perjantai 27. helmikuuta 2009

Luna-tyttönen; pian viisi viikkoa

Tänään kävin tyttäreni kanssa katsomassa tulevaa koiravauvaamme Lunaa. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo pari viikkoa ja ikävä oli kova. Luna oli kasvanut ainakin puolella siitä, kun viimeksi näimme. Koirulit tulivat meitä vastaan ja oli todella ihanan näköistä, kun viisi pientä karvapalloa juosta viipotti ovelle isä- ja äitikoiran perässä. Minulle tuli ihan liikuttunut olo, kun näin pikkuiset; voiko kauniinpaa eläinlasta enää ollakaan kuin kääpiövillakoiran pennut:).

Välillä Luna nukahti tyttäreni sylissä. Kuvassa näkyy kauniisti Lunan rinnassa oleva valkoinen, puolikuun muotoinen täplä.

Tässä kuvassa Luna-tyttönen on minun sylissäni. Luna on opetellut syömään jo kiinteätä ruokaa (puuroja, raejuustoa ja kinkkua). Minua ihastutti ja ihmetytti se, miten ihmisrakkaita pennut ovat jo näin pienenä ja miten leikkisiä ne ovat. Luna vaikutta olevan pennuista kaikista itsenäisin ja hakee oman rauhallisen paikan, missä ottaa päiväunet.


Luna tulee meille kotiin tasan kahden viikon kuluttua perjantaina. Tuskin maltan odottaa siihen asti. On ihan sellainen tunne kuin odottaisi vauvaa kotiin.

Valmistuneita neuleita

Neuloin meidän koiravauvelille oikein tyttömäisen neulepuseron. Lankana olen käyttänyt Seitsemän Veljestä Raitaa. Neulepusero oli nopea neuloa ja virkkasin vielä pari kukkaa koristeeksi. Koiran neuleita on mukava tehdä. Minä tein aamulla "lankainventaariota" ja löysin paljon erilaisia neulelankoja, joista saan tehtyä monenlaista mukavaa ( koiran neuleita, kämmekkäitä, lapasia ja sukkia).




Olen neulonut villahahtuvasta vauvan vaippahousuja. En tosin tiedä kenelle nämä antaisin, meillä vaippapöksyjä ei enää tarvita. Vaippapöksylöitä on myös mukava ja nopea neuloa. Ja olen jo pitkään halunnut kokeilla hahtuvapöksyjen neulomista. Näitä teen vielä lisääkin. Ehkäpä myyn näitä ensi joulun alla joulumyyjäisissä :). Malli on minusta hyvä ja hyvin toimiva. taisin löytää ohjeen Suuri Käsityölehdestä.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Maanantaina 23.2.2009

Eilen vietettiin laskiaissunnuntaita. Tyttären ja Nuppu-koiran kanssa kävimme laskemassa mäkeä. Oli hauska katsoa miten Nuppu oli touhuissa mukana innoissaan.

Jälkiruokana maistuivat laskiaispullat!


Mäenlaskun riemua!

lauantai 21. helmikuuta 2009

Juha Tapion konsertti Pudasjärvellä 20.02.09

Eilen illalla tapahtui pienessä kaupungissamme suuria asioita. Pudasjärven kaupunki ja seurakunta järjestivät yhdessä konsertin, johon esiintyjäksi oli kutsuttu yksi maamme suosituimmista musiikintekijöistä ja artisteista; Juha Tapio. Konsertti käynnisti Pudasjärven 370 -vuotis syntymäpäivien juhlallisuudet. Konsertti järjestettiin liikuntahallilla, joka täyttyikin kokonaan eri ikäisistä Juha Tapion musiikin ystävistä. Oli hienoa olla mukana tapahtumassa! On hienoa, että pienelläkin paikkakunnalla järjestetään tällaisia tapahtumia. Saamme kiittää seurakuntamme mukavia nuorisotyöntekijöitä Tiinaa ja Markoa, jotka kuuntelevat sydämellä nuorisomme ja vähän vanhempienkin toiveita. Seurakunnan parista löytyy paljon mukavaa toimintaa kaikenikäisille. Juha Tapion konsertin kävijämäärästä voi päätellä, että tilaisuudelle oli kysyntää. Oli myös mukava nähdä, että paikalla oli paljon turvapaikanhakijanuoria Irakista, Somaliasta ja Afganistanista.


Juha Tapio esiintyi puolentoista tunnin ajan ilman taukoja. Hän on vaatimaton ja herkkä esiintyjä, jonka laulujen sanoituksista minä saan voimia elämääni.


Olen päässyt nyt kaksi kertaa kuuntelemaan suosikkiesiintyjääni livenä. Konsertin jälkeen oli hauska katsella ja kuunnella nimikirjoitusjonossa olevien, pääasiassa tyttöjen ja naisien kommentteja konsertista. Hieno ilta!

perjantai 20. helmikuuta 2009

Väsynyt mutta uneton...

Olen valvonut taas monta yötä lähes kokonaan. Väsyttää aivan kauheasti, mutta en saa nukuttua. Unettomuus on seurausta kipulääkkeen sivuvaikutuksesta. Minun on ollut pakko ottaa enemmän lääkettä kipuihin silläkin seurauksella, että en saa nukuttua. Välillä en vaan jaksa jatkuvaa kipua, haluan "lomaa" kivuista hetkeksi. Yöt ovat tuntuneet pitkiltä; välillä käyn kuuntelemassa lasten rauhallista hengitystä ja naurahdan kuullessani mieheni ja koirani kuorsausta makuuhuoneesta. Viime yönä virkkasin nukkekotiin sängynpeitettä ja lueskelin Äiti Ammasta kertovaa kirjaa... Vasta neljän jälkeen pystyin nukahtamaan.


Päivä on sujunut ihan mukavasti kotitöitä tehden. Leivoin sämpylöitä ja tein kinkku- ja jauhelihapizzaa. Välillä olen käynyt lepäämässä ja niinä hetkinä on ollut mukava puhua puhelimessa ystävien kanssa. Nyt tuntuu, että silmät eivät pysy enää millään auki. Ehtisinkö hetkeksi nukahtaa?

Illalla olen menossa mieheni ja poikani kanssa Juha Tapion konserttiin. Pudasjärvi täyttää ensi viikolla 370 vuotta ja sen tiimoilta kaupunki ja seurakunta järjestävät monenlaista ohjelmaa. Juha Tapion konsertti avaa kaupunkimme juhlallisuudet. On ihana mennä kuuntelemaan Juha Tapion koskettavia lauluja ja mukava, että mieheni lähtee mukaani. Kirjoitan konsertin jälkeen lisää...

torstai 19. helmikuuta 2009

Nukkekodin kylpyhuoneeseen valmistui matto

Sain vihdoinkin tehtyä Vihervaaran kylpyhuoneeseen maton. Maton toteutin Bunka-kirjonnalla ja ohje on oma. Bunka-kirjonta on mukavaa ja se sopii hyvin myös lapsille. Tyttäreni tykkää kirjonnasta myös.


Matto oikealla paikallaan Vihervaaran kylppärissä.

Viime päivinä valmistuneita käsitöitä

Neuloin tulevalle koiravauvallemme villapuseron Moda-lehden ( 6/2008) ohjeen mukaan. Villapusero on alussa pienelle Lunalle liian iso, en ole aikaisemmin neulonut mitään koirille, mutta luulen tämän olevan ihan toimiva vaate. tyttö on testannut puseroa pehmokoiralle ja hyvin sopi. Lankana Lanet.


Olen jäänyt koukkuun virkkaamiseen. Liinan ohje oli Diana Virkkausmaailma-lehdessä numerossa 1/2009.

Tilda-enkelit Ulla-Riitta ja Helena.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Pakkanen paukkuu...


Ulkona paukkuu pakkanen oikein kunnolla, mittari näyttää -28 C. Forecan sääennusteen mukaan Pudasjärven alueelle on täksi viikoksi luvassa kylmiä ilmoja. Selvästi ollaan kuitenkin käännytty kevään puolelle. Aurinko lämmittää jo kovasti päivällä ja aurinkolasit ovat tarpeelliset ulkona.

Lauantaina kävelin koiran kanssa metsässä ja aurinko paistoi mukavasti. Muistin välähdyksen omaisesti hetken kahden vuoden takaa, kun pitkän masennusjakson jälkeen huomasin auringon paisteen ja talitiaisten laulun. Lintujen lauluakaan en ollut huomannut neljään pitkään vuoteen. Tämän hetken ja paikan tulen muistamaan aina, siitä alkoi hidas toipuminen ja aurinko, ilo ja nauru alkoivat palata elämääni.

Olen lenkkeillyt Nupun kanssa päivittäin ja olen kipeyttänyt itseni. Kävely on ollut ainoa liikuntamuoto, jota olen voinut harrastaa selkäleikkausten jälkeen ja nyt näyttää siltä, että kävelykin lisää kipuja. Alaselkä ja vasen lonkka ovat erityisen kipeinä ja hermokipu säteilee koko vasempaan jalkaan. Jalkapohjat ovat myös arkoina ja jokainen askel sattuu. Olen vaihtanut kenkiä ja kokeillut johtuuko kipeytyminen kengistä. Eilen illalla vedin jalkaani lenkkarit villasukkien kanssa ja kävely tuntui paremmalta hetken aikaa... Olen joutunut luopumaan monista ihanista liikuntamuodoista sairastumisen myötä, enkä millään haluaisi luopua lenkkeilystä. Nyt on parempi pitää muutama päivä taukoa ja levätä. Jospa pojat käyttävät Nuppua lenkillä...

Kokeilin kipujen hoitoon myös takajuostestimulaattoria, mutta se ei tuntunut hyvältä. Tunne siitä, että stimulaattori ei toimi oikein vahvistui. Sähköiskut eivät kohdistu oikeisiin paikkoihin ja se tekee olosta ahdistuneen. Minulle on tulossa aika neurokirurgille, joka tarkistaa stimulaattorin toiminnan, kesäkuussa. On pitkä aika odottaa sinne asti. Kipulääkkeet tekevät vatsan kipeäksi ja kipu mielialan apeaksi. En anna kuitenkaan periksi...

lauantai 14. helmikuuta 2009

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ YSTÄVILLE !!

Ystävä


Ystävä---

Se sana pitää paljon sisällään,

se tuntuu pehmeältä,

se muistuttaa sydämestä, lämmöstä, jakamisesta



Ystävä---

Se kertoo Jumalan suuresta rakkaudesta,

se tuntuu vahvalta,

se muistuttaa lämpimästä käden puristuksesta, vahvasta olkapäästä, pehmeästä sylistä


Ystävä---

Hän ilmestyy tyhjästä silloin, kun haluat huutaa maailmalle kipua, ahdistusta,

suurta menettämisen tuskaa,

Hän ojentaa kätensä silloin, kun olet uppoamassa pimeyteen tai kun olet

päättänyt olla kääntämättä uutta sivua elämäsi kirjassa,

mutta hän tulee myös silloin, kun nauru ja ilo pulppuavat sisimmästäsi,

Silloin, kun aurinko paistaa niin kirkkaasti ettet voi katsella ympärillesi

siristämättä silmiäsi.

Ystävä jakaa kanssani kaiken, kiitos siitä!


Omistettu Katrille, Ystävälle
20.10. Paula Ylitalo


Tämä runo on minulle erittäin tärkeä. Kannan sitä mukanani päiväkirjani välissä ja otan sen esille aina, kun kaipaan ystävää tai minulla on paha olla. Runo lohduttaa ja muistuttaa ystävistä. Kiitos teille kaikille ystävilleni! Olette enkeleitä!

tiistai 10. helmikuuta 2009

Aurinkoa päivääsi!!!


KIINNI JÄIT!!
Koska luet tätä tekstiä,niin se tarkoittaa,että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat , kunhan vain teet sen.Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat. Mie jäin kiinni Paraskevan blogissa!

Kirjahankintoja

Tilasin pari viikkoa sitten AdLibriksestä muutaman uuden kirjan. Haluan tehdä omaani ja tyttäreni nukkekoteihin matot Bunka-kirjonnalla tai ristipistoin. Löysin nämä kaksi mattokirjaa, Making Miniature Chinese Rugs sekä Miniature Needlepoint Rugs for Dollhouses, ja näistä löytyy paljon kauniita ohjeita.


The Beaded Dollhouse-kirja sisältää hauskoja ohjeita nukkekodin kalusteisiin, mattoihin, kasveihin ja lamppuihin. Ja kaikki on toteutettu erilaisilla helmillä! Ehkäpä jossakin vaiheessa sisustan jonkin pienen nukkekodin helmikalustein. Kirjan ohjeet ovat selkeitä ja yksityiskohtaisia. Helmityöt yleensäkin kiinnostavat minua kovasti, mutta olen tietoisesti koettanut pysyä "erossa" niistä. Tiedän, että jos alan tekemään helmitöitä enemmän, hurahdan niihin täysin ja muut mielenkiintoiset käsityöt jäävät tekemättä.


Tone Finnangerin Tildas Landsted on kaunis ja hurmaava kirja, jossa on paljon ihania ohjeita. Tilasin norjankielisen kirjan heti, kun se ilmestyi AdLibriksessä. Jos oisin tiennyt, että Unelma-kerhossa julkaistaan helmikuun kuukaudenkirjana ko. kirja suomennettuna (nimeltään Sisusta Tildan tapaan) niin olisin ehkä jaksanut odottaa muutaman viikon.

Valmistuneita käsitöitä

Tyttäreni 9v, rakastaa hevosia ja koiria yli kaiken. Huoneen seinillä on parhaiden ystävien kuvien lisäksi hevosten kuvia ja kirjahyllyssä Pollux-heppakerhon kirjoja ja tavaroita. Hänen unelmansa on päästä säännöllisesti ratsastamaan ja hoitamaan hevosia. Vielä se ei ole ollut mahdollista. Ompelin hänelle pellavasta hevosen liitettäväksi heppakokoelmaan. Tämä heppa laitetaan roikkumaan tytön vuodekatokseen. Hän tilasi jo toisenkin hevosen, mutta huomattavasti isomman.


Ulla-Riitta enkeli. Tämä enkeli on menossa lahjaksi. Neuloin hänelle merinovillasta neulepuseron.


Uudessa Tilda Landsted-kirjassa oli taas aivan ihastuttavia ohjeita. Ompelin ensimmäisenä koruilleni telineen. Hyvin toimii käytössäkin...


Mie rakastan kaikenlaisia pehmoeläimiä. Niinpä oli "ihan pakko" ommella tällainen Kevät-pupunen. Kotimme alkaa olla jo pullollaan ompelemiani hahmoja ja tilkkutöitä, pian minulla ei ole enää tilaa uusille ihanuuksille. Mutta aina tulee mieleen uusia ideoita...


Tämä enkeli on 50-vuotis lahja kaupunkimme palopäällikölle. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin vielä kultaiset poletit kaulukseen sekä takkiin taskun, jossa palopäällikön nimikirjaimet. !8-vuotias poikani teki kypärän Kinder-suklaamunan keltaisesta kuoresta. Harmittaa, etten ottanut kypärästä kuvaa erikseen.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Luna, kaksi-viikkoa

Eilen sunnuntaina Luna täytti kaksi-viikkoa. Kävimme tyttären ja nuorimman pojan kanssa katsomassa ja hoitamassa pienokaista ja hänen sisaruksiaan. Luna oli kasvanut, silmät olivat jo auenneet ja pikkuinen liikkui. Lunan korvat olivat jo oikeassa asennossa. Vaikka pentu olikin selvästi kasvanut, mahtuu pikkuinen vielä hyvin kämmenteni päälle. Sydän täyttyi suuresta hellyydestä, kun saimme pitää sylissä ja hoitaa pienokaisia. Tuntuu, että haluaisi ottaa kaikki viisi pentua itselle, niin suloisia kaikki ovat.

Tässä Luna nukkuu rintaani vaste. Luna on pieni kokoinen ja siro verrattuna muihin pentuihin. Luna tulee selvästi siroon isäänsä. Kääpiövillakoirat olivat ennen rotuna aikas vieraita meille, mutta nyt kun olemme tutustuneet rotuun, Lunaan ja sen vanhempiin, niin ihastun päivä päivältä enemmän. Villikset ovat tosissankin erittäin tottelevaisia ja oppivat nopeasti uusia juttuja. Olen ihan varma, että jossakin vaiheessa meille tulee vielä toinen kääpiövillakoira.

Kasvattaja esitteli meille villakoira hoitoon tarkoitettuja välineitä, ruokia ja leluja. Näihin kaikkiin on hyvä tutustua ennen kuin koiranpentu tulee kotiin. Kävimme jo eilen ostamassa kaupasta kaksi lelua Lunalle. Kotona tyttö etsi innoissaan omien pehmolelujen joukosta Lunalle sopivia ja hän laittoi ne kaikki koriin valmiiksi. Mie ajattelin tänään etsiä käsityölehdistäni kaavoja koirien vaatteisiin. Koiran vaatteita en ole ennen tehnytkään, mutta nyt saan tutustua niihinkin. Vaatteet ovat yllättävän kalliita eläinkaupoista ostettuina. Tiedän, että osaan tehdä vaatteet itsekin sekä ompelemalla ja neulomalla. Tyttö on valinnut jo kankaat Lunan tilkkupeittoa varten.

Ensi sunnuntaina, Lunan täyttäessä kolme viikkoa, menemme taas katsomaan vauvelia...

torstai 5. helmikuuta 2009

Katrillin mietteitä torstaina 5.2.2009

Tänään on sellainen päivä, että tuntuu "onko pakko tehä, jos ei jaksa". Väsyttää ihan mahottoman paljon ja käsiä raastaa kipu sormista olkapäihin asti. Fibromyalgia ei ole mikään mukava seuralainen. Ompelukone oottaa ompeluhuoneessa ompelijaansa, mutta tänään en kykene sen eteen istahtamaan. Tällaisena päivänä on parasta levähtää tilkkupeiton alla ja lukea jotain mukavaa kirjaa tai selailla ihania käsityölehtiä.

Kipu ja alakulo kulkevat käsi kädessä. Onko niin, että ensin tulee kipu ja sitten alakulo vai toisinpäin? Totuus on, että kipu rajoittaa tekemistä vaikka niin ei haluaisikaan. Toisinaan kipu lamaa elämän sänkyyn peiton alle ja toisinaan jaksaa touhuta kivusta huolimatta. Tämä riippuu mielialasta. Jos tunnet olosi hyväksi kivusta huolimatta, kipu ei estä sinua touhuamasta. Mutta jos olet masentunut tai alakuloinen, kipu ottaa vallan ja vie voimat kokonaan. Onneksi minulla on tällä omalla matkallani jo se tilanne, että alakulo päiviä on huomattavasti vähemmän kuin muita päiviä. Masennuksen pelko on kuitenkin aina olemassa ja väijyy taka-alalla mielessäni. En enää halua siihen mustaa pimeyteen, mitä koin ollessani vaikeasti masentunut useamman vuoden ajan.

Alakulo ja masennus ovat kaksi eri asiaa. Alakulo on ns. normaaliin elämään kuuluva, muutaman päivän kestävä ja ohimenevä tila. Tiedän, että alakulo hellittää ja voin ottaa sen vastaan. Se muistuttaa minua lepäämisen tärkeydestä ja pistää minut miettimään asioita vieläkin syvällisemmin. On ihanaa, että tällaisina päivinä tiedän ystävien kuuntelevan ja he auttavat kestämään hankalat päivät paremmin. Ikävöin ystäviäni, jotka asuvat kaukana. Onneksi puhelin on olemassa! Kipeisiin käsiini auttaa myös lepo. Olen useana päivänä ommellut paljon käsin ja nyt on pidettävä muutama vapaapäivä, jotta tilanne hellittäisi. Ompeleminen on vaan niin ihanaa...


Nämä hyvänyön enkelit odottavat viimeistelyä työhuoneessani ja pupujussille on vaatteet tulossa. Enpä yhtään ihmettele miksi käteni ovat kipeytyneet... Mutta mitähän mie tekisin ilman käsitöitä? Käsitöiden teko on auttanut minua toipumaan masennuksesta ja olen saanut paljon ystäviä ja tuttuja erilaisten käsityökurssien ja -tapahtumien kautta. Unelmoin omasta ihanasta, suuresta ja valoisasta ateljeesta, jossa kaikki käsityö- ja askartelutarvikkeeni saavat olla esillä ja jossa on hyvä tehdä töitä...

Olen onnellinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus olla kotona lasten kanssa. Laittaa heidät kouluun ja olla vastaanottamassa lapsia, kun he palaavat koulusta. Tänäkin aamuna oli niin mukavaa, kun nuorimmaisemme kanssa katsottiin sylikkäin lastenohjelmia. Pienet kädet tuntuivat niin ihanilta kaulassani. Nämä ovat niitä pieniä, suuria onnenpipanoita, joiden avulla jaksan kipeänäkin eteenpäin. Abiturientti pojalla alkoivat Yo-kokeet tänään ja vanhin poika tulee kotiin viikonlopuksi Oulusta.

Tuntuu, että olen kirjoittanut tätä postausta koko aamupäivän. Välillä olen käynyt lepäämässä ja hoitamassa koiraa. Huomenna on taas parempi päivä!

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Meidän Luna !

Tänään kävimme katsomassa kääpiövillakoiran pentuja tyttäreni kanssa. Ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä; kuvassa on meidän tuleva koiravauvamme LUNA. Luna on nyt viikon ikäinen tyttö. Mie ihastuin pentuun sekä pennun vanhempiin, erityisesti Lunan isään. En ole tavannut koskaan yhtä vastustamatonta koiraa. Tyttäreni sanoi, että Luna valitsi hänet "kuten taikasauva valitsee velhonsa".


Siru-äiti ja hänen viisi pentuaan, meidän Luna on toinen pentu oikealta.