torstai 9. huhtikuuta 2009

Leipomispäivänä

Tänään jaksoin leipoa pitkästä aikaa pullaa. Meidän pääsiäiseen kuuluvat rahkapullat ja niitähän mieli teki kovasti. Tein ihan perus pullataikinan ja rahkatäytteessä on maitorahkaa, raastettua sitruunan kuorta, sitruunamehua, kananmunaa, sokeria sekä rusinoita. Ihania! Näitä voisi syödä vaikka kuinka monta...


Minun leipomiskaverit ottivat pullanteon meleko rennosti. Taikinan teko ei kiinnostanut ollenkaan, mutta kun ensimmäiset pullat alkoivat tuoksua, niin koiriinkin tuli liikettä. Luna matkii kaikessa Nuppua ja kaverukset seuraavt minua kaikkialle. Ihania ystäviä nämä koiraystävät.

5 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

No juuri näitä rahkapullia aion minäkin tehdä, siirtyi huomiselle.. Ai että nyt maistuis..

Voi noita lutuisia koiraystäviä. Saivatko maistaa pullaa?

joulutar kirjoitti...

Mikä onkaan tämä Nuppu rodultaan? Niin suloisia ovat yhdessä...

katrilli kirjoitti...

Sooloilija: Koirat saivat maistaa pullia heti, kun ne vähän jäähtyivät.Hyvin maistuivat pullat koirillekin.

Joulutar: Nuppu on rodultaan labradorinnoutaja, ikää pian neljä vuotta. Nuppu on ottanut Lunan ihan vauvakseen, josta huolehtii hyvin äidillisesti. Nupun ja Lunan touhuja on hauska katsella.

T. katrilli

Nina kirjoitti...

Oijjoij millaisia "leipurin apulaisia" ...ihania...voi kun minulla on niiiin koirakuume...ai kun osaisi itsekkin ottaa noin rennosti=D

Leena Lumi kirjoitti...

Katrilli, onko Nuppu labradorin noutaja? Minulla oli ennen Olgaa labbis nimeltään Julia. Nuppu on niin söötti nimi ja upea on koirakin.

Luna on todella viehättävä tuosssa punaisessa neuleessa.

Mikä sinua vaivaa, kun olet niinku kipeä ja kerrot siitä? Minä paransin omat polvet luontiastuotteella ja väsymyksen vie Upiqinon. Toki koirat, puutarha ja riittävä yöunikin ovat tärkeitä.

En ole käsityöihmisiä, mutta löysin muutamia vuosia sitten unelmavärejä Teddy -langasta ja siitä lähtien olen tehnyt ystäville 'Leenan taikaliinoja'. Ne ovat ylipitkiä kaulaliinoja ja ovat niin pehmeätä lankaa, että osa ystävistä nukkuu kipeänä ne kaulassaan. Minä käytän vieläkin omaa pinkiiäni, kun Keski-Suomessa on lunta ja yöpakkasia. Tiedätkö, mulla jösähti niskat, kun ensin kudoin jouluksi kaikille taas uusien värimieltymysten mukaisesti kaulaliinoja ja sitten virkkasin palasista sen mun ratsun loimen. Katso mun blogi, muistaakseni helmikuu tia maaliskuu. Olin niin kipeä, että mieheni uhkasi hävittää puikot ja virkkuukoukut. Käsityöt ja koneella istuminen ovat kova laji!!!!