeni eräänä yönä sairaalassa ollessani. Nousin keskellä yötä piirtämään luonnosta päiväkirjaani ja kirjoittamaan ylös mieleeni tulleita ideoita. Suuri punainen sydän kuvaa voimakasta elämänjanoa, jota tunsin kovasta kivusta ja masennuksesta huolimatta. Ompelin työn eräänä yönä tilkkutyökurssilla ollessani Keminmaassa. Työ oli tehtävä valmiiksi asti, en voinut jättää sitä kesken.

Galleriassa on esillä myös useita Tilda-aiheisia pehmoleluja. Tilkkurasiat olen tehnyt muistaakseni v. 2005.


Näyttelyssäni on esillä myös muutamia tyynyjä (v. 2009).

"Tilda-ystävän tilkkupeitto", "Katrillin oma tilkkukirja", tilkkukulhollinen Tilda-omenoita. Tilkkupeitto syntyi Tilda-foorumissa olleen tilkkublokkivaihdon blokeista. Tilkkublokkeja oli tekemässä 10 Tildaajaa ympäri Suomea. Blokeista tein muistojen peiton. Katrillin omassa tilkkukirjassa on kuvia tekemistäni tilkkutöistä sekä töihin liittyvät tarinat. Olen lisännyt kirjaan myös kuvia ihmisistä, joille tilkkutyöt ovat menneet sekä lehtileikkeitä.

Olen tehnyt useita tilkkutöitä lasteni piirustusten pohjalta. Ylhäällä on työ nimeltään "Onnellinen perhe" (v. 2002) ja alemmassa kuvassa on 5-vuotiaan Tuomaksen piirtämä kuva isoveikasta. Perhekuvan on piirtänyt Eetu-poikamme ollessaan kahdeksan- vuotias. Kuva oli vastaus silloiseen pohdiskeluuni millainen äiti olen ja mitä lapset ajattelevat meidän perheestä?. Pohdiskelin näitä asioita mielessäni useita päiviä itsekseni ja lapsen piirtämä kuva oli todella helpottava; pidämme toisiamme käsistä kiinni ja kaikilla on hymyilevä ilme, kaikki on hyvin.


Lasten sängyssä on ensimmäinen tilkkupeittoni "Tuhat tarinaa" vuodelta 1990. Olen tehnyt peiton ensimmäiselle lapsellemme ja peiton alla ovat kaikki viisi lastamme nukkuneet. Peitto on rakas meille kaikille. Peitto on kulunut monesta paikasta ja jo tekovaiheessa tein monia virheitä, mutta kaikista virheistä olen oppinut.


"Katrillin omaan tilkkukirjaan" olen tallentanut tilkkujeni tarinoita.


"Isoäidin ikkuna" (v.2006) . Olen tehnyt työn Lempi-mummoni muistoksi. Mummolla oli aina pelagonioita ikkunalla ja pitsiverhot. Ja ikkunalaudalla istui usein kisuliini.



"Oma kuva- Särkynyt saviruukku"(v. 2007). Tästä työstä olen kertonut jo aikaisemmin blogissani. Tämä työ puhuttelee aina ihmisiä ja olen saanut usita ostotarjouksia teoksesta. Mutta työ on niin henkilökohtainen, siihen liittyy niin paljon tunteita ja muistoja, etten voi luopua tästä.


"Valoa kohti"(v. 2007). Tämä työ kuvaa masennukseni synkintä vaihetta. Vuonna 2006 selkääni tehtiin luudutusleikkaus, josta toipuminen on ollut vaikeaa ja aikaa vievää. Olin leikkauksen jälkeen heräämässä nukutuksesta, olin vielä hengityskoneessa ja voimakkaiden lääkkeiden vaikutuksessa. Sain tällaisen kuvan näkynä silmieni eteen ja se oli pakko tallentaa kankaille. Minun oli saatava mustaa väriä pois sisältäni. Masennus on niin invalidisoiva sairaus ja siitä toipuminen kestää vuosia. Mitään ihmelääkettä ei ole. Kaiken mustan keskeltä pilkistää valoa joka vähitellen lisääntyy...

"Ikävä" (v. 2004-2008). Tämän pienen työn tekemiseen meni aikaa useita vuosia koska välillä keskeneräinen työ hautautui kangaskasojen ja puolivalmiiden töiden alle, unohduksiin. Olin jo heittää työn roskiin, kun tuntui etten pysty tekemään tätä valmiiksi. Vuonna 2004 olin Puolen Suomen Tilkkukinkereillä Oulussa. Minun oli niin paha olla, koska olin kipeä ja masentunut, etten voinut olla ompelemassa muiden kanssa. Toisten ommellessa minä kävelin pitkin meren rantaa ja mietin elämääni. Kotiin tultuani ompelin kuusi pientä blokkia ja siihen se jäikin...

Kesällä 2008 löysin kauan unohduksissa olleen työn ja aloin ideoimaan sitä ystäväni Raijan kanssa. Ikävä kertoo siitä, miten kauhea ikävä minulla oli perhettäni joutuessani olemaan paljon sairaalassa ja miten suurta häpeää tunsin masennuksesta. Kaiken surun, kivun ja masennuksen ilona on aina olleet lapset, joita työssä kuvaavat valkoiset kukat (neljä valkoista kukkaa, joiden keskellä on sininen nappi kuvaavat poikiani ja valkoisen kukan keskellä oleva punainen nappi kuva tytärtäni. Kuvan alareunassa olevat kukat kuvaavat minua ja miestäsi. Olemme pysyneet yhdessä vaikka meillä on ollut monia vaikeita aikoja.



"Aikaisin aamulla" (v. 2008)

"Mielenmaisemat- vuodenajat, vasemmalla ylhäällä kevät ja kesä sekä alhaalla syksy ja talvi.

Tässäpä kuvia näyttelystäni. En laittanut vielä läheskään kaikkia kuvia nähtäväksi. Jatkan toisena päivänä.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Hei kaikille rakkaille blogini lukijoille!

On taas kulunut turhan pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin blogiini. Elämässäni on ollut viime viikkoina niin paljon tapahtumia, etten ole ehtinyt enkä oikeasti jaksanut olla koneella niin pitkään, että olisin päivittänyt blogiani. Koetan nyt saada laitettua valokuvia ja tekstiä esille vähitellen. Kirjoitan mm. seuraavista tapahtumista:

* Tilkkumuistoja-näyttelyni avajaiset olivat viime viikolla Oulussa ja kaikki paikalla olleet ystäväni tekivät avajaisista ikimuistoisen! Oikein lämpimät kiitokset teille kaikille, olette rakkaita!

* Olen käynyt Käsityömessuilla ja tapasin siellä monia blogeista tutuiksi tulleita henkilöitä.

* Puolen Suomen tilkkukinkerit olivat mukava tapahtuma. Saimme tilkkuilla yhden päivän yhdessä. Helenalle oikein lämpimät terveiset ja halaukset!

* Lasten syyslomaa on vietetty tällä viikolla. On ollut ihana saada koko perhe nyt viikonlopuksi kotiin.

* Olen osallistunut Hyvän mielen talon Prospect-koulutukseen ohjaajana. Tämä vapaaehtoinen työskentely tuo elämääni paljon sisältöä. Olen mukana sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten koulutusohjelmassa ohjaajana. Lisätietoa Prospect-koulutuksista löydät täältä.

* Oulun Sinooperissa vietettiin Tilda-päivää 17.10.2009 ja olin siellä mukana esittelemässä omia Tilda-käsitöitäni.

* Kipu ja väsymys ovat olleet myös elämässäni voimakkaasti mukana kaikkien tapahtumien ohella. Vaikka mukavat touhuaminen ja ihanat tapahtumat antavatkin voimia ja iloa elämään niin välillä suututtaa niin kovasti tämä jatkuva kipu! Mutta eteenpäin on mentävä. Kuten Virkkuukoukkusen rintanapissa olevassa tekstissä lukee: "Mie meen etteenpäin vaikka ois pakki päällä".

Nyt lähden käväisemään kaupassa ja kirjoittelen sitten lisää.

Halauksin Katrilli

perjantai 9. lokakuuta 2009

Iloista viikonloppua!


On kulunut lähes kaksi viikkoa, kun viimeksi kirjoittelin blogiini. Minun aikani on mennyt ihan kokonaan kotiöiden ja tulevaan Tilkkumuistoja-näyttelyyni valmistautuessa. Olen tehnyt pitkää päivää ja jatkanut työskentelyä yölläkin. Mutta olen toki ehtinyt nukkuakin. Näyttely on minulle todella tärkeä asia. Ja näyttelyn saaminen Ouluun tuntuu tosissaan hyvältä.

Ahkera ompelukoneen ääressä istuminen ja käsin ompelu tuntuu kovana kipuna kehoni kaikissa kohdissa. Lenkkeily on vähentynyt parin viime viikon aikana ihan minimiin, mutta näyttelyn avajaisten jälkeen helpottaa.

Pyydän anteeksi kaikilta niiltä, jotka ovat odottaneet lupaamiani neuleita pitemmän aikaa. Pyydän teiltä ymmärrystä, neuleet valmistuvat ajallaan. Nyt on näyttelyni aika:) .

Viikonlopuksi matkustan Ouluun vanhimman pojan luo. Minulla on lomaa mukavien tapahtumien parissa. Lauantaina tapaan Pohjois-Suomen tilkkuilijoita yhteisessä tapaamisessa Tilkkukinkereillä. Ja sunnuntaina käyn tutustumassa Kädentaitomessuihin.

Ihanaa viikonloppua kaikille blogini lukijoille!

Halauksin Katrilli

Tilkkumuistoja näyttelyyn meneviä nukenpeittoja!

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt täysin Tilkkumuistoja näyttelyyni valmistautuessa. Olen ommellut päivisin ja pitkälle yöhön, jotta saisin kaikki valmiiksi. Tulevasta näyttelystäni voitte käydä lukemassa täältä. (Tulet Hyvän mielen talon sivuille, klikkaa ajankohtaista ja sitten klikkaa Tilkkumuistoja-näyttelyn kohtaa). Näyttelyyni olen tehnyt mm. nukenpeittoja. Tämä pupupeitto on tyttäreni Savonlinnan papan tekemässä vaaleanpunaisessa sängyssä.



Tämä Isoäidin kukkatarha-mallilla tehty peitto on isäni tyttärelleni 1-vuotis (2000) lahjaksi tehdyssä kehdossa peittona.


Nämä nuken vaunut on isäni tehnyt minulle ollessani pikkuinen tyttö. Löysin vaunut mummolan ullakolta muutama vuosi sitten ja entisöin ne. Ihana, minulle todella tärkeä esine. Vien nukenpeitot näyttelyyn näissä sängyissä ja vaunuissa.


Posted by Picasa

Ensi lumi ja pakkanen!



Meille on tullut talvi! Tänään on pakkaspäivä - 5 astetta ja aurinko paistaa oikein kauniisti. Tytär teki keskiviikkona lumiukon pihallemme. Tämä on puutarhuri lumiukko.

Luna on ollut aivan innoissaan lumesta. Pikkuinen juoksee aivan innoisaan lumessa, hyppii ja pomppii iloisena. Puutarhuri lumiukkoa Luna pelkäsi aluksi. Se haukkui lumiukkoa ensin kovasti, mutta lopetti sen, kun kävi haistelemassa sitä.

Aika hassun näköistä, kun puissa ja pensaissa on vielä vihreitä lehtiä ja syyskukat kukkivat kukkapenkeissä, mutta maa on valkoisenaan lumesta ja pakkanen paukkuu!

perjantai 25. syyskuuta 2009

Rauhallista viikonloppua!


Niin on viikko taas vierähtänyt! Viikkoon on mahtunut monenlaista: väsymystä, upumusta, masennusta, kipua, itkua ja naurua, nuorimman pojan 13-vuotis syntymäpäivät jne... Parhainta terapiaa ovat olleet puolukkaretket metsään, raikkaaseen ja kauniiseen luontoon. Nuotiolla istutut, rauhalliset hetket, Luna-koira kainalossa. Siellä lepäsi sekä ruumis että sielu.

Viikonloppuna minulla on tarkoitus ommella. Tilkkutyönäyttelyni avajaisiin on reilu kaksi viikkoa aikaa ja vielä on paljon tekemistä...

Oikein rauhallista viikonloppua teille kaikille!

Halauksin Katrilli

Näyttelyjulisteeni !!!



Sain tänään nähtäväkseni ihan uunituoreen näyttelyjulisteeni ! Ja minusta juliste on IHANA! Julisteeseen ei tarvitse tehdä mitään muutoksia. Julisteen on suunnitellut, tilkkutyöni "Isoäidin ikkuna" pohjalta, Jani Laitinen Oulun Hyvän mielen talosta. Tämän tilkkutyön olen tehnyt mummoni muistolle ja työ on ollut esillä useissa omissa- ja yhteisnäyttelyissä.

Olen tehnyt tilkkutöitä 20 vuotta. Ja nyt on juhlan aika! Tilkkumuistoja- näyttelyni on juhlanäyttely, johon tuon minulle tärkeimpiä töitä 20 vuoden ajalta. Kaikki näyttelyyn valitut työt tuovat mieleeni monia muistoja elämäni varrelta. Muistoihin sisältyy niin iloisia kuin surullisia asioita.

Puhuin tänään illalla ystäväni Sannan kanssa siitä, miten aina paria- kolmea viikkoa ennen näyttelyn avajaisia alkaa mieleen putkahdella uusia tilkkutyöideoita. Ja aina tulee kiire: viimeiset kaksi kolme viikkoa ennen näyttelyä töitä tulee tehtyä yötä päivää väsymättä. On mieletön fiilis luoda uutta ja tuoda näyttelyvieraiden nähtäväksi ennen näkemättömiä töitä. On niin euforinen olo kuin lasta synnyttäisi:) Ja aina avajaisten jälkeen voi hellittää ja iskee mieletön väsymys... Tämä toistuu ihan jokaisen näyttelyn aikana! Ilman tätä euforiaa ei näyttelyä kenties saisiakaan aikaan...

perjantai 18. syyskuuta 2009

Neuleita

Parina päivänä olemme saaneet aloittaa päivämme pirtsakassa pakkassäässä. Aamulenkille lähtiessä on pitänyt laittaa ihan kunnolla lämmintä päälle. Lunallakin on ollut uusi neulepusero päällä, ettei pikkuista palelisi. Neuloin Lunan puseron Novitan Puro-langasta, sävynä iltanuotio. Puro-lanka on ihanan pehmeätä ja lämpimän tuntoista 100% villaa.



Syksyn tultua on niin ihana istahtaa neulomaan. Lankakorini pursuaa ihania lankoja; on Frititidsgarnia lapasiin, TeeTeen Alpakkalankaa sekä Sandnesin Alpakkalankaa kämmekkäisiin, Chililankaa lapasten ja sukkien somisteeksi, Novitan Nallea sekä Marjaretkilankoja sukkiin ja lapasiin ym. ihanaa. Luna tykkää myös täydestä lankakoristani. Koirulista on niin mukava leikkiä lankakerillä:)


Keskeneräisiä neuleita: kämmekkäät Sandnes alpakkalangasta ja Lunan pusero Novitan Purosta.


Valmiita kämmekkäitä ja huovutetut lapaset. Ruskeat kämmekkäät Lanet-langasta, violetit sekä vihreät kämmekkäät Sandnesin Alpakkalangasta, kämmekkäät Noro-langasta sekä lapaset Fritidsgarnista.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Tunnelmallista viikonloppua!


On tainnut jo pari viikkoa vierähtää viimeisestä postauksestani. Päivät kuluvat nopeasti ohitse. Olen ollut tavallista kipeämpi ja väsyneempi, en ole jaksanut kirjoittaa blogiini. Käsitöitä olen hiljakseen tehnyt; olen neulonut muutaman parin kämmekkäitä ja nyt neulon Luna-koiralle villapuseroa. Laitan kuvia myöhemmin.

Tällä viikolla on ollut kahden nuoremman lapsen koulujen vanhenpainillat ja kansalaisopiston opettajien kokous. Aloitan useamman vuoden tauon jälkeen opetuksen kansalaisopistossa. Ensi viikolla alkaa pehmolelukurssi ja keväällä opetan tilkkutöitä. On niin mukava aloittaa työt, minulla on sitten yksi ilta viikossa töitä, saan olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja tuntea, että minusta on vielä johonkin. Kipeänä ja väsyneenä tuntee olonsa hyödyttömäksi ja taakaksi muille. Vaikka tykkään todella paljon olla kotona ja touhuta kotitöitä, niin kaipaan ympärilleni muita ihmisiä, kaipaan sosiaalista elämää, ajatusten vaihtoa...

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Nyt on aika sytyttää kynttilöitä niin sisälle kuin uloskin tuomaan valoa ja tunnelmaa pimeisiin syksyn iltoihin.

Halauksin Katrilli

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Katrillin Tilda-peitto...



Ompelin myös itselleni Tildapeiton blokkivaihdossa saamistani ihanista blokeista. ( Voit lukea vaihdosta lisää edellisestä postauksesta). Mie tein itselleni vaaleanpunaisen peiton ja Kisumummalle vaaleansinisen peiton. Lämpimät kiitokset kaikille teille, jotka osallistuitte ko.vaihtoon Tilda-foorumilla: AnneHelena, Biibu, Merjuska, Maisa, Katjaliini, Jole, Tanjuska, Vaapukkamehu, sekä Repolainen.

Tildapeitto Kisumummalle...


Keväällä 2009 Tilda-foorumilla oli käynnissä Tilda-aiheinen tilkkublokki- vaihto. Vaihtoon osallistui 10 tilkkuilijaa. Vaihdon ideana oli, että jokainen osallistuja tekee yhden tilkkublokin jokaiselle, siis 10 blokkia yhteensä+ yksi ylimääräinen. Vaihdon säännöissä määriteltiin tilkkublokin kooksi 22 x 22 cm, applikaation piti olla aitoa Tilda-kangasta , mutta blokin taustaksi kävi esim. lakanakangas. Mie toimin vaihdossa emona.


Kisumumma ei voinut osallistua vaihtoomme ja niinpä päätin pyytää jokaiselta yhden ylimääräisen tilkun ja mie tein näistä blokeista yllätys- peiton Kisumummalle. Peiton koko on 137 x 192 cm. Kaikki peiton blokit ovat hyvin yksilöllisiä ja ihania. Tässä Repolaisen tekemä ihastuttava kisublokki.


Maisan tekemä maatuska-blokki.


Katjaliinin tekemä lintu-blokki. Oli ihana tehdä peitto Kisumummalle. Peiton vuorina on puuvillavanua ja tikkaukset tein vapaalla konekirjonnalla.