Haluan kertoa kuvassa olevan tilkkutyöni tarinan. Työn nimi on Kohti valoa ja olen ommellut työn vuonna 2007. Syksyllä 2006 olin sairaalassa heräilemässä vaativasta selkäleikkauksesta. Olin vielä heräämössä, hengitysputki oli paikallaan ja sain voimakkaita kipulääkkeitä. Silloin minulle näytettiin näky, jossa "esiteltiin" ko työ. Minulla oli voimakas tunne, että minun täytyy ommella työ heti, kunhan olen toipunut tarpeeksi leikkauksesta.
Toipumiseen kuluikin paljon aikaa, kaikki ei mennyt kuten toivottiin. Ehdin kuitenkin tehdä työn Kemin näyttelyyn. Työn reunakaitaleet ovat mustaa samettia. Olen ommellut kaitaleet täyteen pieniä helmiä kuvaamaan kyyneleitä. Työn keskusosan olen tehnyt silkkisolmioista, mukana muutamia itsevärjättyjä kankaita. Tummat värit ja tilkkujen terävät muodot kuvaavat elämääni ja kaikkia hankaluuksia, joita minulla oli; sairautta, surua, kipua. Seassa on jokunen iloisemman värinen tilkku, jotka kuvaavat rakkaita ihmisiä ja iloa, jota kaikesta huolimatta oli mukana elämässä.
Tilkkutyössä kuljen sairauden, kivun ja masennuksen maailmassa. Mutta tietoisuudessani on, että jossakin vaiheessa elämääni alkaa tulla voimakasta valoa ja iloa. Ja tämän tietoisuuden avulla jaksan mennä eteenpäin. Näin on käynytkin.
Kuva on kertomus myös monista painajaisistani, joissa jokin paha seuraa ja ahdistelee minua. Juoksen pakoon ja juuri, kun paha on saavuttamassa minut, eteeni tulee ovi, jonka takana on valon portti. Siellä olen turvassa. Painajainen on toistunut hyvin usein elämäni aikana, samanlaisena.
Toipumiseen kuluikin paljon aikaa, kaikki ei mennyt kuten toivottiin. Ehdin kuitenkin tehdä työn Kemin näyttelyyn. Työn reunakaitaleet ovat mustaa samettia. Olen ommellut kaitaleet täyteen pieniä helmiä kuvaamaan kyyneleitä. Työn keskusosan olen tehnyt silkkisolmioista, mukana muutamia itsevärjättyjä kankaita. Tummat värit ja tilkkujen terävät muodot kuvaavat elämääni ja kaikkia hankaluuksia, joita minulla oli; sairautta, surua, kipua. Seassa on jokunen iloisemman värinen tilkku, jotka kuvaavat rakkaita ihmisiä ja iloa, jota kaikesta huolimatta oli mukana elämässä.
Tilkkutyössä kuljen sairauden, kivun ja masennuksen maailmassa. Mutta tietoisuudessani on, että jossakin vaiheessa elämääni alkaa tulla voimakasta valoa ja iloa. Ja tämän tietoisuuden avulla jaksan mennä eteenpäin. Näin on käynytkin.
Kuva on kertomus myös monista painajaisistani, joissa jokin paha seuraa ja ahdistelee minua. Juoksen pakoon ja juuri, kun paha on saavuttamassa minut, eteeni tulee ovi, jonka takana on valon portti. Siellä olen turvassa. Painajainen on toistunut hyvin usein elämäni aikana, samanlaisena.
*click*
*click*
