Koirat... ihania ilon tuojia

Saanko esitellä meidän ihanan koirulin; Luna neiti 8-viikkoa! Luna malttoi hetken olla paikallaan ja sain napattua hänestä kuvan. Yleensä pikkuinen on aina liikkeellä, touhuamassa hereillä ollessaan. Lunasta tulee mieleen pienet ja suloiset menninkäiset tai peikot tai Muumipeikosta tutut näkymättömät oliot. Luna tepsuttaa niin hiljaa paikasta toiseen ja ehtii ihan joka paikkaan. Olen niin onnellinen Lunasta...


Luna ja Nuppu ovat hyviä kavereita. Kaverusten kokoero on ihan valtava. Luna painaa 1,6 kg ja Nuppu painaa 32 kg. Luna nukkuu välillä päiväuniansa yhdessä Nupun kanssa. Aluksi Nuppu oli aika ihmeissään uudesta koirasta, Lunahan valtasi Nupulta paikan perheen vauvana. Mutta nyt Nuppu suhtautuu hyvin suojelevasti Lunaa kohtaan. On mukava seurata näiden kahden touhuja.

Minulla on ollut tänään vaikea päivä. Olen ollut jo useampana päivänä tavallista kipeämpi ja lisäksi migreeni on vaivannut jo kolmena päivänä. Tänään yritin aamupäivällä järjestellä poikien huoneen komeroita, pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa. Aloitin monta touhua, mutta mitään en saanut kunnolla valmiiksi. Vasemman jalan hermokipu, selkäkipu ja nivelrikkokipu jylläsivät oikein kunnolla ja kaiken "kuorrutuksena" migreeni. Iltapäivällä olin niin uupunut, etten jaksanut muuta kuin ottaa Lunan kainalooni ja mennä hetkeksi nukkumaan. Olo on tuntunut toivottomalta ihan koko päivän. Ei tähän kipuun totu koskaan! Onneksi välillä kipu päästää helpommalla ja saan huokaista. Näitä helpompia päiviä on vaan niin harvoin.

Onneksi on lapset, ystävät ja koirat, joiden avulla jaksan eteenpäin. huomenna on parempi päivä... Onhan?

Lapasia

Olen neulonut ja kirjonut muutamat lapaset. Kaikissa lapasissa on lankana Fritidsgarn-lanka (100 g), kirjontaan olen käyttänyt Vuorelman lankaa. Olen tarkoituksella kirjonut jokaiseen lapaspariin kuviot eri väreillä ja kuviot eivät ole täysin samanlaisia . Valkoiset lapaset ovat Eva-Liisalle.

Lapaset Eva-Liisalle.


Eva-Liisan lapaset.

Jantun roosanväriset lapaset.


Merjuskan lapaset.

Tiistaina 24.3.2009

On kulunut jo useampi päivä siitä, kun edellisen kerran kirjoitin blogiini. Päivät ja viikot kuluvat niin nopeasti. Kevät etenee, yöpakkaset ovat kovia, mutta päiväksi sää lauhtuu ja aurinkoiset ilmat oikein kutsuvat ulkoilemaan. Minulla on ollut paljon erilaista ja mielenkiintoista puuhaa, etten ole ihan joka päivä ehtinyt kävelylle.

Koirien kanssa aika kuluu nopeasti. On ihana seurata pienen Luna-koiran kasvamista ja sen touhuja. Luna on oikein vilkas ja seurallinen koiruli. Tyttäreni rutistaa koiraa usein rintaansa vasten ja sanoo, että "Luna on minulle kaikista rakkain asia maailmassa". Nuppu-koirani on ottanut Lunan suojelukseensa. On hauska katsoa niiden puuhia, toinen on niin iso ja toinen niin pienen pieni. Luna painaa nyt 1,6 kg ja sen herkkua on raejuusto ja keittokinkku.


Viime viikon perjantaina ja lauantaina olin Oulussa koulutuksessa. Aloitin Prospect-ohjaajan koulutuksen Hyvän mielen talolla. Viime syksynä osallistuin Prospect-koulutuksen perusjaksoon, joka oli suunnattu sosiaali-ja terveysalan ammattilaisille. Prospect-koulutuksissa järjestetään koulutusta mielenterveyskuntoutujille, mielenterveyskuntoutujien omaisille ja ammattilaisille.
Prospect-koulutusten avulla 1) lisätään mielenterveyskuntoutujien ja heidän omaistensa työllistymis-, kouluttautumis- ja osallistumismahdollisuuksia 2) edistetään heidän kuntoutumis-, toipumis-, selviytymismahdollisuuksiaan 3) annetaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille valmiuksia uudenlaisiin lähestymistapoihin mielenterveyskuntoutujien ja heidän omaistensa kanssa työskentelyssä. Voit lukea lisää Prospectista täältä.

Minua kiinnostaa toimia vertaistukena ja Prospect-toiminta perustuu vertaistuelle. Peruskoulutus oli mielenkiintoinen ja innostuin jo syksyllä Prospect- ohjaajakoulutuksesta. Omakohtaiset kokemukset masennuksesta, sen hoidosta ja toipumisesta ovat lisänneet entisestään kiinnostusta ko. asiaan. Olen itse saanut vertaistukea ja haluan itse toimia vertaistukena samassa tilanteessa oleville. Koulutuksissa koen olevani tasavertainen muiden kanssa, tapaan uusia, mukavia ihmisiä ja voin tehdä sitä mihin minä vielä pystyn. Voin myös hyödyntää sairaanhoitajan- sekä terveydenhoitajan koulutuksiani. Ohjaajakoulutuksesta on myös apua kivunhallintaryhmän perustamiselle.

Koulutus jatkuu parin viikon päästä ja huhtikuun loppupuolella osallistun ohjaajaharjoitteluun. Olen kysellyt myös muita koulutusmahdollisuuksia. Aion tulevan syksyn aikana suorittaa myös Prospect- koulutuksen, joka on suunnattu mielenterveyskuntoutujille ja mielenterveyskuntoutujien omaisille. Hyvän mieleen talolla järjestetään myös paljon muuta mielenkiintoista ja tähän toimintaan haluaisin mukaan. Olen varannut Hyvän mielen talon gallerian tilkkutyönäyttelyäni varten. Tilkkutyönäyttelyni on Oulussa lokakuussa 2009.


Lämpimät terveiset kaikille ohjaaja-koulutuksessa oleville!

Elämää pienen koiran kanssa...

Olemme tutustuneet nyt melkein viikon pieneen Luna-koiraamme. Elämäämme on tullut suunnattomasti iloa! Luna on tottunut nopeasti uuteen kotiinsa ja perheemme jäseniin sekä muihin koiriimme. Luna on mukana kaikissa touhuissamme. Meidän toiset koirat ovat hyväksyneet uuden pienokaisen joukkoonsa. Meillä on käynyt tyttöjä ja poikia kattomassa ja ihastelemassa Lunaa ja minä kuulemma puhun puhelimessa Lunasta kuin pienestä vauvasta. Kerron ystävilleni miten Luna nukkuu, miten taitava Luna on, montako kertaa hän syö päivässä, miten pesen Lunan pyllyn aamulla ja illalla jne... Luna on valloittanut meidät aivan kokonaan.
Luna nukkuu yönsä tyttäreni tyynyllä hänen päänsä vieressä . Luna on nukkunut jo kaksi yötä lähes kokonaan. Tämä on todella hellyttävä näky.


Me ollaan todella onnellisia tästä pienestä koiravauvasta. Lunan touhuja on niin mukava seurata. Hän on vilkas, iloinen, ketterä liikkeissään ja oikein nopea oppimaan uusia asioita. Luna tottelee jo istu komentoa ja tekee välillä pissat ja kakat ulos. Hän löytää herkkupalat, jos niitä piilotetaan ja kantaa ihan kaiken omaan koriinsa talteen. Korissa on mm. rusina, villasukkia ja leluja.


Luna on kaikissa touhuissa mukana. Hän osallistui niin innokkaasti laittamaan suksiin siteitä, että sukset piti nostaa korkeammalle ja jatkaa touhua siellä. Ihana koira!

Viikonloppuna...

Viikonloppu meni pientä Lunaa ihastellessa ja hoitaessa. Luna on tottunut nopeasti uuteen kotiin ja pentu on rohkea tutustumaan kotimme eri huoneisiin ja perheemme jäseniin. Ensimmäiset yöt ovat menneet suht rauhallisesti; Luna nukkuu kahden, kolmen tunnin pätkiä ja herää sitten touhuamaan. Luna osaa tehdä pissat ja kakat sanomalehtien päälle ja syö noin neljän tunnin välein. Tyttäreni on ottanut Lunan hoitamisen reippaasti omaksi touhukseen ja on hellyttävää nähdä miten Luna nukkuu tytön pään vieressä, samalla tyynyllä yönsä. Päivällä Luna nukkuu omassa korissaan, mutta yöksi pitää päästä tytön lähelle. Tyttö on herännyt yölläkin hoitamaan pientä. Hänen mielestään ei haittaa vaikka joutuu heräämään yölläkin, kaikki on "sen arvoista".


Luna on käynyt pieniä hetkiä ulkona "riehumassa". Pikkuiselle tulee äkkiä kylmä, vaikka päällä on villapaita. Totutellaan vähitellen ulkoiluun.

Luna on oikein vikkelä ja terhakka pentu. Hän hyppii ja pomppii ketterästi paikasta toiseen. Pieni on niin huvittavan näköinen, kun hän juoksee täysillä pienet korvat lerpattaen ja tupsu-häntä heiluen. Luna tykkää kantaa villasukkia, pipoja, omia leluja ja jopa iskän Reino-tossujakin omaan koriinsa. Toisinaan kori on niin täynnä tavaraa, ettei Luna itse mahdu sinne.
Neulelankakerät ovat myös suosittuja. Luna on hellyttävä ja suloinen koiravauva, josta koko perhe on iloinen.

Luna on tuonut perheeseemme ja kotiimme paljon iloa ja naurua. Hän on niin pieni, mutta meille niin suuri asia.

I love this blog !

Tämän ihanan I LOVE THIS BLOG sain jo jokin aika sitten JOULUTTARELTA! Sydämellinen kiitos sinulle blogiystäväni!

Hyvän mielen blogi

Tulin oikein iloiseksi, kun sain MAISULILTA tämän tunnustuksen. Kiitos paljon Maisuli! On niin ihana saada tietää, että vierailu blogiini saa hyvälle mielelle! Palaan asiaan myöhemmin...

Luna tuli kotiin !!!!

Meillä on tänään juhlapäivä; Luna-prinsessa tuli kotiin!! Kävimme tyttäreni kanssa hakemassa tyttösen kotiin iltapäivällä. Autossa Luna itkeskeli kovasti kotimatkan, mutta kotona annoin hänelle ruokaa ja pieni rauhoittui nukkumaan omaan petiinsä. Meidän perheen miehetkin tykästyivät välittömästi suloiseen koiravauvaan. Tytär on onnellinen, vihdoinkin hän sai kauan toivomansa lemmikin.




Lunan kunniaksi ostin tulppaaneja sekä prinsessa-täytekakun!

Maisulin lapaset

Tein tällaiset lapaset Maisulille. Neuloin lapaset ensin Fritidsgarnin- langasta, huovutin pesukoneessa ja lopuksi kirjoin kuviot Satakieli langoilla. M- kokoisiin lapasiin menee Fritidsgarn-lankaa 100 g. Maisuli, Sinulle on postia tulossa :)

Kävelyllä Nupun kanssa...

Olen kävellyt koirani Nupun kanssa pitkiä lenkkejä suolla. Moottorikelkkailijat ovat ajaneet suolle leveitä, koviakulkureittejä, joita pitkin on todella hyvä kävellä koiran kanssa. Nuppuliini on niin innoissaan, kun hän saa juosta välillä vapaana. Lumi vaan pöllysi ympärillä, kun koira hyppäsi kulkureitiltä hankeen. Oli hauska katsella koirulin iloista menoa. Eilisellä kävelyretkellä suosi sääkin, aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta. Rakastan aurinkoisia, raikkaita kevät päiviä. Metsässä ja suolla liikkuessa usein raskas mielikin virkistyy.

Olen useampana päivänä ajatellut taas elämääni kipupotilaana ja tapahtumia, jotka johtivat nuorena eläkkeelle jäämiseen. Ajatuksia tuo pintaan se, että minun pitää jälleen kerran alkaa kirjoittamaan valitusta/oikaisupyyntöä Potilasvahinkokeskukselle. Tai nyt osoitan oikaisupyyntöni potilasvahinkolautakunnalle. Mielestäni vuonna 2003 sattunutta potilasvahinkoani ei ole käsitelty oikeudenmukaisesti. En ole tyytyväinen potilasvahinkokeskuksen päätöksiin ja haen niihin muutosta. En tiedä kannattaako valittaminen enää, aiheutanko itse itselleni lisää mielipahaa, jos tulee taas hylkypäätös... Oysissa minua vuosia hoitaneet lääkärit olivat jo sitä mieltä, että minun pitäisi antaa asian jo olla ja jättää valittamatta, koska siitä voi aiheutua minulle vaan masennusta. Mutta kuka minun asiaani vie eteenpäin jos en minä itse?

On taas revittävä auki kipeitä haavoja ja laittaa asioita paperille. Minua ihmetyttää suuresti miten lääkärit voivat olla asioista eri mieltä ja miten vakuutuslääkärit voivat tehdä päätöksiä näkemättä potilasta. Minunkin tapauksessani potilasvahinkokeskus on myöntänyt hoitovirheen, mutta heidän asiantuntijoiden mielestä hoitovirheestä ei ole aiheutunut minulle merkittävää haittaa. He määrittelevät vammojeni ja kipujeni haitta-asteeksi ykkösen ja minua vuosia hoitaneet lääkärit ja minut tuntevat lääkärit määrittelevät haitta-asteeksi vähintään 12. Haitta-asteessa on niin suuri näkemysero, että en voi jättää asiaa sikseen. Olen vuorokaudesta 24 tuntia kipeä, en kykene koulutuksiani vastaaviin töihin enkä uudelleen koulutukseen, tunnen usein itseni huonommaksi kuin muut; tässä on ihan riittävästi kannettavaa yhdelle ihmiselle ja perheelleni.

Näiden asioiden kanssa tunnen olevani hyvinkin yksin. Olen ajatellut, että kirjoitan jollekin kansanedustajalle / ministerille, kerron tarinani ja pyydän häntä viemään asiaani eteenpäin. Mutta mistä löydän sellaisen ihmisen, johon voisin luottaa ja joka tarttuisi asiaan? Haluaisin samalla viedä muidenkin kipupotilaiden ja samojen asioiden parissa painiskelevien asioita eteenpäin. On niin väärin, että potilasvahingoista ja eläkkeistä päättävät sellaiset ihmiset, jotka eivät ole asiakkaita koskaan nähneetkään. Kipupotilaat joutuvat vuosia taistelemaan omista oikeuksistaan, miten raskasta onkaan vuosia kestävä paperisota eri instanssien ja virkamiesten kanssa. Paperisota ja epävarmuus tulevaisuudesta väsyttää jo muutenkin rasittuneen ihmisen lopullisesti.

No, koetan koota itseni ja tarttua toimeen. Etsin kaapistani kaikki lääkärintodistukset, epikriisit, leikkauskertomukset ym. paperit ( niitä on kertynyt vuosien aikana n. kolme mapillista ) ja alan kirjoittamaan... En ehkä vielä tänään...

Hiihtolomalla valmistuneita neuleita

Olin lasten hiihtolomalla muutaman päivän mummolassa Suomussalmella. Siellä ollessani neuloin ahkerasti. Molemmat Rinsessakämmekkäät neuloin Novitan Wool-langasta. Yhden kämmekäs-parin neulomiseen kului vain 50 g lankaa. Rinsessakämmekkäiden ohjeen löydät Neulelehti Ullasta.


Neuloin myös neljät lapaset (kuvasta puuttuvat valkoiset lapaset) ja äiti neuloi minulle kaverina yhdet. Lankana olen käyttänyt Fritidsgarn -lankaa, joka on mielestäni paras lanka pesukoneessa huovutettaviin töihin. Näihin lapasiin kirjon vielä kuvioita. Tänään saan lisää Fritidsgarn-lankaa, kun pakettini Tinttamarellista tulee.

Tilkkupeitto Lunalle

Ompelin eilen Lunalle oman tilkkupeiton. Tyttäreni valitsi kankaat ja mie toteutin niistä peiton. Olipa mukava ommella pitkästä aikaa tilkkutöitä! Ompelin applikaatiosydämet kiinni suoralla ompeleella, tikkaukset tein muliinilangalla solmimalla. Peiton vuorena on paksua tikkikangasta.

Veimme peiton eilen Lunalle, jotta siihen tarttuisi äiti- ja isä koiran sekä muiden pentujen tuoksua.

Luna-tyttönen 6-viikkoa

Kävimme eilen katsomassa suloista Luna-pienokaistamme. Luna on nyt kuuden viikon ikäinen ja luovutusikä lähestyy. Luna on pentueen pienin ja siroin. Hän on oikein terhakka ja itsenäinen tyttö. Emme malttaisi tyttären kanssa enää odottaa yhtään päivää, että saisimme Lunan kotiin. Pian odotus palkitaan, saamme Lunan kotiin jo neljän yön päästä eli perjantaina. Kasvattaja esitteli meille tarvikkeita, joita tarvitsemme ja erilaisia ruokia, joita hankimme valmiiksi kotiin ennen Lunan tuloa. Minusta tuntuu tärkeältä, että kasvattaja asuu samalla paikkakunnalla, hän on lähellä, jos tulee kysyttävää tai ongelmatilanteita ja voimme aina mennä Lunan kanssa kylään tervehtimään isä- ja äitikoiraa.

Pennut touhusivat kovasti aikansa ja sitten ne menivat yhdessä nukkumaan omaan petiinsä. Lunan veli, Veeti on saanut kainaaloonsa nallen unikaveriksi. Pentujen turkki on ihanan silkkinen ja kiiltävä. Pennut olivat käyneet lauantaina ensimmäisen kerran pesulla ja olivat nauttineet siitä. Taas mie ja lapset hämmästelimme sitä miten ihmisrakkaita kääpiövillakoirat ovat. Emme olisi millään malttaneet lähteä kotiin...

Tässä kuvassa on Lunan äiti.

Anna Ystävämme

Ihan sattumalta avasin aamulla television ja huomasin ilokseni, että rakastamani sarja Anna-Ystäväni on menossa. Olen ollut L.M. Montgomeryn kirjoittamien Anna-kirjojen lumoissa siitä lähtien, kun opin seitsemän vuotiaana lukemaan ja tämä rakkaus on säilynyt koko elämäni. TV- sarja on alkanut uusintana TV 1:ssä maaliskuun alussa ja ohjelmaa esitetään arkiaamuisin klo 9.30 alkaen. Harmittaa, että en nähnyt ensimmäisiä jaksoja...

Olen lukenut Anna- ja Emilia-kirjat monen monta kertaa ja en kyllästy niihin ikinä. Minulla on kaikki sarjan kirjat kirjahyllyssäni. Muistan, kun Savonlinnassa asuessani löysin koko sarjan antikvariaatista ja ostin sen samantien. Kirjat maksoivat 4 mk / kpl. Tv-sarja on tehty kauniisti mukaellen kirjoja. Ihailin kauniita pukuja ja kampauksia sekä upeita maisemia. Annan tarinassa kerrotaan niin kauniisti suuresta ystävyydestä ja rakkaudesta. Ja taas minä itkin, kun vanha Matthew kuoli! En pysty vieläkään katsomaan sarjaa itkemättä.

Laitan kännykkääni hälytyksen huomis aamuksi, että muistan olla television ääressä klo 9.30.

"Hiihtolomalla"

Lapsilla alkoi maanantaina hiihtoloma. Meidä hiihtoloman "perinteisiin" kuuluu, että me ollaan aina sairaana. Jo viime viikon maanantaina osa lapsista sairastui influenssaan ja isossa perheessä tauti leviää nopeasti. Tauti alkoi kurkkukivulla ja sen jälkeen alkaa yskiminen ja tulee korkea kuume, joka pahimmillaan on kestänyt kuusi päivää. Mie olen ollut sairaana viime viikon keskiviikosta lähtien. Mie käytän hermo- ja nivelkipuihin tulehduskipulääkkeitä, joten minulla ei ole ollut kovaa kuumetta, mutta muuten olo on aikas vetelä.


Kaksi nuorimmaista lasta ovat kuumeilleet viisi päivää ja eilen illalla eikä tänään ole enää ollut kuumetta. Lapsukaisilla on aika levoton olo, kun on loma ja ollaan "vaan" kotona. Meillä oli alunperin tarkoitus lähteä mummolaan loman ajaksi , mutta lähtö on aina siirtynyt sairastelun takia. Tänään päätin, että lähden kolmen nuorimman kanssa Suomussalmelle. Siellä lapsilla on paljon tekemistä; mäenlaskua, ukin kanssa porojen hoitoa, mummi tekee maailman parasta ruokaa ja pullaa ja vielä serkutkin tulevat mummolaan. Siellä ehkä minäkin saan vähän levähtää...

Olen pakkaillut aamun aikana vähitellen tavaroita mummolan lähtöä varten. Pakkasin mukaani neulontalankaa, jospa jaksaisin neuloa muutamat lapaset loman aikana. Tuntuu jotenkin ironiselta käyttää sanaa loma omalla kohdallani. Eihän minulla, eläkeläisellä ja äidillä, ole lomaa. Ja vaikka olenkin nyt flunssainen, niin ei minulla ole ollut mahdollisuutta sairastaa. Olen hoitanut sairaita lapsiani, valvonut öisin heidän kanssaan, hakenut juomista ja kipulääkkeitä, maannut pienessä käppyrässä kahden lapsen kanssa olohuoneen sohvalla, hieronut kipeitä hartioita ja jalkoja, laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä ja touhunnut muitakin kotihommia. Tätähän se äidin elämä on ja olen onnellinen äiti! Mutta olen myös väsynyt äiti, joka kaipaa hetken hengähdystaukoa! Siispä lähdemme mummolaan!

Iloista hiihtolomaa kaikille!