perjantai 30. tammikuuta 2009

Tilda-kirjontaa ...


Tammikuun aikana olen tehnyt käsitöinäni erilaisia kirjontatöitä; Tilda-kuvien kirjontaa, Bunka-kirjontaa sekä villakirjontaa. On ollut mukava tehdä kirjontatöitä pitkästä aikaa ja opetella myös uusia asioita. Nämä Tildakuvat ovat ihania...

tiistai 27. tammikuuta 2009

Koira kuulumisia


Uusi viikko on taas pyörähtänyt vauhdilla käyntiin. Ajelin aamulla kaupunkimme keskustaan. Vein pojan autokouluun ja toisen pojan työharjoitteluun sekä käytin koiraani Nuppua eläinlääkärillä. Nuppu on ollut pienestä pennusta lähtien kovasti allerginen koira ja oikean ruokavalion löytäminen on ollut aika hankalaa. Pienenä pentuna emme tienneet Nupun allergiasta mitään vaan ihmettelimme pennun rauhallisuutta. Nupun ollessa noin 10 kk ikäinen se rupesi oksentamaan ja meni nopeasti huonoon kuntoon. Pennut veriarvot olivat huonot ja perna oli suurentunut valtavasti. Muuta syytä ei löydetty kuin vakava ruoka-aine allergia. Saimme eläinlääkäriltä erikoisruokaa ja Nuppu alkoi virkistymään ja voimaan hyvin.

Noin vuoden ajan Nuppu on saanut samaa ruokaa kuin meidän muutkin koirat ja ajattelin, että koirulin suolisto kestää jo tavallista ruokaa. Mutta jossakin vaiheessa huomasin, että Nupun iho oireilee ja aloin epäilemään taas allergiaa. Tänään epäilykseni osoittautuivat oikeiksi; Nuppu on edelleen allerginen eikä se vaiva parane. Nupun varpaiden välit, korvat ja peräpää kutiavat kovasti ja koira kynsii itseään. Saimme eläinlääkäriltä ruokaa, jonka avulla puramme entisen ruokavalion ja jatkossa hankimme koiran ruoan aina eläinlääkäriltä. Tuntuu niin kauhean pahalta, että olen itse aiheuttanut Nupulle hankalaa oloa ja allergia oireita antamalla vääränlaista ruokaa. Onneksi nyt meillä on oikeanlaista ruokaa ja tiedän missä mennään.

Nuppu on niin ihana koira, siitä on valtavasti seuraa minulle ja muille perheemme jäsenille. Nuppu pitää huolen siitä, että äiti lähtee lenkille päivittäin. Nuppu saunoo meidän kanssa ja seuraa minua kaikkialle. Hän on oikea terapiakoira!


Eilen sain ihanan puhelinsoiton; kääpiövillakoira Siru oli synnyttänyt keisarinleikkauksella kuusi pentua, joista valitettavasti yksi oli menehtynyt. Mutta muut viisi koiravauvaa voivat oikein hyvin, samoin äitikoira. Pennuista kolme on poikaa ja kaksi tyttöä. Loppuviikosta menen tyttäreni kanssa katsomaan pentuja! Olen aivan innoissani uudesta koirasta, samoin tyttöni. Toivotaan, että tämä unelma toteutuu ja me saamme maaliskuun loppupuolella uuden koiravauvan kotiin.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Minullako "tyhjenevän pesän" syndrooma?

Useimmat blogini lukijat tietävätkin, että perheeseemme kuuluu viiden lapsen lisäksi kolme koiraa. Vanhin poikamme on muuttanut jo pois kotoa, toiseksi vanhin poikamme lähtee heinäkuussa armeijaan ja kolmas poikamme suunnittelee muuttavansa ensi syksynä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kotimme on kovaa vauhtia "tyhjenemässä" ja äidistä se tuntuu kovasti haikealta. Tuntuu oudolta, että ensi syksynä keittiön pöydän ääreeen kokoontuukin vain neljä perheemme jäsentä seitsemän sijasta.

Niinpä minulla on vauvakuume - siis koiravauvakuume. Tyttäremme (9v) on jo pitkään haaveillut ja puhunut omasta lemmikistä. Lemmikki toive on muuttunut pitkin matkaa, välillä on puhuttu niin marsusta, kissasta, fretistä kuin koirastakin. Nyt olemme päätyneet pieneen koiraan, jota tytölläkin olisi helppo käyttää lenkillä. Ja minäkin saisin pitää koiraa sylissä, helliä ja paijata oikein kunnolla! Hellin ja paijaan labradorianikin, mutta on mahdoton tehtävä nostaa 34 kg painava koira syliin.

Koiravauva on puheissamme päivittäin ja on vaikea olla innostumatta liikaa asiasta. Olemme suunnitelleet koiraroduksi kääpiövillakoiraa. Kääpiövillakoira on pieni kokoinen, vilkas ja seurallinen koira, joka on suhteellisen helppo kouluttaa. Tällä viikolla on syntymässä kääpiövillakoiralle pentue aikas lähelle meitä, joten "kuume" vaan nousee... Odotan malttamattomana viestiä tai soittoa kasvattajalta...

18-vuotias poikani sanoi minulle tässä eräänä päivänä, että: "Äiti, sinullahan on ihan selvästi tyhjenevän pesän sybdrooma. Kun lapset lähtevät kotoa niin sinun pitää haalia lisää koiria, joita saat hoitaa". Eikös se niin ole, että lasten suusta kuullaan aina totuus...?

Vihervaarassa tapahtuu...

Vihervaaran ikkunasta pilkistää vihdoinkin valot ja sehän on merkki siitä, että Emilia on muuttanut taloon. Paljon on vielä touhua ennen kuin kaikki tavarat ovat paikoillaan ja koko koti kalustettuna mutta pääasia on, että Emilia ja Anna-vauva pääsevät asettumaan uuteen kotiinsa.

Anna-vauva on päiväunilla ja Emilialla on hetki aikaa valmistaa teetä ja suunnitella talonsa sisustamista. Keittiön astiat ovat vielä laatikoissaan ja odottavat purkamista.

Emilian mielipaikka olohuoneessa. Tähän on ihana istahtaa iltaisin tekemään käsitöitä tai lukemaan. Emilia suunnittelee seinävaatteiden ja mattojen tekemistä.

Emilian hyvä ystävä Maria on tullut auttamaan muuttopuuhissa. Emilian Käsityö-ja Ompelu Puotia ei ole avattu, koska tavarat ovat vielä tulematta tavarantoimittajilta. Kalustuskin on täysin puutteellinen. Maria tulee töihin Emilian liikkeeseen.


Nukkekotimme Onnela on saanut uudet asukkaat. Otto ja Selma Mäki halusivat muuttaa lähemmäksi poikansa Jaakko Mäen perhettä ja Onnelan entiset asukkaat olivat juuri muuttaneet pois. Jaakko Mäki asuu perheineen Soivassa Kartanossa. Näin ukki ja mummi ovat lähellä poikansa perhettä ja pääsevät tapaamaan lapsenlapsiaan useammin.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Virkkauksia...

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat virkata. Lempi-mummini oli taitava virkkaaja, joka virkkasi upeita pöytäliinoja ja sängynpeittoja. Äitini virkkaa myös aivan ihania töitä, samoin Leena-tätini ja Riitta-serkkuni. Minä olen kokeillut ja kokeillut monia kertoja virkata pyöreää pöytäliinaa, mutta virkkausohjeen lukeminen on aina osoittautunut liian vaikeaksi ja olen antanut periksi. Olen kuitenkin virkannut kymmeniä hartiahuiveja erilaisilla tekniikoilla ja vihdoinkin tämän vuoden alussa tuntui, että nyt aika on kypsä aloittaa kokeilut uudestaan.

Lainasin kirjastosta espanjalaisia käsityölehtiä,( Labores Del Hogar) ja niissä lehdissä oli niin selkeät ohjeet, että aloin opetella pöytäliinojen virkkaamista. Virkkasin ensin mallitilkkuja eri vahvuisilla langoilla ja sen jälkeen virkkasin muutaman liinan nukkekotiin. Voi sitä ihanaa onnistumisen tunnetta, kun huomasin, että mie osaan seurata ohjeita ja virkata erilaisia silmukoita! Ihana oppia uusia asioita!!



Pienten onnistumisien jälkeen uskalsin kaivaa virkkauslehteni esille ja yrittää isompaa työtä. Tämä liina on virkattu Novitan Kotiväki-langasta. Malli on lehdestä Diana Virkkausmaailma Nro 1/ 2009.


Tämä pieni, keltainen liina on ensimmäinen virkkaamani pöytäliina! Lanka on Novitan Kotiväki ja ohje lehdestä Diana Virkkausmaailma Nro 4/ 2006.

Vaaleanpunainen, pieni liina on virkattu myös Novitan Kotiväki-langasta ja ohje on lehdestä Diana Virkkausmaailma Nro 1/2006





Pieni liina on virkattu myös Novitan langasta ja ohje on Diana Virkkausmaailma-lehdestä Nro 1/2009. Novitan virkkauslanka on osoittautunut miellyttäväksi virkata ja siitä löytyy useita kauniita värejä. Virkkaaminen on ihanan rentouttavaa puuhaa! Suosittelen kokeilemaan...



maanantai 12. tammikuuta 2009

Maanantaina 12.1.2009

Uusi viikko on jälleen alkanut. Vuosi 2009 tuntuu kuluvan ihan yhtä nopeasti kuin edellinenkin vuosi. Meillä sairastetaan edelleenkin maha-/oksennustautia. Nyt kaikki muut paitsi perheen naisväki ovat joko sairastaneet tai ovat parhaillaan sairaana tähän kurjaan tautiin. Mie toivon jokapäivä, että kunpa minun ei tarvitsisi sairastua; oksentaminen on niin inhottavaa. Vanhin poika ei tullut käymään viikonloppuna kotonakaan, ettei tauti tarttuisi häneen.

Kävin tänään keskustassa ruokakaupassa. Kaupassa ollessani ihan vieras nainen tuli juttelemaan ja kiittämään hienosta lehtijutustani, joka oli paikallislehdessämme näyttelyni aikaan. Hän kertoi jutun olleen "positiivinen ja elämänmyönteinen selviytymistarina, joka antaa toivoa toivottomille ja samanlaisessa elämäntilanteessa oleville". Tuntui todella mukavalta kuulla hänen sanansa. Tuntui jälleen siltä, että on hyvä puhua kipeistäkin asioista ääneen.

Tänään sain myös mukavan puhelinsoiton kaupunkimme sosiaalitoimistosta. Me saamme tänäkin vuonna siivousapua!!!! Mie en itsenäisesti selviä siivouksista, se on liian raskasta puuhaa minulle. Ihanaa, että apua järjestyi vaikka ensin se tuntui toivottomalta.

Käsitöitä olen tehnyt jonkin verran joka päivä. Olen virkannut jo kolmatta pöytäliinaa. Olen askarrellut myös nukkekodin parissa ja mietinkin millaisesta materiaalista tekisin Vihervaaraan katon?

Vihervaarassa tapahtuu...

Vihervaaran sisustustyöt ovat alkaneet ... Tänään Emilia sai keittiön kaapit paikoilleen. Miisu-kissa on kuljettanut keittiöön muutaman lankakerän Emilian käsityökorista. Vihervaaran keittiö on sen verran pieni, ettei sinne mahdu ruokapöytää, mutta onneksi sille on tilaa olohuoneen puolella. On mukava ruveta pian laittamaan kaikki astiat paikoilleen...


Nämä ihanat puutarhakalusteet olen ostanut Oulun Naistenmessuilta ennen joulua. Keinu, pöytä ja tuolit tulevat Vihervaaran puutarhaan. Kalusteet on valmistanut oululainen, iäkkäämpi mieshenkilö erittäin taitavasti. Harmi, kun en ottanut häneltä yhteystietoja...

Vihervaaran jälkeen haluan rakentaa hirsitalon/ hirsimökin, johon tulee mm sauna. Saunanlauteet ja kiuas ovat jo valmiina hankittuina.


sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Unettomina öinä...


Olen nukkunut taas todella huonosti tai en ole nukkunut ollenkaan viime aikoina. Yöt ovat tuntuneet pitkiltä ja kivuliailta. Olen käyttänyt jo pitkään kipulääkkeenä vahvoja opiaatteja ja kyllähän ne kipuihin jonkin verran auttavat, mutta niistä tulee vaikeita sivuvaikutuksia (mm. ummetusta, unettomuutta, ruokahaluttomuutta). Varsinkin ummetus on vaikea sivuvaikutus, josta aiheutuu monenlaisia ongelmia; kovaa vatsakipua ja vatsakivun pelon takia en uskalla kunnolla syödä.
**************
Ajattelin itsekseni, että koetan vähentää opiaatin annostusta ja korvata sitä pikkasen miedommalla kipulääkkeellä. Ensimmäinen päivä sujui suhteellisen helposti ilman isompia vieroitusoireita, mutta seuraavat kaksi päivää ja yötä olivat ihan kauheita. Vieroitusoireet tulivat rajuina; minua palelsi koko ajan, vapisutti, nivelkivut olivat kauheita ja tunsin levottomuutta. Mikään lääke ei poistanut oireita. Unirytmi meni sekaisin ja pahimmillaan mie vaan kävelin kotona ympyrää olohuoneen ja keittiön välillä. Öisin koetin tehdä käsitöitä ja lukea, jotta aika kuluisi nopeammin. Aikaisin eilen aamuna en kestänyt enää vaan palasin entiseen lääkitykseen...
Ajattelin, että miksi minun pitää kiusata itseäni näin kovasti. Olen kuitenkin pystynyt vähentämään opiaattien määrää viime vuoden aikana. Ilman kipulääkkeitä en pärjää, se täytyy myöntää.
*************
Lääkekokeilu sekoitti kuitenkin unirytmin. Olen ommellut yöllä Vihervaaraan liinavaatteita ja kylpypyyhkeitä, viime yönä ompelin vanhimman pojan asunnon olohuoneeseen verhot sekä kaksi tyynynpäällistä. Olen korjannut myös poikien vaatteita. Ensi kesänä armeijaan lähtevän poikani puseroa korjatessani itkin jo ensimmäiset itkuni pojan armeijaan lähdön takia. Minusta on hienoa, että poika lähtee armeijaan, mutta tämä äidin luopuminen lapsista on rankkaa. Itkin sitä miten minun tulee ikävä poikaa, miten me pärjätään kotona ilman häntä... Poika lähtee Uttiin laskuvarjojääkärikoulutuksen pääsykokeisiin parin viikon kuluttua. Utti on niin kaukana kotoa... Tiedän, että olen ihan höppänä näiden tunteideni vuoksi, mutta en voi sille mitään. Ystäväni sanoikin, että "sie olet aloittanut itkemisen tarpeeksi ajoissa, että varmasti ehdit itkeä kunnolla".

lauantai 3. tammikuuta 2009

Mamma Mia; mikä ihana elokuva

En ole blogissani aikaisemmin kirjoittanut katsomistani elokuvista, mutta tämä elokuva kannattaa mainita. Katsoin eilen illalla tyttäreni (mies ja kolme pojista liittyivät joukkoon myöhemmin) kanssa Mamma Mia- elokuvan ja ihastuin elokuvan hyväntuuliseen otteeseen. Elokuvan musiikkina ja "käsikirjoituksena" on ABBAn tuttuja lauluja. Elokuvan naispääosassa nähdään nuorekas Meryl Streep ja miespääosissa ovat mm. charmikas Pierce Brosnan sekä hurmaava Colin Firth.



Elokuva tempaisi mukaansa ihan ensimmäisestä kohtauksesta lähtien. Yllätyin, miten kauniit lauluäänet näyttelijöillä on. Olin pitänyt Pierce Brosnania "vain" James Bondin näyttelijänä, mutta käsitykseni hänestä muuttui täysin. Tässä elokuvassa hänen charmikkuutensa ja herkkyytensä tulivat esille. Kaikista ihaninta olivat elokuvan aikuiset naiset! Tuntuu, etten löydä tarpeeksi sanoja kertoakseni Mamma Miasta. Kannattaa katsoa!





Elokuva nauratti sekä itketti minua. Kuuntelin laulujen sanoja ja joistakin tuli mieleen vahvasti tapahtumia omasta elämästäni. The Winner takes it all ja tähän lauluun liittyvä elokuvan kohtaus kosketti kauneudellaan. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, liikutuin niin kovasti. Tyttäreni tykästyi myös elokuvaan ja heti seuraavana aamuna hän sanoi, että "äiti, katottaisiko Mamma Mia uudestaan"? Ja niin me katsottiin...

perjantai 2. tammikuuta 2009

Vihervaaran rakennustouhuja

Täyttäessäni 40-vuotta (2007) sain syntymäpäivälahjaksi perheeltäni nukkekotipaketin. Olen rakennellut ja maalaillut nukkekotia aina silloin tällöin ja välillä on tuntunut, etten saa taloa koskaan valmiiksi, mutta nyt tuntuu jo paljon paremmalta. Yksi Uuden vuoden lupaukseni on, että tänä vuonna keskityn enemmän minikäsitöiden maailmaan, koska tämä on niin ihanaa. Eilen sain laitettua taloon ikkunat ja ovet sekä katon paikoilleen. Ikkunalasit olen tehnyt lelupakkausten muovista.


Nukkekotini nimeksi tulee Vihervaara. Rakastan vieläkin kovasti L.M Montgomeryn Anna- ja Runotyttö kirjoja ja sieltä sain idean laittaa talon nimeksi Vihervaara. Olen lukenut ko kirjat elämäni aikana lukuisia kertoja, viimeksi luin ne vuonna 2007 ja joka kerta ne vievät mukanaan.
Vihervaarassa eletään ihan nykyaikaa, vanhoja perinteitä ja tavaroita kunnioittaen. Vihervaarassa asuu Emilia pienen vauvansa Annan kanssa. Talon alakertaan Emilia aikoo perustaa Emilian Käsityö- ja Ompelu Puodin. Puodissa Emiliaa avustaa hänen sisarensa tytär. Vihervaaraan muuttaa myös joukko lemmikkejä.



Vihervaarassa on yhteensä kuusi huonetta. Alakerran isompaan huoneeseen tulee Emilian Käsityö- ja Ompelu Puoti ja pienenpään huoneeseen tulee ompeluhuone, jossa Emilia valmistaa tilauksesta erilaisia käsitöitä (vaatteita, tilkkutöitä ym). Keskikerroksessa on olohuone ja keittiö. Ylimpään kerrokseen tulee kylpyhuone sekä Emilian ja Annan makuuhuone.



Tänään Vihervaaran rakentamisessa oli vuorossa sähkötyöt. Sain apua 18-vuotiaalta pojaltani ja hän näppärästi asensi pistorasiat jokaiseen huoneeseen. Oli jännittävä nähdä miten valot syttyivät pikkuruisiin lamppuihin. Minulla ei ole vielä kuin lamput keittiöön ja olohuoneeseen, mutta vähitellen talon valmistuessa lamppuja tulee lisää. Luulin, että sähköistys on paljon vaikeampaa kuin mitä se sitten loppujen lopuksi olikaan.



Emilian makuuhuoneessa on muuttopuuhat käynnissä ja tavarat etsivät vielä oikeita paikkoja. Lattia on tehty pähkinäpuusta ja seinät on tapettia. Miisu-kissa ihmettelee uutta kotia.



Vihervaaran kylpyhuoneeseen on kokeiltu myös kalusteita. Kylpyhuoneesta tulee vihreäsävyinen. Lattia on tehty lasimosaiikkilaatoista ja saumattu ihan oikella saumausaineella.




Vihervaaran ovien ja ikkunoiden asentaminen käynnissä.