tiistai 26. toukokuuta 2009

Enoa muistaen...



Lauantaina 23.5.2009 saatoimme enon haudanlepoon kotikylämme hautausmaalle. Nämä Eino Leinon runon sanat lohduttavat minua:


"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa vaan, luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.

En ole ikiunessa, en ole poissa.
Olen tuhat tuulta puistikoissa,
olen valon välke aallokoissa,
olen timantti hankien loistossa.

En ole jättänyt teitä, en ole vaiti,
olen lintujen laulu taivaalla,
olen kuiskaus viljapellossa,
olen henkäys rakkaani poskella.

On elämä meri ja suuret sen aavat,
toisistaan tukea ystävät saavat...
En ole ikiunessa, en ole poissa,
kuljen mukanasi karikoissa."


- Eino Leino -

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Väsyttää, väsyttää ja väsyttää...


Helsingin leirikoulun jälkeen olen ollut ihan käsittämättömän väsynyt. Matka oli tietysti rankka fyysisesti ja kipeydyin istumisesta ja kovalla alustalla kävelemisestä, mutta kaikki oli sen arvoista. Oli hienoa saada olla mukava reissussa ja kokea monia unohtumattomia kokemuksia. Sormien ja varpaiden nivelet ovat olleet turvoksissa ja kipeät, selän kivusta puhumattakaan. Usi kipulääke yhdistettynä entisiin lääkkeisiin aiheuttaa myös väsymystä.

Kotiin palattuani alkoi heti niin tuttu arki. Pyykkiä olen pessyt monta koneellista päivässä, pihatöitä olen koettanut tehdä vähitellen ja nyt pitää aloittaa leipomaan ja valmistelemaan pojan Ylioppilasjuhlia. Ensi viikonloppuna on enon hautajaiset Suomussalmella, pojan käyttö Rovaniemellä pääsykokeissa ensi viikolla ja yksi käynti Oysiinkin. Välillä kauhistuttaa, miten ihmeessä jaksan tehdä kaiken? Mutta koetan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja tehdä sen mitä jaksan.

Väsymys on nyt jotain aivan mahdotonta. Nukahtelen istualleni, jopa ruokapöydässä. Nukun joka päivä päiväunet, yöunet ovat katkonaisia, koska olen liian väsynyt. Jakainen osa ja solu kehossani huutaa väsymystä. Onneksi mieliala on pysynyt hyvänä ja iloisena. Päivittäiset kävelylenkit Lunan ja Nupun kanssa auttavat jaksamaan...

Koetan jaksaa nämä kaksi viikkoa ja sen jälkeen saan levähtää. Koulut loppuvat ja saamme lasten kanssa nukkua aamulla pitempään. Odotan myös viiden päivän pituista tilkkutyökurssia Oulun kansalaisopistossa kesäkuun toisella viikolla. On ihana vaan ommella ja vapaa-ajalla nauttia kesästä. Odotan myös pääsyä kesämökillemme ja yhteistä aikaa koko perheen kanssa.

Lopettelen nyt ja alan leipomaan . Mukavaa päivää kaikille:)

Halauksin Katrilli

Pudasjärvi- Helsinki-Pudasjärvi...


Lähdimme leirikouluun Helsinkiin maanantaina 11.5.2009. Mukana 21 iloista koululaista, kuusi vanhempaa, kaksi opettajaa ja mukava linja-auton kuljettaja. Lähdimme koululta aamulla klo 8.00 ja edessä oli pitkä matka maamme pääkaupunkiin. Pysähdyimme matkan aikana useamman kerran syömään tai muuten vaan jaloittelemaan. Lasten piti välillä päästä juoksemaan ja purkamaan energiaa. Kajaanissa pysähdyimme ensimmäisen kerran välipalalle, sitten Lapinlahdella ja Kuopiossa söimme noutopöydästä. Matka jatkui kohti Heinolaa...



Lahdessa pysähdyimme katsomaan Salpausselän hiihtostadionia. Stadionin edessä on Siiri Rantasen hiihtäjäpatsas. Lapset olivat innoissaan, kun näkivät mäkihyppytornit ja television hiihtokilpailuista tutun "neulansilmämutkan". Lahdesta matkamme jatkui Espooseen, Velskolan leirikeskukseen, jossa majoituimme. Velskola oli aivan ihanteellinen majapaikka, jossa oli paljon tilaa sekä sisällä että ulkona. Rauhallinen paikka aivan Nuuksion kansallispuiston kupeessa.


Tiistaina lähdimme aamupalan jälkeen Helsinkiin ja ensimmäisenä oli ohjelmassa opastettu kiertoajelu Helsingin keskustassa. Aloitimme kiertoajelun Sibeliuksen monumentilta. On siinä taiteilija Eila Hiltusella ollut tekemistä hitsatessaan näitä teräsputkia kiinni toisiinsa.Teräsputkia on yhteensä 600 kappaletta ja niissä on yhteensä 24 tonnia terästä. Sibeliuksen puistossa oli ihanasti kukassa tulppaaneita, narsisseja, krookuksia ja helmililjoja. Lapset saivat äkkiä kavereikseen puiston sorsat.


Helsingin Tuomiokirkko kylpi auringossa. Taivas oli aivan pilvetön, kun nousimme portaat ylös ja pääsimme tutustumaan Tuomiokirkkoon sisällekin. Hieno paikka alttaritauluineen ja patsaineen.


Katrilli istumassa Tuomiokirkon portailla.

Yksi upeimmista paikoista, joissa kävimme tutustumassa oli Temppaliaukionkirkko. Kirkko oli karulla tavalla kaunis, oikea rauhan tyyssija kiireisen kaupungin keskellä. Tunsin miten hyvät energiat kirkossa oli. Siellä olisin voinut istua vaikka miten pitkään ja katsella ympärilleni ja kuunnella rauhallista musiikkia. Harmi, että meillä oli vain vähän aikaa viipyä kirkossa. Temppaliaukionkirkkoon haluaisin ehdottomasti palata uudestaan. Useasti päivän ja leiriviikon aikana palasin ajatuksissani kirkon rauhalliseen tunnelmaan.

Tiistaina tutustuimme myös Luonnontieteelliseen museoon. Kuvia tuli otettua paljon, sillä museossa oli paljon nähtävää. Diodraamat olivat upeita, maisemista pystyi näkemään syksyisen suon kastepisaratkin. Yhdeksän vuotias tyttäreni oli erityisen kiinnostunut maapallon syntymiseen liittyvistä asioista ja tietysti dinosauruksista. Kuvassa on Tyrannosaurus Rexin luuranko.

Korkeasaaressa kävimme myös. Siellä oli paljon nähtävää ja koettavaa. Jo lauttamatka Korkeasaareen oli hieno kokemus. Kävimme Korkeasaaressa iltapäivällä ja monet eläimet olivat silloin päiväunilla. Kissaeläimet, varsinkin naaraat poikasineen olivat sisätiloissa. Korkeasaaressa on kissaeläimillä hyvä poikasvuosi ja äidit poikasineen tulevat ulos vasta myöhemmin kesällä. Näimme kuitenkin lumileopardin, Amurin tiikerin ja leijonan köllöttelemässä kallioilla.

Riikinkukkoja käyskenteli joka puolella Korkeasaarta. Koiraat ovat upean näköisiä juhlapuvussaan. Riikinkukot olivat hyvin kesyjä ja ne tulivat ihan lähelle meitä.



Keskiviikkona kävimme Eduskuntatalossa. Kansanedustaja Tapani Tölli ja eduskuntatalon opas kertoivat meille mielenkiintoisia asioita historiasta ja kansanedustajien työstä. Eduskuntatalon portailla oli käynnissä yhden miehen mielenosoitus.



HIFK: in jäähallissa osallistuimme suureen Laulusta voimaa Yhteislaulukonserttiin, jossa juontajina olivat Heikki Paasonen ja Mari Kätkä. Heikki Paasonen juonsi tilaisuuden omalla mukavalla tyylillään. Tapahtumasta tuli samana iltana kuvia Kulttuuriuutisissa sekä Uutislähetyksissä. Meidänkin porukkaa pääsi televisioon...


Vierailimme myös Olympiastadionilla sekä Urheilumuseossa. Suomen Urheilumuseo on valtakunnallinen erikoismuseo, joka tallettaa, tutkii ja asettaa näytteille suomalaista urheilua. Museon kokoelmissa on koko suomalaisen urheilun kirjo kilpaurheilusta harrasteliikuntan. Urheilumuseon pysyvässä näyttelyssä on esillä reilut 1000 esinettä yli 2000 vuoden ajalta.

Mie en uskaltanut mennä Stadionin torniin, koska kärsin korkeanpaikankammosta. Urheilumuseossa oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Matti Nykänen herättää paljon ristiriitaisia tunteita, mutta on tosiasia, että hän on yksi kaikkien aikojen parhaista urheilijoistamme. Olympiastadionilta poistuessamme bongasimme urheilutoimittaja Ville Klingan.


Tässä kuvassa on majapaikkamme Velskolan pääsisäänkäynti. Rakennus on ennen toiminut navettana, mutta on kunnostettu upeasti majoitustiloiksi. Alakerrassa on ruokasali ja yläkerrassa majoitustilat. Lapsilla oli paljon tilaa juosta ja pelata ulkona vapaa-ajalla. Keskiviikkoiltana olimme Velskolassa ja pidimme grillijuhlat ulkona. Paistoimme nuotiolla makkaraa ja lettuja. Emännät olivat tehneet meille myös ihanaa salaattia. Illan päätteeksi oli jalkapallo-ottelu oppilaat vastaan aikuiset. Aikuiset voittivat... :)

Torstaina vierailimme Suomenlinnassa. Helsingin edustan saarille 1748 perustettu Suomenlinnan merilinnoitus on yksi Suomen kulttuuriaarteista. Suomenlinna kuuluu maailmanperintökohteisiin. Ulkona oli oikein kylmä ilma, aurinko paistoi, mutta tuuli oli todella kylmä. Kiertelimme suhteellisen nopeasti Suomenlinnan alueella ja emme ehtineet tutustua kunnolla esim. museoihin. Tänne haluan mennä uudestaan ja viettää alueella koko päivän.Upea paikka! Minulle oli yllätys, että Suomenlinnan alueella asuu vakituisesti noin 900 ihmistä.

Tämä rakennus on yksi Suomenlinnan käsityöläisten rakennuksista. Rakennuksessa sijaitsee käsityömyymälöitä, mutta ne olivat vielä kaikki kiinni.

Matkan aikana tutustuimme myös moniin muihin mielenkiintoisiin kohteisiin. Monelle pojalle ja retkellä mukana olleille isille oli kohokohta päästä ajamaan Karting-autoilla. Myös tytöt tykkäsivät ajaa kartingautoilla.

Torstaina vietimme viisi tuntia Linnanmäellä. Ilma oli kylmä, mutta se ei haitannut lapsukaisia. Minua palelsi niin kovasti, että en ottanut yhtään valokuvaa illan aikana. Kädet olivat ihan jäässä koko ajan. En ymmärrä miten lapset saattavat mennä kaikista hurjimpiinkin laitteisiin ja vielä monta kertaa peräkkäin. Tuntui pahalta kun katsoin vierestä kaikenmaailman kieputtimien pyörimistä. Mutta hauskaa meillä oli. Mie verestin muistojani 20-vuoden takaa ja kävin vanhassa vuoristoradassa. Kiljuin ääneni painoksiin, kun pelotti niin kovasti. Muuten tyydyin pienten lasten rauhallisiin laitteisiin tyttäreni kanssa. Lapsista ilta päättyi liian aikaisin, vaikka vietimme Linnanmäellä koko aukioloajan. Muutama lapsukainen voi pahoin ja oksenteli matkalla majapaikkaamme...

Perjantai aamuna pakkasimme tavaramme ja lähdimme kotimatkalle. Suuntasimme ensin matkamme kohti Vantaan osotoskeskus Jumboa. Leirikoulu oli hieno ja upea kokemus. Oli mukava olla lasten kanssa useamman päivän ajan ja oppia tuntemaan heitä paremmin. Meidän pienessä kyläkoulussamme on upeita lapsia ja turvallista käydä koulua. Matka oli mukava, mutta oli mukava lähteä kotiin ja palata arkirutiineihin.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Leirikouluun Helsinkiin...

Huomen aamuna lähden kahden nuorimman lapsemme kanssa leirikouluun Helsinkiin. Kuluneella viikolla olen havainnut tyttärelläni ( 9v ) ja pojallani ( 12v) yhä lisääntyvää matkakuumetta ja tänään heidän olonsa on ollut vallan levotonta. Päivä on kulunut tavaroita pakkaillessa. Tyttö aikoi ensin ottaa jokaiselle päivälle oman pehmolelun mukaan, mutta tavaraa tulee niin paljon, että hän tyytyy nyt viiden pehmon sijasta yhteen. Vielä on päättämättä mikä pehmoista lähtee mukaan...

On mukava lähteä lasten retkelle mukaan. Olen mukana yhtenä valvojavanhemmista ja toimin samalla retken sairaan- ja terveydenhoitajana. Mukaan lähden iloisella mielellä... Maanantai on matkustuspäivä, tiistaina vierailemme Korkeasaaressa, Luonnontieteellisessä museossa ja teemme kiertoajelun Helsingin keskustassa. Keskiviikkona vierailemme Eduskunnassa, Olympiastadionilla, ajelemme metrolla ja raitiovaunulla ja osallistumme suureen lastenlauluspektaakkeliin Hartwalla Areenalla. Torstaina matkaamme Suomenlinnaan , ajamme Karting-autoilla ja monen lapsen ja aikuisenkin odotukset täyttyvät, kun vietämme illan Linnanmäellä. Perjantaina pakkaamme tavaramme ja suuntaamme ostoksille ennen kotiin lähtöä. Vaajakoskella pysähdymme vielä Pandan karkkitehtaalla. Tiedossa on paljon ohjelmaa ja tapahtumia.

Olen pakannut mukaani neulelankoja ja virkkauslankoja. Ajattelin neuloa matkan aikana lapasia ja virkata pieniä liinoja.

Blogipäivityksiin tulee nyt siis viiden päivän tauko. Kirjoittelen sitten reissusta palattuani.

Äitienpäivänä...

Äitienpäivän aamuna heräsin aikaisin koirien kanssa. Käytin koirat ulkona ja ruokin lemmikkini. Sen jälkeen menin takaisin lämpimän peiton alle. Uni ei tullut, joten aloin lukemaan Alice Kuipersin kirjaa: Terveisin Äiti. Kirja kertoo viisitoistavuotiaan Clairen ja hänen lääkäri-äitinsä elämästä. Clairen elämän täyttävät koulu, pojat ja kaverit. Äiti taiteilee yksinhuoltajana työn ja yksityiselämän ristipaineissa. Arjen kiireet vievät aikaa yhdessäololta, ja ristiriidat äidin ja tyttären välillä ovat väistämättömiä. Vasta vakava sairaus pakottaa äidin ja tyttären arvioimaan asioiden tärkeysjärjestystä uudelleen.

Kirja oli nopea lukea. Kirja oli intiimi ja elämänmakuinen, jääkaapin oveen jätettyjen viestien kautta etenevä tarina pohtii, mitä oikeastaan on olla "hyvä äiti" ja "hyvä tytär". Se myös muistuttaa kuinka paljon on mahdollista sanoa muutamilla lyhyilläkin sanoilla, kunhan vain otamme aikaa niiden sanomiseen.

Luin kirjan kokonaan ja aloin sen jälkeen uudestaan nukkumaan. Lasten herättyä sain heidän tekemiään, suloisia äitienpäiväkortteja. Soitin omalle äidilleni ja mieheni äidille onnittelupuhelut. Muuten päivä on kulunut kotitouhujen merkeissä.

Olen ollut kovasti väsynyt ja kipeä. Perjantaina sain vihdoinkin jutella oman lääkärini kanssa tilanteestani ja nyt kokeilen ihan uutta kipulääkettä, joka on kehitelty tuki-ja liikuntaelinsairauksia sairastaville. Lääke on voimakas kipulääke ja kuuluu opiaatteihin ja se vaikuttaa keskushermoston kautta. Lääke on laastarimuotoinen, joten lääkeainepitoisuus pysyy tasaisena koko ajan, eikä rasita vatsaa. Uusi lääke tekee minut ainakin hyvin väsyneeksi, enkä osaa vielä sanoa miten se vaikuttaa kipuihin. Toivottavasti hyvin... Tiedän, että tälläkin lääkkeellä on sivuvaikutuksia, mutta minun on pakko saada apua kipuihini.

Minusta on ihanaa olla äiti. Minusta on ihanaa, että olen saanut viisi ihanaa lasta. Tyttäreni äitienpäiväkortissa oli seuraava runo:

Äidille!

Äidit ovat kuin
keräilyharvinaisuuksia.
Kun vuodet kuluvat
heistä tulee yhä arvokkaampia!

lauantai 9. toukokuuta 2009

Oulussa 5.-6.5.2009

Matkustin tiistaina Ouluun. Minulla oli viimeinen Prospect-koulutuksen ohjausharjoittelu Hyvän mielen talolla. Olipa taas antoisa päivä ja saavutin Prospect-ohjaajan pätevyyden:)

Oulussa kävin myös tapaamassa PeeKaa-tuotteen Paulaa ja vierailin hänen tilkkutarvikeputiikissaan. PeeKaa-tuote täytti tiistaina kolme vuotta! Paulan putiikissa meni pää ihan pyörälle keskellä kauniita kankaita ja muita ompelutarvikkeita. Oli todella vaikea valita kankaita satojen kauniiden kankaiden joukosta. Ostin muutaman "japanialaisilla" kuvioilla koristellun kankaan. Olen katsellut ja ihastellut japanilaisia tilkkutyölehtiä ja niiden innoittamana ostin nämä kankkat. Katsotaan mitä näistä kesän aikana saan tehtyä.


Nämä ihanat kankaat lähtivät myös mukaani. Ilmottauduin Oulun Kansalaisopiston kesäkurssille, josa ommellaan tietysti tilkkuja! On ihana saada keskittyä ompelemiseen ja pitää viiden päivän pituinen ompeluloma. Kurssi on iltaisin, joten päivällä jää aikaa myös lenkkeilyyn ja ulkoilemiseen. (Hox!! Kurssipaikalle voi mennä ompelemaan jo päivälläkin:) ). Kokemuksesta tiedän, että kursseilla innostuu niin ompelemaan ja luomaan uutta, ettei juuri malta syödä eikä nukkua.

Koiraystävieni kuulumisia...

Koiraystävistäni Nupusta ja Lunasta on minulle paljon iloa ja seuraa. Käyn kävelemässä koirien kanssa aamuin ja illoin ja päivällä touhuilemme muuten ulkona. On mukava seurata koirien touhuja. Tykkään lähteä aamulla kävelylle, nyt on ollut niin ihania kevätaamuja; linnut laulavat ja aurinko paistaa. On hienoa nähdä luonnon taas puhkeavan kukkaan. Koirillekin on luonnossa paljon haisteltavaa ja tutkittavaa. Meidän talon lähellä on pururata, jossa kävelemme yhdessä. Luna ei vielä jaksa ihan koko matkaa kävellä, se pääsee välillä aina syliini levähtämään.

Tässä kuvassa ollaan tultu vasta saunasta ja ollaan valmistautumassa nukkumaan.


Luna-tyttönen on täyttänyt jo kolme kuukautta ja saanut ensimmäisen rokotuksensa. Eläinlääkäri tutki muutenkin pikkuisen ja totesi Lunan olevan terveen ja iloisen koiran. Lunan turkki kaipaisi leikkaamista, mutta mie en ole uskaltanut leikata turkkia muualta kuin tassuista. Mie naurankin aina, että Luna alkaa muistuttaa vähitellen lammasta:)


Luna on ihana koira ja rakastan sitä ihan valtavasti. Luna on tuonut niin paljon iloa elämääni!


Nuppu-koirani on nyt sairastellut. Nupulla on kohtutulehdus ja hän on antibioottikuurilla. Olen myös käyttänyt koiraa eläinlääkärillä kahtena peräkkäisenä päivänä saamassa hormoonilääkettä. Toivottavasti hoito auttaa ja Nuppu paranee entiselleen. On surullista nähdä lemmikin olevan kipeä! Nuppu on ihana koira!

Tilkkuja ja Tilikkutyttäriä...

Viime viikonloppuna kokoontui tilkkukiltamme Tilikkutyttäret pitkästä aikaa. Meillä on pieni, mukavasti toimiva tilkkuporukka ja olemme tehneet tilkkutöitä jo muutaman vuoden ajan. Minä toimin Tilikkutyttärien vetäjänä ja koetan aina suunnitella ohjelmaa kokoontumiseen.

Raija, Teija ja Sanna tulivat tällä kertaa meille. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa! Ikävä on ollut yhdessä olemista ja -tekemistä. Katselimme tilkkulehtiä ja -kirjoja, katselimme kunkin tekemiä, uusia tilkkutöitä ja Sannan helmitöitä ja suunnittelimme toimintaamme. Valmistimme jokainen neulatyynyn huovasta (kuvassa on minun tekemäni neulatyyny). Iltapäivä kului nopeasti ja mukavasti jutellen ja ommellen. Seuraavan kerran tapaamme Oulussa reilun kuukauden kuluttua ja ompelemme kesäkassin.


Puputyttösten pyykkipäivä: Ompelin seinävaatteen pienen tytön huoneeseen.


Talven Ihmemaa: Tämän pienen tilkkutyön ompelin ystävälleni. Materiaaleina käytin puolipellavaa, puuvillakangasta, puuvillavanua ja helmiä. Tikkasin työn vapaalla konetikkauksella.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Kajaanissa enon saattohoitajana...

Viime perjantaina sain puhelinsoiton Riitta-serkultani Kajaanista. Hän kertoi, että enomme on huonossa kunnossa Kajaanin Keskussairaalassa, munuaiset eivät enää toimi ja enolla ei ole enää kovinkaan monta elämänpäivää jäljellä. Minulle tuli voimakas tunne, että lähden Kajaaniin enon luo. Matkustin illalla linja-autolla Kajaaniin ja olin yötä Riitan perheen luona.

Lauantaina menimme sairaalaan enon luo ja jäimme sinne häntä hoitamaan. Eno ei halunnut olla yksin, joten olimme hänen luonaan koko ajan. Meillä oli sänky enon sängyn vieressä, jossa kahdestaan levähdimme aina välillä saman peiton alla. Enolle oli tärkeää, että olimme siellä hänen luonaan, aina, kun eno havahtui hereille, hän etsi meidät katseellaan ja rauhoittui, kun huomasi meidät. Hoidimme enoa kolme ja puoli vuorokautta, eno nukkui pois maanantain ja tiistain välisenä yönä.

Tunsin noiden päivien aikana monenlaisia tunteita. Tunsin surua enon lähestyvän kuoleman vuoksi, mutta samalla helpotusta siitä, ettei enon tarvinnut kärsiä pitempään kivuista tilanteessa, jossa ei ollut enää paljoakaan tehtävissä. Olen onnellinen siitä, että sain olla enon luona ja hoitaa häntä Riitan kanssa hänen viimeisinä päivinään. Niin moni kuolee yksinään sairaalassa. Tunsin suunnatonta surua ja menetystä siitä, etten enää voi tehdä töitä sairaanhoitajana. Kaikki enon hoitotoimenpiteet sujuivat niin rutiinilla vieläkin ja mie niin tykkäsin työstäni. Itkin sairaalassa myös menetettyä terveyttäni.

Rakas eno on poissa, mutta on silti lähellämme, tuhansin sitein meihin liittyen.


Palasin kotiin Kajaanista tiistaina. Olen ollut ihan suunnattoman väsynyt ja kipeä. Mutta samalla niin onnellinen siitä, että minulla oli mahdollisuus olla enon luona ja saattaa häntä elämän ja kuoleman rajan yli. Saimme pitää häntä kädestä kiinni ja silittää poskesta ja hiuksista. Saimme jutella vielä enon kanssa ja elää pienen palan elämää hänen kanssaan. Paljon muistoja lapsuudesta on tulvinut mieleeni ja olen elänyt niitä muistoissani uudestaan. Muistoja lapsuuden huolettomista ja onnellisista päivistä enolassa serkkujen kanssa.