lauantai 31. lokakuuta 2009

Lisää kuvia näyttelystäni.... Ja mihin tillkutyöni minut veivätkään...?


Näyttelytilan ikkunalaudoille asettelin tilkkurasioita, Tilda-hahmoja ja ruusuja. Esillä ovat myös viiden lapseni kastetaulut, jotka olen tehnyt ristipistoilla.

"Nukkumatti" (v.1995). Lastenhuoneen seinällä on tämä tilkkumaalauksella ja aplikaatioin koristeltu taulu. Tein taulun kansalaisopiston kurssilla.


Lasteni kastetaulut pistelin v. 2003 ollessani kauan vuodepotilaana kahden selkäleikkauksen jälkeen. En kyennyt tekemään muita käsitöitä, joten ristipistot olivat oiva keino saada aika kulumaan. Mieheni kävi ostamassa aina lisää Aida-kangasta kangaskaupasta.


"Pupulasten pyykipäivä" (v2008). SuloinenTilda-työ.

"Enkeleitä?... No, onhan heitä!"( v. 2008-2009). Tämä enkelityö on ollut kauan tekeillä ja halusin sen ehdottomasti mukaan näyttelyyni. Haluan työlläni ilmaista sitä, että enkeleitä on ja enkelin voi kohdata milloin vain ihmisen hahmossa. Pidän naivistisesta tyylistä ja erityisen hauskoja tässä työssä ovat enkeleiden jaloissa olevat korkokengät. Tilkkutyötä voi käyttää sekä peittona että seinävaatteenakin.

"Nuoret morsiamet" (v.2009) on työ, joka koostuu kolmesta erillisestä osasta. Vasemmalla olen kuvannut mummoni ja ukkini elämää. He menivät naimisiin v. 1937 ja saivat seitsemän lasta. Lasten nimet olen kirjonut sydämen sisälle ja sydäntä reunustaa silkkinauhakirjonnalla tehdyt kirjailut. Työssä on mukana vanha lasten myssy. Somisteena vanhoja nappeja.

Keskellä on kuva äidistäni ja isästäni. He menivät naimisiin v. 1963 ja saivat kolme lasta. Työhön olen kiinnittänyt äitini kirjontaa sekä vauvan nutun, joka on ollut minun ja veljeni päällä. Somisteena vanhaa pitsiä sekä vanhoja nappeja.

Oikealla olen minä ja mieheni vuonna 1986. Olin naimisiin mennessäni 19-vuotias, nuori tyttö, mieheni minua yhdeksän vuotta vanhempi. Sydämen sisällä on viiden lastemme nimet. Työssä on kiinnitettynä virkkaamani enkeli sekä tyttäremme kastepäivänä lahjaksi saama, virkattu kaulus. Somisteena helmiä ja vanhoja nappeja, pitsiä sekä Tilda enkeli-nappeja.

Materiaaleina käytin vanhoja lakanoita ja niiden käsinvirkattuja pitsejä.


--------------------------------------------------------------------------------------

Ja mitä sitten tapahtuikaan? Tiistaina sain puhelinsoiton Hyvän mielen talon tiedottajalta, joka kertoi, että television kuvausryhmä oli tullut kuvaamaan tillkkutöitäni. Tulevassa TV 2 Akuutti-ohjelmassa tulee marraskuun loppupuolella ohjelma, jossa puhutaan masennuksesta ja heidän tarkoituksena on käyttää minun tilkkutöitäni ohjelmassa taustakuvituksena. No, hetken päästä sain puhelin soiton Akuutti-ohjelman toimittajalta ja hän pyysi minua mukaan ohjelmaan haastateltavaksi.

Pienen harkinnan jälkeen suostuin pyyntöön. En ole julkisuuden hakuinen enkä missään nimessä ole tyrkyttämässä itseäni esille, mutta minusta on tärkeää, että masennuksesta ja kivusta puhutaan niiden oikeilla nimillä mediassa. Minä häpesin niin pitkään sairauttani ja eristäydyin neljän seinän sisään lähes kahdeksi vuodeksi. Onneksi olen oppinut ymmärtämään, että masennus on yksi sairaus muiden sairauksien joukossa, eikä siinä ole mitään hävettävää. Jos pystyn omalla tarinallani auttamaan muita samassa tilanteessa olevia niin se on hyvä.

Toimittajan kanssa sovimme haastattelun jo seuraavaksi päiväksi eli keskiviikoksi 28.10. Haastattelu tehtiin Hyvän mielen talon galleriassa omien tilkkutöideni keskellä. En tiedä vielä tarkkaa päivää milloin haastattelu tulee ulos TV:sta, mutta ilmoittelen.

Halauksin Katrilli

perjantai 30. lokakuuta 2009

Tilkkumuistoja-näyttelyni Oulussa 14.10.-10.11.2009


Minulla on Oulussa tilkkutyönäyttely nimeltään Tilkkumuistoja. Tilkkumuistoja näyttelyyn olen koonnut tilkkutöitä 20 vuoden ajalta. Mukana näyttelyssä on myös ensimmäinen tekemäni tilkkutyö. Näyttely on Hyvän mielen talolla, Puusepänkatu 4. Hyvän mielen talo täyttää tänä vuonna 20 vuotta, joten näyttelyni avajaisissa, 14.10. juhlistettiin myös tätä tapahtumaa.


Nättelyn avajaisissa oli kolmisenkymmentä vierasta ja sain ihania lahjoja ja ihania kukkakimppuja ystäviltäni. Oli niin mukava tavata kaikki näyttelyvieraani. Kiitos teille kaikille, teitte tilaisuudesta juhlan!

Hyvän mielen talon galleria koostuu kahdesta huoneesta, joista toisen sisustin lastenhuoneeksi. Lasteenhuoneeseen laitoin esille lapsenmielisiä tilkkutöitä, nukensänkyjä- ja peittoja, pehmoleluja ym. Kuvassa olevan työn nimi on "Sinun kanssasi vuoden jokaisena päivänä" (v. 2007-2008). Tilkkutyö koostuu 12 kuvasta, jotka kuvaavat kuukausia. Oikealla on työ nimeltään: "Kop,kop! Saako satu sisään tulla?"( v. 2009).

Kuvassa oikealla on työ nimeltään "Ystävät ovat enkeleitä ilman siipiä" (v.2007). Vuonna 2006 viimeisimmän ison selkäleikkauksen jälkeen meni kauan, etten pystynyt istumaan ompelukoneen ääressä, joten ompelin käsin. Applikoin sydämiä taustakankaille ja annoin sydämet ystävilleni. Ystävät kirjoittivat sydämiin ajatuksia ystävyydestä ja minusta. Reunakaitaleessa olevan köynnöksen olen ommellut yhdessä Sanna-ystäväni kanssa. Vasemmalla ylhäällä on kuva labradoristani Nupusta. Työn nimi on "Ewening`s Iceflower".
Alhaalla työ nimeltään "Aikaisin aamulla" (v 2008).


"Elämän jano"(v. 2007). Tämän työn aihe tuli mieleeni eräänä yönä sairaalassa ollessani. Nousin keskellä yötä piirtämään luonnosta päiväkirjaani ja kirjoittamaan ylös mieleeni tulleita ideoita. Suuri punainen sydän kuvaa voimakasta elämänjanoa, jota tunsin kovasta kivusta ja masennuksesta huolimatta. Ompelin työn eräänä yönä tilkkutyökurssilla ollessani Keminmaassa. Työ oli tehtävä valmiiksi asti, en voinut jättää sitä kesken.

Galleriassa on esillä myös useita Tilda-aiheisia pehmoleluja. Tilkkurasiat olen tehnyt muistaakseni v. 2005.


Näyttelyssäni on esillä myös muutamia tyynyjä (v. 2009).

"Tilda-ystävän tilkkupeitto", "Katrillin oma tilkkukirja", tilkkukulhollinen Tilda-omenoita. Tilkkupeitto syntyi Tilda-foorumissa olleen tilkkublokkivaihdon blokeista. Tilkkublokkeja oli tekemässä 10 Tildaajaa ympäri Suomea. Blokeista tein muistojen peiton. Katrillin omassa tilkkukirjassa on kuvia tekemistäni tilkkutöistä sekä töihin liittyvät tarinat. Olen lisännyt kirjaan myös kuvia ihmisistä, joille tilkkutyöt ovat menneet sekä lehtileikkeitä.

Olen tehnyt useita tilkkutöitä lasteni piirustusten pohjalta. Ylhäällä on työ nimeltään "Onnellinen perhe" (v. 2002) ja alemmassa kuvassa on 5-vuotiaan Tuomaksen piirtämä kuva isoveikasta. Perhekuvan on piirtänyt Eetu-poikamme ollessaan kahdeksan- vuotias. Kuva oli vastaus silloiseen pohdiskeluuni millainen äiti olen ja mitä lapset ajattelevat meidän perheestä?. Pohdiskelin näitä asioita mielessäni useita päiviä itsekseni ja lapsen piirtämä kuva oli todella helpottava; pidämme toisiamme käsistä kiinni ja kaikilla on hymyilevä ilme, kaikki on hyvin.


Lasten sängyssä on ensimmäinen tilkkupeittoni "Tuhat tarinaa" vuodelta 1990. Olen tehnyt peiton ensimmäiselle lapsellemme ja peiton alla ovat kaikki viisi lastamme nukkuneet. Peitto on rakas meille kaikille. Peitto on kulunut monesta paikasta ja jo tekovaiheessa tein monia virheitä, mutta kaikista virheistä olen oppinut.


"Katrillin omaan tilkkukirjaan" olen tallentanut tilkkujeni tarinoita.


"Isoäidin ikkuna" (v.2006) . Olen tehnyt työn Lempi-mummoni muistoksi. Mummolla oli aina pelagonioita ikkunalla ja pitsiverhot. Ja ikkunalaudalla istui usein kisuliini.



"Oma kuva- Särkynyt saviruukku"(v. 2007). Tästä työstä olen kertonut jo aikaisemmin blogissani. Tämä työ puhuttelee aina ihmisiä ja olen saanut usita ostotarjouksia teoksesta. Mutta työ on niin henkilökohtainen, siihen liittyy niin paljon tunteita ja muistoja, etten voi luopua tästä.


"Valoa kohti"(v. 2007). Tämä työ kuvaa masennukseni synkintä vaihetta. Vuonna 2006 selkääni tehtiin luudutusleikkaus, josta toipuminen on ollut vaikeaa ja aikaa vievää. Olin leikkauksen jälkeen heräämässä nukutuksesta, olin vielä hengityskoneessa ja voimakkaiden lääkkeiden vaikutuksessa. Sain tällaisen kuvan näkynä silmieni eteen ja se oli pakko tallentaa kankaille. Minun oli saatava mustaa väriä pois sisältäni. Masennus on niin invalidisoiva sairaus ja siitä toipuminen kestää vuosia. Mitään ihmelääkettä ei ole. Kaiken mustan keskeltä pilkistää valoa joka vähitellen lisääntyy...

"Ikävä" (v. 2004-2008). Tämän pienen työn tekemiseen meni aikaa useita vuosia koska välillä keskeneräinen työ hautautui kangaskasojen ja puolivalmiiden töiden alle, unohduksiin. Olin jo heittää työn roskiin, kun tuntui etten pysty tekemään tätä valmiiksi. Vuonna 2004 olin Puolen Suomen Tilkkukinkereillä Oulussa. Minun oli niin paha olla, koska olin kipeä ja masentunut, etten voinut olla ompelemassa muiden kanssa. Toisten ommellessa minä kävelin pitkin meren rantaa ja mietin elämääni. Kotiin tultuani ompelin kuusi pientä blokkia ja siihen se jäikin...

Kesällä 2008 löysin kauan unohduksissa olleen työn ja aloin ideoimaan sitä ystäväni Raijan kanssa. Ikävä kertoo siitä, miten kauhea ikävä minulla oli perhettäni joutuessani olemaan paljon sairaalassa ja miten suurta häpeää tunsin masennuksesta. Kaiken surun, kivun ja masennuksen ilona on aina olleet lapset, joita työssä kuvaavat valkoiset kukat (neljä valkoista kukkaa, joiden keskellä on sininen nappi kuvaavat poikiani ja valkoisen kukan keskellä oleva punainen nappi kuva tytärtäni. Kuvan alareunassa olevat kukat kuvaavat minua ja miestäsi. Olemme pysyneet yhdessä vaikka meillä on ollut monia vaikeita aikoja.



"Aikaisin aamulla" (v. 2008)

"Mielenmaisemat- vuodenajat, vasemmalla ylhäällä kevät ja kesä sekä alhaalla syksy ja talvi.

Tässäpä kuvia näyttelystäni. En laittanut vielä läheskään kaikkia kuvia nähtäväksi. Jatkan toisena päivänä.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Hei kaikille rakkaille blogini lukijoille!

On taas kulunut turhan pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin blogiini. Elämässäni on ollut viime viikkoina niin paljon tapahtumia, etten ole ehtinyt enkä oikeasti jaksanut olla koneella niin pitkään, että olisin päivittänyt blogiani. Koetan nyt saada laitettua valokuvia ja tekstiä esille vähitellen. Kirjoitan mm. seuraavista tapahtumista:

* Tilkkumuistoja-näyttelyni avajaiset olivat viime viikolla Oulussa ja kaikki paikalla olleet ystäväni tekivät avajaisista ikimuistoisen! Oikein lämpimät kiitokset teille kaikille, olette rakkaita!

* Olen käynyt Käsityömessuilla ja tapasin siellä monia blogeista tutuiksi tulleita henkilöitä.

* Puolen Suomen tilkkukinkerit olivat mukava tapahtuma. Saimme tilkkuilla yhden päivän yhdessä. Helenalle oikein lämpimät terveiset ja halaukset!

* Lasten syyslomaa on vietetty tällä viikolla. On ollut ihana saada koko perhe nyt viikonlopuksi kotiin.

* Olen osallistunut Hyvän mielen talon Prospect-koulutukseen ohjaajana. Tämä vapaaehtoinen työskentely tuo elämääni paljon sisältöä. Olen mukana sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten koulutusohjelmassa ohjaajana. Lisätietoa Prospect-koulutuksista löydät täältä.

* Oulun Sinooperissa vietettiin Tilda-päivää 17.10.2009 ja olin siellä mukana esittelemässä omia Tilda-käsitöitäni.

* Kipu ja väsymys ovat olleet myös elämässäni voimakkaasti mukana kaikkien tapahtumien ohella. Vaikka mukavat touhuaminen ja ihanat tapahtumat antavatkin voimia ja iloa elämään niin välillä suututtaa niin kovasti tämä jatkuva kipu! Mutta eteenpäin on mentävä. Kuten Virkkuukoukkusen rintanapissa olevassa tekstissä lukee: "Mie meen etteenpäin vaikka ois pakki päällä".

Nyt lähden käväisemään kaupassa ja kirjoittelen sitten lisää.

Halauksin Katrilli

perjantai 9. lokakuuta 2009

Iloista viikonloppua!


On kulunut lähes kaksi viikkoa, kun viimeksi kirjoittelin blogiini. Minun aikani on mennyt ihan kokonaan kotiöiden ja tulevaan Tilkkumuistoja-näyttelyyni valmistautuessa. Olen tehnyt pitkää päivää ja jatkanut työskentelyä yölläkin. Mutta olen toki ehtinyt nukkuakin. Näyttely on minulle todella tärkeä asia. Ja näyttelyn saaminen Ouluun tuntuu tosissaan hyvältä.

Ahkera ompelukoneen ääressä istuminen ja käsin ompelu tuntuu kovana kipuna kehoni kaikissa kohdissa. Lenkkeily on vähentynyt parin viime viikon aikana ihan minimiin, mutta näyttelyn avajaisten jälkeen helpottaa.

Pyydän anteeksi kaikilta niiltä, jotka ovat odottaneet lupaamiani neuleita pitemmän aikaa. Pyydän teiltä ymmärrystä, neuleet valmistuvat ajallaan. Nyt on näyttelyni aika:) .

Viikonlopuksi matkustan Ouluun vanhimman pojan luo. Minulla on lomaa mukavien tapahtumien parissa. Lauantaina tapaan Pohjois-Suomen tilkkuilijoita yhteisessä tapaamisessa Tilkkukinkereillä. Ja sunnuntaina käyn tutustumassa Kädentaitomessuihin.

Ihanaa viikonloppua kaikille blogini lukijoille!

Halauksin Katrilli

Tilkkumuistoja näyttelyyn meneviä nukenpeittoja!

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt täysin Tilkkumuistoja näyttelyyni valmistautuessa. Olen ommellut päivisin ja pitkälle yöhön, jotta saisin kaikki valmiiksi. Tulevasta näyttelystäni voitte käydä lukemassa täältä. (Tulet Hyvän mielen talon sivuille, klikkaa ajankohtaista ja sitten klikkaa Tilkkumuistoja-näyttelyn kohtaa). Näyttelyyni olen tehnyt mm. nukenpeittoja. Tämä pupupeitto on tyttäreni Savonlinnan papan tekemässä vaaleanpunaisessa sängyssä.



Tämä Isoäidin kukkatarha-mallilla tehty peitto on isäni tyttärelleni 1-vuotis (2000) lahjaksi tehdyssä kehdossa peittona.


Nämä nuken vaunut on isäni tehnyt minulle ollessani pikkuinen tyttö. Löysin vaunut mummolan ullakolta muutama vuosi sitten ja entisöin ne. Ihana, minulle todella tärkeä esine. Vien nukenpeitot näyttelyyn näissä sängyissä ja vaunuissa.


Posted by Picasa

Ensi lumi ja pakkanen!



Meille on tullut talvi! Tänään on pakkaspäivä - 5 astetta ja aurinko paistaa oikein kauniisti. Tytär teki keskiviikkona lumiukon pihallemme. Tämä on puutarhuri lumiukko.

Luna on ollut aivan innoissaan lumesta. Pikkuinen juoksee aivan innoisaan lumessa, hyppii ja pomppii iloisena. Puutarhuri lumiukkoa Luna pelkäsi aluksi. Se haukkui lumiukkoa ensin kovasti, mutta lopetti sen, kun kävi haistelemassa sitä.

Aika hassun näköistä, kun puissa ja pensaissa on vielä vihreitä lehtiä ja syyskukat kukkivat kukkapenkeissä, mutta maa on valkoisenaan lumesta ja pakkanen paukkuu!