Vaadinko itseltäni liikaa...?

Sain edelliseen postaukseeni ihania kommentteja ihanilta ystäviltäni. Kauniit kiitokset teille kaikille!

Ajattelin pohdiskella ihan "ääneen" syitä väsymykseeni ja siihen vaadinko itseltäni liikaa, mikä oikeasti pysäyttää minut...? Monet teistä tietävät sairauksistani, kivustani, isosta perheestäni, useista koiristani, vapaaehtoistyöstä ym elämääni kuuluvista asioista. Pyöritän useimpia kotitöitä yksinäni ja sairauksien ja kipujen myötä niihin kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin terveenä ollessa. Pyrin käymään kaupassa 20 km:n päässä ainakin kerran viikossa, etten ihan syrjäydy tästä mukavasta touhusta. Mie tykkään käydä ruokakaupassa, minulle on juhlapäivä, kun jaksan lähteä kauppaan. Elämässäni on ollut aikoja, jolloin en ole kyennyt käymään kaupassa kuukausiin, pisin tauko taisi olla puolitoista vuotta, silloin kun olin vaikeasti masentunut.

Väsymystä aiheuttaa myös jatkuvat kivut ja voimakkaat kipulääkkeet. Fibromyalgia perussairautena aiheuttaa myös väsymystä. Mahakipujen vuoksi syön välillä aika huonosti, hemoglobiini voi olla laskenut. Yöunet ovat usein katkonaisia kipujen takia ja aina näin keväällä herään aikaisin muutenkin. Koirulit herättelevät viiden jälkeen päästäkseen ulos ja aika usein päivän touhut alkavat siitä. On mukava viettää hetki aikaa ihan itselleen, ennen kuin lapsukaiset heräävät.

Viiden lapsen perheessä pyykkiä tulee melkoiset määrät. Pyykkikoneella ei ole vapaapäivää... Ruokaa on tehtävä monta kertaa päivässä, koirat kaipaavat myös huomiota, leikkiä ja ulkoilua... En listaa kotitöitä siksi, etten pitäisi niistä, käyn vain pohdintaa itseni kanssa. Mie tykkään touhuta kotona ja tehdä kotitöitä. Sanna-ystäväni kanssa puhuinkin tänään, että minähän olen ollut "lomalla" 20 viimeistä vuotta elämästäni :). Olenhan ollut äitiyslomilla, sairauslomilla ja nyt eläkkeellä... Oikeasti elämä on ollut ihan muuta kuin lomaa, mutta välillä pitää käyttää huumoria, että selviytyy elämässä eteenpäin.

Kotityöt vievät siis huomattavasti aikaa päivästäni. Koetan myös päivittäin tehdä käsitöitä, touhuta lasten ja koirien kanssa... Käsitöitä teen aina kotitöiden lomassa; neulon samalla kun paistan vaikka lettuja, luen kirjaa aamupalaa syödessä, ompelen lasten nukkuessa. Ja oikeasti saan paljon aikaiseksi päivän aikana, mutta miksi mie vaadin itseltäni koko ajan lisää? Miksi aina tuntuu, etten tee tarpeeksi? Miksi en voi olla tyytyväinen siihen mitä teen? Miksi en saa olla väsynyt silloin, kun väsyn aika on? Minä itse asetan itselleni koko ajan uusia vaatimuksia, minun on opeteltava olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja kuunneltava paremmin Katrillia!!!

Kipu on merkki siitä, että minun pitää hellittää. Kipu on merkki siitä, että vaadin koko ajan itseltäni liikaa. Väsyneenä minun pitää levätä enemmän ja touhuta vähemmän, mutta kuka sitten tekee kaikki hommat...? Keväällä jokainen nurkka kodissa huutaa ihan selvästi siivoamista ja kohentamista. Olisi niin mukava ommella uudet verhot huoneisiin, uusia tyynynpäällisiä sängyille, ikkunat ovat niin likaisia, ettei niistä kunnolla näe ulos... Onneksi mie saan apua siivouksiin kaupungilta, koska siivoaminen on liian rankkaa minulle.

Vaadin itseltäni liikaa, se on ihan selvää. Tiedän myös, että tarvitsisin enemmän aikaa itselleni, tarvitsisin lomaa päivittäisistä askareista, ympäristön paineilta, kivuilta... Tänään olen käynyt hoitamassa asioita kaupungilla ja olen taas ihan poikki. Väsyttää niin kovasti, että päiväunet tekisivät hyvää. Olen koettanut varata aikaa myös omalle lääkärilleni puhuakseni hänelle myös väsymyksestäni. Siitä on jo aikaa 1,5 kk, kun soitin ajanvaraukseen ja sieltä sanottiin, että jonot ovat pitkät, he aikoivat ilmoittaa, kun aikaa vapautuu.

Väsymyksestä huolimatta olen tänään iloisella mielellä. Seurasin äsken ulkona Lunan ja Nupun touhuja, lapset tuovat myös paljon iloa elämään. Ja nyt taidannapata Lunan kainalooni ja kömpiä tilkkupeittoni alle päiväunille. Aurinkoista päivää ystävät!

Katrilli

Koko ajan väsyttää...

Olen taas ihan kauhean väsynyt. Viime viikon torstaina ja perjantaina olin Oulussa Prospect-ohjaajakoulutuksessa ja sieltä kotiuduttuani iski aivan pohjaton väsymys. Koulutus oli oikein mukava ja tuntuu niin hyvältä, että olen löytänyt itselleni uutta ja mielenkiintoista sisältöä elämään. Prospect-ohjajakoulutuksessa on ohjattu harjoittelu menossa. Mutta kaiken mukavan tekemisen jälkeen iskee väsymys, joka ei lopu vaikka kuinka nukkuisin.

En ole jaksanut päivittää blogiani , kirjoittaa Tilda-foorumiin enkä pitää yhteyttä ystäviini. Nukahtelen puhelimessa, puhun sekavia... Kaikki energia kuluu selviämiseen ja päivittäisten kotitouhujen tekemiseen. Palaa takaisin virkeämpänä...

Ajatuksien virtaa keskiviikko aamuna 15.4.2009

Tänä aamunaLuna herätti minut aikaisin. Kello oli vasta 5.oo, kun pikkuisella loppui uni ja piti päästä ulos. On ihana herätä, kun Luna tulee nuolemaan nenänpäästä ja näyttää niin suloiselta ja hyväntuuliselta. Ulkona on ihana pakkasaamu ja kaipaamani hanki. Toiseksi vanhin poikani heräsi samoihin aikoihin ja lähti hiihtämään metsään, "hangen selkään". Mies lähti töihin myös aikaisin eikä minuakaan nukuttanut enää. Ruokin koirat ja laitoin leivinuuniin tulen, siitäpä se sitten päivä alkoikin...

Huhtikuu on edennyt jo puoleen väliin, aika kuluu niin nopeasti. Lapsillakaan ei ole enää koulua kuin muutama viikko. Tuntuu hurjalta, että pian on kesä. Kesä tuntuu vielä niin kaukaiselta asialta täällä pohjoisessa kun ulkona on lunta ja pakkasta. Ennen kesälomaa on vielä kuitenkin paljon tapahtumia: lasten luokkaretket ja leirikoulu sekä Yo-juhlat. Meidän pikkuisilla, kolmas- ja kuudesluokkalaisilla, on viikon pituinen leirikoulu Helsingissä ja yläasteen päättävällä pojalla on luokkaretki Tukholmaan. Olen lähdössä pienten mukaan Helsinkiin yhdeksi valvojavanhemmaksi. Paljon olen miettinyt sitä, miten terveyteni kestää tämän matkan ja linja-autossa istumisen. Helppoa ei tule olemaan, mutta otan päivän kerrallaan. Turhaan mie sitä etukäteen mietin, on mukava lähteä lasten mukana reissuun.

Meidän pienellä kyläkoululla on ollut tapana, että jokainen lapsi pääsee kerran alakoulussa ollessaan leirikouluun Helsinkiin. Matkaan lähtevät aina 3-6 luokkien oppilaat, kaksi opettajaa ja muutama lasten vanhempi. Ohjelma on mielenkiintoinen; tutustumme mm. Korkeasaareen, Eduskuntataloon, Luonnontieteelliseen museoon ja tietenkin, ainakin lasten mielestä, parasta on iltapäivä Linnanmäellä. Viisi päivää olemme koko ajan menossa, luulenpa, että perjantaina kotimatkalla on aikas väsynyttä porukkaa...

Tänään aion käydä ulkona koirien kanssa pienellä lenkillä. Valmistelen myös huomista Prospect-koulutusta. Minulla alkaa ohjausharjoittelu Hyvän Mielen talolla, pikkasen jännittää. Lähden ehkä jo tänä iltana Ouluun, joten ei aamulla tarvitsisi niin aikaisin lähteä ajamaan. katsotaan miten päivä menee. Nyt herättelen lapsukaiset kouluun. Aurinkoista päivää kaikille :)

Kortti askartelua...

Pääsiäisen aikana askartelin kortteja. Käytin korteissa uusia, kauniita Tilda-leikearkkeja. Niistä saa tehtyä yksilöllisiä kortteja kevään juhliin.

Valmistuneita neuleita

Pääsiäisen aikana sain valmiiksi muutamia keskeneräisiä neuleita. Neuloin Lunan emolle Sirulle puseron Novita-lehden ohjeella. Lankana 7-veljestä Raita.

Neulepusero Lunan isälle Jerolle. Lankana 7-veljestä raita.

Olen jo kauan haaveillut neulovani jotain ihanasta Noro-langasta, mutta en ole raskinut ostaa ko. lankaa. Tänä keväänä ostin yhden kerän Noro-lankaa ja siitä neuloin kämmekkäät. 50 gr:n kerä riitti juuri ja juuri. Lanka on ihanaa; 45 % silkkiä, 45% mohairia ja 10 % lampaan villaa. Virkkaan kämmekkäisiin vielä kukkasen koristeeksi.

Tilda-foorumin tilkkublokki vaihto

Tilda Foorumilla on ollut käynnissä Tilda Ystävän Tilkkuvaihto. Olen toiminut emona vaihdossa. Vaihtoon osallistui 10 Tildaajaa. Jokainen osallistuja teki yhden tilkkublokin jokaiselle osallistujalle. Aivan ihania tilkkuja!! Näistä on tarkoitus tehdä seinävaate tai tilkkupeitto muistoksi Tilda- Ystävistä. Lämpimät kiitokset kaikille vaihtoon osallistujille!

Mitä Nuppu tekee edellä, sitä Luna perässä...

Olen ulkoillut koirieni kanssa päivittäin. Luna on nyt 11 viikkoinen, vilkas ja utelias pieni koira, joka tykkää touhuta ulkona kovasti. Ilmat ovat olleet sen verran lämpimiä, että Lunakin on voinut ulkoilla kunnolla. Olen kävellyt pieniä lenkkejä Lunankin kanssa, paitsi että Luna juoksee koko ajan ja pysähtyy välillä katsomaan missä äiti oikein viipyy. Luna tutkii kiinnostuneena kaikki puunjuuret ja kaikki lumen alta paljastuvat kevään merkit. Rapakot ja kaikki kuralätäköt ovat myös niin mukavia...


Nuppu tykkää hypätä välillä juoksemaan umpihankeen ja tietysti Luna menee kaikkialle perässä. Meillä on luntakin vielä ihan kunnolla. Toivottavasti tulee vielä pakkasia, jotta tulisi kunnon hanget. Koirillakin olisi sitten hyvä juoksennella metsässä.


Molemmat koirulit ovat tässä pysähtyneet odottamaan minua. Koirien kokoero on ihan hurja, mutta se ei näytä touhuja haittaavan. Nuppu on kaunis koira, joka menestyisi varmasti näyttelyissäkin, mutta mie en ole näyttelyihminen. Koirat ovat minulla ihan muista syistä...

Luna käy päivittäin tervehtimässä meidän ulkokoiriammekin. Nyt tapaamiset sujuvat jo hyvin.



Luna ja Nuppu leikkivät keskenään paljon. Kaverusten leikkejä on mukava seurata. Lunan meille sopeutumiseen on varmasti auttanut Nupun läsnäolo ja huolenpito. Otin tämän kuvan lauantaina saunan jälkeen. Molemmat koirat tulivat saunaan, Luna istua törötti lauteillakin vähän aikaa, Nuppu on aina saunomisen ajan lauteiden alla. Lunan kävi myös suihkussa ja pesin sen turkin. Föönäämisen jälkeen Lunan turkki näyttää niin pörröiseltä ja ihanalta. Lunalla oli kova vauhti päällä saunan jälkeen. Se juoksi ympäri taloa innoissaan ja koetti houkutella Nuppua leikkimään. Me ollaan niin onnellisia Lunasta ja Nupusta...

Aina vaan väsyttää ...

Tämä kevät on ollut raskas ja vaikea kipujen ja väsymyksen kanssa. Olen paljon miettinyt sitä, miksi näin on. Enkä ole löytänyt selkeätä vastausta mietteisiini. Tulen kipeäksi kaikesta mitä teen. Kipu on koko ajan läsnä ja jatkuva kipu väsyttää kovasti. Kipulääkkeet lisäävät väsymystä entisestäänkin. Väsy ja kipu vaikuttavat myös siihen, etten jaksa pitää yhteyttä ystäviini. Olen aikonut ja aikonut kirjoittaa kirjeitä ja sähköpostia läheisilleni, mutta aina yritykset jäävät aikomuksiksi. Perheeni näkee kotona hyvin kalpean, hiukset pystyssä käppäilevän, lähinnä zombia muistuttavan naisen. Onneksi mieliala on pysynyt suurimman osan aikaa hyvänä!

Perheeni koettaa parhaansa mukaan olla tukena ja auttaa kotitöissä. On ihanaa, että he jaksavat vaikka rankkaa tämä on heillekin. Ja tietysti koiraystävät auttavat minua suunnattomasti. On ihana ottaa pikkuinen Luna kainaloon ja mennä lepäämään, Nuppu tulee ihan lähelle myös. Koirat aistivat kipuni ja koettavat lohduttaa. Nuppu ja Luna seuraavat minua kaikkialle.

Onneksi kevään aikana on ollut mukavia, voimaannuttavia tapahtumia. Prospect-ohjaajakoulutus tuo tervetullutta vaihtelua arkirutiineihin. Ystävien tapaaminen on aina yhtä ihanaa. Ja onneksi on ystäviä, jotka soittavat vaikka minä en aina jaksakaan pitää yhteyttä heihin aktiivisesti.

Pääsiäisen aikaa vietän kotona kolmen lapseni ja koirien kanssa. Mieheni ja kaksi poikaamme lähtivät aamulla Suomussalmelle mummolaan. Siellä he hiihtävät ja käyvät pilikillä. Neljän päivän loma on mukavaa vaihtelua ja ehtii levätä työn ja koulun tuomista rasituksista. Mie olen mieluummin kotona, kipeänä ei huvita lähteä reissuun. Jos jaksan, neulon valmiiksi Lunan äidille ja isälle villapaidat sekä tyttärelleni neuleliivin. Näissä neuleissa ei ole enää iso työ. Telkkaria katsoessa ne valmistuvat nopeasti. Suunnittelin myös tekeväni kortteja kevään juhliin. Meilläkin on muuten toiseksi vanhimman pojan Yo-juhlat. Hän kysyi kirjoitusten tulokset ja hienosti ne olivat menneet.

Rauhaisaa Pääsiäistä !

Oikein rauhaisaa Pääsiäistä kaikille blogissani vieraileville!

(Kuva: Hannu Vuontisjärvi)

Leipomispäivänä

Tänään jaksoin leipoa pitkästä aikaa pullaa. Meidän pääsiäiseen kuuluvat rahkapullat ja niitähän mieli teki kovasti. Tein ihan perus pullataikinan ja rahkatäytteessä on maitorahkaa, raastettua sitruunan kuorta, sitruunamehua, kananmunaa, sokeria sekä rusinoita. Ihania! Näitä voisi syödä vaikka kuinka monta...


Minun leipomiskaverit ottivat pullanteon meleko rennosti. Taikinan teko ei kiinnostanut ollenkaan, mutta kun ensimmäiset pullat alkoivat tuoksua, niin koiriinkin tuli liikettä. Luna matkii kaikessa Nuppua ja kaverukset seuraavt minua kaikkialle. Ihania ystäviä nämä koiraystävät.

Tilda-lauantai Oulun Sinooperissa 4.4.2009

Viime lauantaina vietettiin Tilda-päivää Oulun Sinooperissa. Minut oli kutsuttu sinne esittelemään Tilda-käsitöitäni sekä puhumaan Tilda-maailmasta siitä kiinnostuneille. Minulla oli mukana iso kassillinen Tilda-käsitöitäni: tilkkutöitä, hahmoja, Tilda-foorumin vaihdoissa saatuja hahmoja sekä nukkekoti juttuja, ompelukuvista tehtyjä tauluja, pussukoita ym.

Sinooperissa kävi todella paljon asiakkaita päivän aikana. Ja kauppa kävi. Minun pöytäni ympärillä oli koko ajan Tildaamisesta kiinnostuneita naisia. Tapasin entisiä tuttujani sekä sain uusia tuttavuuksia. Tildaamisesta ollaan todella kovasti kiinnostuneita, onhan tämä ihana maailma täynnänsä kaikkea ihanaa ja jokaiselle löytyy jotakin. Tilda-tuotteita on niin ompelijoille, skräppääjille, kirjojille ym. Jokaiselle on jotakin. ..

Sinooperissa oli hyviä tarjouksia Tilda-tuotteista Tilda-päivän aikana. Minunkin matkaani tarttui aikas paljon kaikenlaista ihanaa: mm. kuvassa olevat purkit, leikekuva-arkkeja, kankaita... Pääsiäisen aikana aion tehdä kortteja Tilda-leikearkeista . Sinooperissa suunnittelimme jo uutta Tilda-päivää syksyksi. Oli todella mukava ja antoisa päivä.

Ajatuksiani huhtikuun alussa...

Tämä viikko on taas kulunut nopeasti. On jälleen torstai ja paljon tapahtumia on mahtunut tähänkin viikkoon. Täytyy sanoa, että olen ollut kovasti kipeä. Kiputilanteeni rauhallisempi vaihe tuntuu olevan takanapäin ja kipu koettelee tosissaan. Olen joutunut nostamaan kipulääke annostustani ja varsinkin vahvojen opiaattien määrää. Se aiheuttaa vaikeita sivuvaikutuksia, tuntuu kuin olisin"ihan pihalla" koko ajan, pää on tökkyräinen, nukahtelen, muisti pätkii, näen ihan kummallisia unia... En uskalla lähteä ajamaan autolla niinä päivinä, kun otan enemmän kipulääkkeitä, koska olisin vaaraksi itselleni ja muille liikenteessä. Olen vakavasti ajatellut, että joudunko taas luopumaan autoilusta kivun vuoksi? Se ajatus pelottaa ja se tarkoittaisi sitä, että sosiaalinen elämäni kaventuisi entisestään. Koetan suunnitella päiviäni etukäteen, esim kaupassa käyntipäivät, käsityökerhon pitäminen, niin etten ota edellisinäkään päivänä ylimääräistä kipulääkettä, jotta olisin autoilu kunnossa. Sairastaminen ja varsinkin kipu rajoittavat elämää ihan liian paljon!

Katselin aamulla valmiiksi kuljetuspalvelujen hakemuskaavakkeen. Minun on haettava vammaispalvelulta taksikiljetusta, jos käy niin etten kykene ajamaan itse autoa. Taksin avulla pääsisin käymään edes joskus kaupassa ja muilla asioilla. Kipulääkkeitä on pakko käyttää, että saisin edes hetken olla vähemmän kipeä. Mutta onko siinäkään mitään järkeä, että kipulääke vie toiminta- ja osallistumiskyvyn?

Kivusta huolimatta tällä viikolla on ollut paljon erilaisia touhuja, joita olen koettanut tehdä vaihtelevalla menestyksellä. Perjantaina ja lauantaina osallistun Oulussa Prospect-ohjaajakoulutukseen. Olen koettanut lasten ja koirien nukkuessa valmistella ohjaajakoulutukseen kuuluvaa luennon pitoa, mutta en ole saanut sitä valmiiksi vieläkään. Huomen aamuna mie olen ensimmäisenä vuorossa... Lauantaina olen ensin kolme tuntia Oulun Sinooperissa esittelemässä Tilda-käsitöitäni ja puhumassa Tildan maailmasta siitä kiinnostuneille. Sinooperista kiiruhdan Hyvän mielen talolle ohjaajakoulutukseen iltapäiväksi. Olen kerännyt laukkuun tekemiäni Tilda-käsitöitä: paljon niitä on kertynytkin. Molemmat tapahtumat ovat oikein mukavia ja olen niistä innoissani, mutta kipu ja väsymys vievät voimia valmisteluista.

Keskiviikkona aloitin lasten käsityökerhon pitämisen Pikku-Syötteellä. Oli ihana tavata tutut lapset muutaman kuukauden tauon jälkeen. Teimme lasten lasketteluesitykseen pukuja ja suunnittelimme toukokuulle käsityökerhon ohjelmaa. Lapset haluavat oppia tekemään tilkkutöitä ja alamme tekemään tilkuista erilaisia laukkuja. Olin ihan poikki illalla kun tulin kotiin. En jaksaisi olla työelämässä koko aikaa. Kerho tuo kuitenkin kaivattua vaihtelua elämääni. Ja on ihana työskennellä lasten kanssa.

Onneksi minulla on ystäviä, perhe ja nuo ihanat koiraystäväni. Ne antavat minulle valtavasti elinvoimaa. (Kuuntelin aamulla TV 1 aamuohjelmia, jossa puhuttiin mm aiheesta: Mistä naiset saavat elinvoimaa?).

Koira Ystävieni kuulumisia

Tänä aamuna koirakaverukset olivat lähdössä ulkoilemaan. Luna oli ihan innoissaan ja koetti ilmeisesti Nupullekin ilmaista asiaa hyppimällä Nupun ympärillä. Luna tykkää olla ulkona, kaikki äänet, erilaiset hajut ja risut kiinnostavat. Pakkasaamuina pikkuinen ei tarkene ulkoilla kuin hetken, mutta vähitellen totutellaan ulkona oloon. Luna osaa jo aika hyvin käydä ulkona pissalla, toki vahinkojakin sattuu vielä päivittäin. Nuppu suhtautuu koiravauvaamme äidillisesti. Toki sitä välillä näyttää ärsyttävän pikkuisen vauhti ja päällä hyppimiset.

Lumi on Lunasta hauska asia. Alkuviikosta, kun satoi pehmeää, uutta lunta niin pikkuinen juoksenteli aivan innoissaan lumessa. Luna juoksee ihan uskomattoman nopeasti paikasta toiseen. Tiistaina ulkona Luna pelästyi variksen raakuntaa niin kovasti, että halusi heti takaisin sisälle. Luna on tottunut vähitellen vaatteiden päälle pukemiseen.

Koirakaverukset nukkuvat usein vierekkäin päiväunia. On todella hellyttävä katsoa heitä yhdessä. Luna täyttää sunnuntaina 10 viikkoa. Lunan rohkeus ja temperamentti hämmästyttää meitä päivittäin. Vettä neiti ei pelkää ollenkaan. Se tulee seisomaan suoraan suihkun alle ja alkaa leikkimään vedellä. Eilen Luna suuttui minulle kovasti ja oli oikein loukkaantunut. Lapset olivat saunassa ja Luna oli tietysti siellä mukana. Suihkun alla pieni oli kastunut kokonaan ja ilmeisesti se otti tosissaan luonnon päälle. Luna juoksi ihan märkänä äristen olohuoneeseen omaan koriinsa. Mie nostin Lunan siitä syliini pyyhkeen mutkaan ja aloin kuivaamaan hänen turkkiaan. Tästä touhusta neiti ei nyt tykännytkään. Hän ärisi ja puri minua nenään pari kertaa. Lopulta pieni nukahti syliini. Lunalla on luonnetta vaikka antaa vähän meidän pystykokorvallekin. Luna ilmaisee hyvin selvästi esim. sen milloin hän haluaa tulla syliin tai mennä sylistä pois. Ihana koiruli!!!


Luna on kaikissa touhuissa mukana. Erityisen ihanaa on äidin lankakorien tutkiminen. On Luna muutaman lankakerän jo tuhonnutkin. Luna on utelias ja vilkas pieni koira.

Lapsen suusta...

Eilen illalla sattui hauska juttu, jonka haluan jakaa kanssanne. Yhdeksän vuotias tyttäreni tuli saunasta tultuani luokseni ja kosketti kädellään vyötäröäni. Hän kysyi: "äiti oletko sinä ihan varma ettei sinulla ole vakaviin sydänsairauksiin sairastumisen riskiä?" Ihmettelin hetken tyttären kysymystä ja ymmärsin sen ensin ihan väärin. Vastasin vähän loukkaantuneena näin:" vyötäröni ympärys on alle 85 cm, minulla ei sen mukaan ole sellaisten sairauksien riskiä." Tyttö ryhtyi selittämään ettei hän tarkoittanut sitä, että äiti olisi liian pyöreä vaan ihan muuta.

No, annoin asian olla ja tänä aamuna kerroin 18-vuotiaalle pojalleni tytön kysymyksen. Poika kertoi, että he olivat illalla katsoneet TV:sta ohjelmaa - Olet mitä syöt- ja siellä oli käsitelty kyseistä asiaa ja mittailtu vyötärön ympäryksiä. Nyt ymmärsin, että lapsi oli ollut oikeasti huolissaan äidistä eikä pikkuinen ollut suinkaan halunnut arvostella minua! Pyysin tyttäreltä anteeksi, että olin ymmärtänyt hänen kysymyksensä väärin. Ja nauroimme yhdessä äidin "herkkähipiäisyyttä"...

Mitä tästä taas opinkaan??? Lapsen sanomiset pitää kuunnella huolellisesti ja asiat käsitellä heti. Lapset ajattelevat ja huolehtivat vanhemmistaan kovasti. Sairauksieni ja kipujeni vuoksi minusta on ollut ja on paljon huolen aihetta lapsilleni.