perjantai 10. huhtikuuta 2009

Aina vaan väsyttää ...


Tämä kevät on ollut raskas ja vaikea kipujen ja väsymyksen kanssa. Olen paljon miettinyt sitä, miksi näin on. Enkä ole löytänyt selkeätä vastausta mietteisiini. Tulen kipeäksi kaikesta mitä teen. Kipu on koko ajan läsnä ja jatkuva kipu väsyttää kovasti. Kipulääkkeet lisäävät väsymystä entisestäänkin. Väsy ja kipu vaikuttavat myös siihen, etten jaksa pitää yhteyttä ystäviini. Olen aikonut ja aikonut kirjoittaa kirjeitä ja sähköpostia läheisilleni, mutta aina yritykset jäävät aikomuksiksi. Perheeni näkee kotona hyvin kalpean, hiukset pystyssä käppäilevän, lähinnä zombia muistuttavan naisen. Onneksi mieliala on pysynyt suurimman osan aikaa hyvänä!

Perheeni koettaa parhaansa mukaan olla tukena ja auttaa kotitöissä. On ihanaa, että he jaksavat vaikka rankkaa tämä on heillekin. Ja tietysti koiraystävät auttavat minua suunnattomasti. On ihana ottaa pikkuinen Luna kainaloon ja mennä lepäämään, Nuppu tulee ihan lähelle myös. Koirat aistivat kipuni ja koettavat lohduttaa. Nuppu ja Luna seuraavat minua kaikkialle.

Onneksi kevään aikana on ollut mukavia, voimaannuttavia tapahtumia. Prospect-ohjaajakoulutus tuo tervetullutta vaihtelua arkirutiineihin. Ystävien tapaaminen on aina yhtä ihanaa. Ja onneksi on ystäviä, jotka soittavat vaikka minä en aina jaksakaan pitää yhteyttä heihin aktiivisesti.

Pääsiäisen aikaa vietän kotona kolmen lapseni ja koirien kanssa. Mieheni ja kaksi poikaamme lähtivät aamulla Suomussalmelle mummolaan. Siellä he hiihtävät ja käyvät pilikillä. Neljän päivän loma on mukavaa vaihtelua ja ehtii levätä työn ja koulun tuomista rasituksista. Mie olen mieluummin kotona, kipeänä ei huvita lähteä reissuun. Jos jaksan, neulon valmiiksi Lunan äidille ja isälle villapaidat sekä tyttärelleni neuleliivin. Näissä neuleissa ei ole enää iso työ. Telkkaria katsoessa ne valmistuvat nopeasti. Suunnittelin myös tekeväni kortteja kevään juhliin. Meilläkin on muuten toiseksi vanhimman pojan Yo-juhlat. Hän kysyi kirjoitusten tulokset ja hienosti ne olivat menneet.

9 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Lämpimiä terveisiä sinulle. Kirjoita sitten kun jaksat.
Hyvää vointia kuitenkin! Ja Rauhallista Pääsiäisen aikaa!

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on vähän sama, että EI VAAN jaksa pitää yhteyttä :(
Vaikka haluais, niin kun EI JAKSA! Ja kaikkihan ei sitä ymmärrä..toisen väsymystä on niin vaikea toisen ruveta arvostelemaan.

Voimia ja auringonsäteitä sinulle ja ihanille koirille <3

Nelmi kirjoitti...

Ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat. Itsekin taistelen kivun ja väsymyksen vuoristoradalla. Se on kurjinta kun ei millään tahtoisi suostua tähän ja se murhe ja suru vie vielä voimia lisää. Kuinkahan pitkän aikaa siihen kuluu, että osaa asettua sairastavan ihmisen rooliin mieltään myöden. Niin ettei päässäänkään suunnittelisi mitään sellaista mitä ei oikeasti jaksa kunnolla toteuttaa. Nyt ainakin kun huomaan suunnittelevani liikoja tulen alakuloiseksi ja aloitekyvyttömäksi niihinkiin asioihin, jotka jotenkuten jaksaisin tehdä. Neulominen on minunkin työni/pakoni todellisuutta, siinä kun vielä voi vähän päteä:) Koira on myöskin minulla lohtuna ja huilikaverina. Kultsi ei vielä osaa herätellä ajoissa ottamaan kipulääkkeitä, niinkuin vanha aputassuni teki, mutta Kultsi onkin vasta vuoden. Kipeät kohdat se kyllä löytää ja nuolee niitä tai sitten yrittää tassuillaan hieroa kipeää selkää, kun sänkyllä huilaan. Puhutaan ihan mitä vain, niin koira tuntee, aistii, haisstaa omistajansa kivun, se on aivan varma.

Esikko kirjoitti...

Voimia sinulle ja hyvää pääsiäistä! Meilläkin on tulossa yo-juhlat, tyttärellä.

Nina kirjoitti...

Hei!
Tiedätkös,jos yhtään lohduttaa niin et ole yksin...ja tosi ystävät pitävät kyllä yhteyttä silloin kun itse ei jaksa,nuita vaan on harvassa...minun rinnalla ei ystäviä ole enää näkynyt:( mutta toivon saavani uusia ystäviä ...joskus..
Iso hali sulle!!

katrilli kirjoitti...

Kiitos teille kaikille ihanista lohdutuksen sanoista. Ne tuntuvat niin hyvältä.

Sooloilija: Puhuin juuri Roosan kanssa siitä, miten mukava olisi tulla käymään sun luona, mutta tiedät taloudellisen tilanteeni ja kiputilanteeni. Roosalla on ikävä kaveria.

Kasil: Oikein paljon haleja sinulle ja voimia!

Nelmi: haleja ja voimia sinulle ja rapsutuksia ihanalle koirallesi! Ilman koiraystäviä elämä olisi kurjaa.

Esikko: Lämpimät kiitokset! Mukavia hetkiä Yo-juhlien valmisteluihin. Mie kaipaisin apua kovasti valmisteluihin, mutta mulla ei ole täällä ketään joka voisi auttaa. Toivottavasti äitini jaksaa vielä leipoa juhliin ihania pikkuleipiä ja karjalanpiirakoita.

Nina: Voi Nina, miten surullista. Mutta onneksi on mahdollista löytää uusia ystäviä vaikka näin netin välityksellä. Aikuisena sitä on vaan niin varovainen tutustumaan. Voimia ja haleja sinulle oikein paljon!

Rauhallista pääsiäisen aikaa teille kaikille!

Halauksin katrilli

Anonyymi kirjoitti...

Hei Katrilli!
Olen jonkin lukenut sinun blogiasi ja nyt päätin toivottaa Hyvää PÄäsiäistä Sinulle. Minä olen "uusi" tässä kipuasiassa sitähän on jatkunut pian vuosi "vain"...miulla. Minä taas olen joutunut lopettamaan tällä erää käsityöt..sillä oikea käteni on se josta kaikki sai alkunsa:( Se on ollut paha paikka..puikot ovat aina olleet käsieni eräänlainen jatke.
Voimia myös Sinulle sinne ja enkeleitä:)

Palaga kirjoitti...

Minäkin haluan toivoa sinulle voimia niinhin vaikeisiin kivun tunteihin ja vuorokausiin. Ihana, että perheesi ymmärtää ja auttaa!

Merja kirjoitti...

Voimia,haleja ja enkeleitä!
Onnea myös tulevalle ylioppilaalle.
Aivan hurmaava tuo Lunan asu <3