Ajatuksiani huhtikuun alussa...

Tämä viikko on taas kulunut nopeasti. On jälleen torstai ja paljon tapahtumia on mahtunut tähänkin viikkoon. Täytyy sanoa, että olen ollut kovasti kipeä. Kiputilanteeni rauhallisempi vaihe tuntuu olevan takanapäin ja kipu koettelee tosissaan. Olen joutunut nostamaan kipulääke annostustani ja varsinkin vahvojen opiaattien määrää. Se aiheuttaa vaikeita sivuvaikutuksia, tuntuu kuin olisin"ihan pihalla" koko ajan, pää on tökkyräinen, nukahtelen, muisti pätkii, näen ihan kummallisia unia... En uskalla lähteä ajamaan autolla niinä päivinä, kun otan enemmän kipulääkkeitä, koska olisin vaaraksi itselleni ja muille liikenteessä. Olen vakavasti ajatellut, että joudunko taas luopumaan autoilusta kivun vuoksi? Se ajatus pelottaa ja se tarkoittaisi sitä, että sosiaalinen elämäni kaventuisi entisestään. Koetan suunnitella päiviäni etukäteen, esim kaupassa käyntipäivät, käsityökerhon pitäminen, niin etten ota edellisinäkään päivänä ylimääräistä kipulääkettä, jotta olisin autoilu kunnossa. Sairastaminen ja varsinkin kipu rajoittavat elämää ihan liian paljon!

Katselin aamulla valmiiksi kuljetuspalvelujen hakemuskaavakkeen. Minun on haettava vammaispalvelulta taksikiljetusta, jos käy niin etten kykene ajamaan itse autoa. Taksin avulla pääsisin käymään edes joskus kaupassa ja muilla asioilla. Kipulääkkeitä on pakko käyttää, että saisin edes hetken olla vähemmän kipeä. Mutta onko siinäkään mitään järkeä, että kipulääke vie toiminta- ja osallistumiskyvyn?

Kivusta huolimatta tällä viikolla on ollut paljon erilaisia touhuja, joita olen koettanut tehdä vaihtelevalla menestyksellä. Perjantaina ja lauantaina osallistun Oulussa Prospect-ohjaajakoulutukseen. Olen koettanut lasten ja koirien nukkuessa valmistella ohjaajakoulutukseen kuuluvaa luennon pitoa, mutta en ole saanut sitä valmiiksi vieläkään. Huomen aamuna mie olen ensimmäisenä vuorossa... Lauantaina olen ensin kolme tuntia Oulun Sinooperissa esittelemässä Tilda-käsitöitäni ja puhumassa Tildan maailmasta siitä kiinnostuneille. Sinooperista kiiruhdan Hyvän mielen talolle ohjaajakoulutukseen iltapäiväksi. Olen kerännyt laukkuun tekemiäni Tilda-käsitöitä: paljon niitä on kertynytkin. Molemmat tapahtumat ovat oikein mukavia ja olen niistä innoissani, mutta kipu ja väsymys vievät voimia valmisteluista.

Keskiviikkona aloitin lasten käsityökerhon pitämisen Pikku-Syötteellä. Oli ihana tavata tutut lapset muutaman kuukauden tauon jälkeen. Teimme lasten lasketteluesitykseen pukuja ja suunnittelimme toukokuulle käsityökerhon ohjelmaa. Lapset haluavat oppia tekemään tilkkutöitä ja alamme tekemään tilkuista erilaisia laukkuja. Olin ihan poikki illalla kun tulin kotiin. En jaksaisi olla työelämässä koko aikaa. Kerho tuo kuitenkin kaivattua vaihtelua elämääni. Ja on ihana työskennellä lasten kanssa.

Onneksi minulla on ystäviä, perhe ja nuo ihanat koiraystäväni. Ne antavat minulle valtavasti elinvoimaa. (Kuuntelin aamulla TV 1 aamuohjelmia, jossa puhuttiin mm aiheesta: Mistä naiset saavat elinvoimaa?).