perjantai 26. syyskuuta 2008

Perjantaina 26.9.2008


Viikko on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Minun on pitänyt hoitaa selkääni ja käsiäni, joten käsityöt ja kirjoittaminen on ollut vähäisempää. Kerron tämän viikon kuulumisiani:
It's been a week already since my last post. I've needed to take care of my back and my hands and thus my handrcrafting and writing have been leser than usual. I'll tell about this week's happenings.
Tilkkuterapiaa-näyttelyni on avoinna vielä viikonlopun sekä ensi viikolla maanantain ja tiistain. Olen saanut paljon myönteistä palautetta näyttelystäni ja lehtikirjoituksesta. Palautetta on tullut monilta ihmisiltä joko suoraan minulle tai "välikäsien" ( psykologi, näyttelyn valvoja, kulttuurisihteeri) kautta. Kaikkein mieleenpainuvin palaute tuli minulle henkilökohtaisesti: Eräs mies soitti ja kertoi miten hän oli liikuttuneena lukenut lehtikirjoituksen. Hän kiitti upeasta näyttelystä sekä siitä, että olen uskaltanut puhua masennuksesta ja kivusta rehellisesti, niiden oikeilla nimillä. Näyttelyni on " tuonut toivoa masennusta sairastaville sekä kipupotilaille". Masennus on saanut "kasvot". Tällainen palaute saa mieleni iloiseksi ja nöyräksi. Näyttely on saavuttanut tarkoituksensa, se on koskettanut yleisöä. Monet koululais- ja päiväkotiryhmät ovat käyneet myös tutustumassa näyttelyyni.
My "Quilt Therapy" exhibition is still open over this weekened and on next week on Monday and Tuesday. I've had plenty of positive feedback about my exhibition and the newspaper article. Fedback has come from many people either directly or indirectly. Most memorable one was a personal one: a man phoned me and told me how much moved he had been after reading the newspaper article. He thanked me for a wonderful exhibition and about the fact that I dared to so openly speak about depression and chronic pain. My exhibition, according to him, has "brought hope for people suffering from depression and chronic pain. Depression has been give a human face." Such feedback makes one feel both happy and humble. The exhibition has reached it's goal, it has touched the people. Many school and day care groups have also visited it.
Nyt suuntaan ajatuksiani tulevaisuuteen ja mahdolliseen seuraavaan näyttelypaikkaan. On tullut aika viedä tilkkujen tarinaa oman maan ulkopuolelle. Olen suunnitellut yhteisnäyttelyä ystäväni kanssa. Katsotaan miten asia etenee...
Now I have set my thoughts to the future and the possible place for a next expedition. Time has come to take the message of the quilt outside the borders of my own country. I have been planning a shared expedition with my friend. I'll see how things get along...
Minä olen saanut töitä ja monet uudet, mielenkiintoiset projektit odottavat. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä haluan tehdä vähän töitäkin. Mie aloitan marraskuussa pitämään lapsille käsityökerhoa. Opetustunteja tulee viikossa kaksi ja se määrä tuntuu oikein sopivalta näin aluksi. Ja saan tehdä sitä mitä haluan. Haluan opettaa lapsille erilaisia käsitöitä ja viedä käsityöperinnettä eteenpäin.
I have also received a job and many new, interesting projects await. Even though I am on disability pension I want to do just a little work too. I'll start in November as the runner of a children's handclub activity club. It'll be 2 hours per week and that feels like a good amount for starters. And I can do what I want. I want to teach the children different types of handcrafting and take the tradition forward.
Lokakuussa osallistun Prospect-koulutukseen. Prospect-koulutus on tarkoitettu mielenterveyskuntoutujille, heidän omaisilleen sekä terveyden- ja sairaanhoidon ammattihenkilöstölle. Marraskuussa on vuorossa kipuryhmän vetäjan koulutus Rovaniemellä ja ensi vuoden alussa perustan oman kivunhallintaryhmän. Minua kysytiin myös "apuohjaajaksi" fibromyalgiaryhmään ja tämän ryhmän toiminta alkaa lokakuussa. Kaikki ovat todella mielenkiintoisia ja tärkeitä toimintoja joihin lähden koko sydämestäni mukaan. Eikös sitä sanotakin, että eläkkeellä ollessa on aina kiire?







In October I'll take part in "Prospect" - training. It is meant for people recovering from mental conditions, their family and people in the caring professions. In November I'll take part in the training to become a chronic pain support group leader and next year I'll start up my own group. I was also asked to become an "assistant leader" on a fibromyalgia supposrt group and this group will start in November. All of these are very interesting ventures and I'll join them with all my heart. Don't they say that you're always busy when you're retired?
Tänään on neljännen poikamme syntymäpäivä. Oma tähtisilmäni täyttää 12-vuotta! Niin se aika rientää. Eilen vietimme synttärijuhlat kavereille, koska poika lähtee tänään viikonlopuksi seurakunnan järjestämälle seikkailuleirille. On varmasti jännää nukkua armeijan puolijoukkueteltassa muiden leiriläisten kanssa. Toivottavasti sää paranee, nyt sataa kaatamalla.
Today is the birthday of our fourth son. My little sparkly-eyes turns 12 years old! As time goes by... yesterday we threw a party for his friend because today my son leaves for a weekend camp arranged by the local congregation. It must be exciting to spend one's night inside a big army tent with the other kids at the camp. I hope the weather will improve, though, it's raining cats and dogs at the time.
Haluan toivottaa kaikille mukavaa viikonloppua !
I wish you all a very nice weekend!
Halauksin Katrilli
With hugs, K

4 kommenttia:

SANNA kirjoitti...

Ihanaa, että näin paljon valoa elämässäsi pitkästä aikaa!

Tähtisilmälle onnea!

Iloa, riemuja ja enkeleitä elämääsi!

t. Sanna

Kirstuli kirjoitti...

Hei,
olen todella iloinen puolestasi.On ihanaa kun joskus tapahtuu paljon ihania asioita ryppäinä.
Näyttelysi vieminen muualle onnistuu varmasti,tiedän että olet "touhu" naisia,laitat tuulemaan asian eteen heti kun mahdollista.
Mukavaa viikonloppua sinullekin ystäväni,halauksia ja enkeleitä!!!

Maija kirjoitti...

Kivoja asioita tapahtuu. Onnea uusille projekteille!
Olen ohjannut lasten käsityö- ja askartelukerhoja. Aina se ei mennyt niinkuin olin suunnitellut ja lapsilta tuli monesti tosi hyviä ideoita. Ne oli aivan ihania tunteja, vaikka monesti olinkin rättiväsynyt niiden jälkeen. Opettajia ja muita lasten kanssa työskenteleviä kohtaan tuntemani arvostus nousi entisestään.

Nelmi kirjoitti...

Tuolta Tildan tekijöiden sivujen kautta eksyin blogillesi. Ja aivan mahtava löytö olikin :)
Hienoa, että jaksat tehdä näyttelyksi asti noita tilkkutöitä.
Ymmärsin, että sinäkin kamppailet jatkuvien kipujen kanssa, kuten itsekin teen. Tosin en fibrommyalkian, vaan selkärankareuman ja nivelrikon kourissa. Ymmärrän todella hyvin kun mainitsit tuossa masennuksestakin, aina se vaanii kroonista kipua kärsivää. Nuo kipuryhmät ovat hyviä. Minäkin olen sellaisella kipupolilla ollut. Piti perustaa vielä jatkoryhmääkin, mutta minulle matkat sinne tuottivat niin paljon hankaluuksia, että en sinne sitten lähtenyt. Huomaan kyllä, että sitä vertaistukea kaipaa.
Onnea sinulle sinne koulutustilaisuuteen :)