lauantai 1. elokuuta 2009

Kesäkuulumisia...

On kulunut aikas pitkä aika, kun viimeksi kirjoittelin blogiini kuulumisiani. Kesän aikana on ollut paljon tapahtumia, on ollut iloisia ja voimaannuttavia tapahtumia, mutta myös ahdistavaa ja surullista oloa. Kesää olemme viettäneet suurimmaksi osaksi ihan kotona, pieniä, muutaman päivän kestäviä reissuja olemme tehneet kahden nuoremman lapsen kanssa. Isommilla pojilla on ollut omat touhunsa kesällä; opiskelu yliopistossa, armeija ja kesätyöt. Lapset kasvavat nopeasti ja lähtevät elämään omaa elämäänsä. Se on hieno asia, mutta samalla myös kovasti haikeaa. Ihanaa on, kun koko porukka on välillä viikonloppuja yhdessä:)

Kesän aikana olen tehnyt myös käsitöitä. Tämän vaaleanpunaisen liinan olen virkannut mökillä.

Löysin kankaita penkoessani muutamia keskeneräisiä tilkkutöitäkin. Olen päättänyt tehdä kaikki vanhat työt pois ennenkuin aloitan uusia. Tämän hauskan lumiukko työn olen ommellut ainakin kolme vuotta sitten, mutta työ on jäänyt tikkaamatta ja viimeistelemättä.

Tämä hedelmäasetelma on myös ommeltu varmaankin kolme - neljä vuotta sitten, mutta jäänyt viimeistelemättä. Työssä kaikki kankaat ovat itsevärjättyjä. Nyt työ on edennyt niin, että olen ommellut työn ympärille puolukan punaiset reunakaitaleet. laitan kuvat sitten myöhemmin valmiista töistä. Muita keskeneräisiä tilkkutöitä on muitakin: kolme tilkkupeittoa, pari seinätekstiiliä ja tyynynpäällisiä. Kolme isoa laatikollista vanhoja farkkuja odottaa varastossa: niistä on tarkoitus ommella pojille sängynpeitot. Ompelen aina silloin, kun olen sellaisessa kunnossa, että pystyn ja jaksan istahtaa ompelukoneen ääreen. Nyt iltojen hämärtyessä haluaisin käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan...

Toiseksi vanhin poikani aloitti armeijassa heinäkuussa. Poika viihtyy armeijassa hyvin ja se on auttanut minua kestämään ikävän. Kävimme tutustumassa varuskuntaan ja siellä tuli vahva tunne, että nuorista pidetään hyvää huolta. Ympäristö on kieltämättä karu, mutta siellä on kaikki tarpeellinen. Päivät ovat täynnä ohjelmaa, joten tuvissa ei ehdi juurikaan muuta tekemään kuin nukkumaan. Viikot kuluvat nopeasti ja varusmiehillä on paljon viikonloppuvapaita.


Suomussalmen mummolassa olemme käyneet muutaman kerran. Kävelin lapsuuteni maisemissa koirien kanssa ja palasin muistoissani lapsuuden kultaiseen aikaan. Kuljin pelloilla ja poluilla, joita pitkin juoksimme serkkujen kanssa uimaan Palosenlammille tai Soramontulle. Pitkospuita en enää löytänyt suolta... Muistelin, miten me lapset kuljimme itsekseen veneellä soutaen Hossanjoella pitkiäkin matkoja eikä pelastusliivejä ollut. Suojelusenkelit olivat silloinkin mukanamme varjellen, ettei mitään pahaa sattunut.

Kurkistelin heinälatoihin ja tunsin nenässäni vasta niitetyn heinän tuoksun. Miten mukavaa olikaan olla mukana heinäpellolla ja tehdä piilopaikkoja heinäseipäiden alle ja heinäladoissa leikkiminen se vasta mukavaa olikin. Kuivan heinän sisään teimme tunneleita ja majoja ja leikimme piilosta. Lasten työnä oli polkea heiniä ladoissa. Lapsena olimme aina aikuisten mukana maatalon töissä. Nyt pelloilla ei enää ole heinäseipäitä vaan heinät kääritään paaluihin tai niistä tehdään muoviin käärittyjä "traktorin munia".

Kävelin Hossanjoen rannassa ja katselin kauniita ja niin tuttuja maisemia.

Mökillä olemme käyneet myös muutaman kerran. Tällä viikolla vietimme yhden yön mökillä. Mie olen ollut niin mahdottoman väsynyt pitkän aikaa, että mökillä mie vain nukuin niin päivällä kuin yölläkin. Onneksi siellä sain katkaistua pitkän valvomisjakson. Olen valvonut kipujen vuoksi, ahdistavan olon vuoksi ja kun on valvonut tarpeeksi monta yötä peräkkäin niin sittenhän on liian väsynyt nukkuakseen. Olen joutunut luopumaan autolla ajamisestakin väsymyksen vuoksi.

Vasemman jalan kipu on erilaista kuin aiemmin. Jalka kramppaa usein, ja aina kävellessäni jalka menee tunnottomaksi ja pettää alta. Jalassa tuntuu kummallisia tuntemuksia kuin sähköiskuja, jonka jälkeen osa jalasta menee tunnottomaksi. Alaselkä oireilee myös voimakkaasti rasitukseen.
Kipu uuvuttaa välillä kokonaan, tuntuu ettei tätä jaksa. Jatkuva väsymys tuntuu pahalta, olisi niin mukava touhuta kaikenlaista, mutta onneksi välillä on hyviä päiviä.

9 kommenttia:

Nelmi kirjoitti...

Onpa sinulla ihania töitä melkein valmiina. Varmasti kun jaksat tehdä ne loppuun ja täällä näytät, on kuoro ihailijoita valmiina! varsinkin tuo itse värjätyistä kankaista on ihana.
Tuohon jalan kipuiluun voin kertoa hyvinkin omakohtaisen tiedon. Selässäsi jokin nivelväli on madaltunut tai välilevy painaa hermoa ja se aiheuttaa nuo jalan tuntemukset. Muistaakseni sinun selkääsi oli operoitukin ja jokin jatkuvakestoisempi kivunlievityskin on ainakin ollut. Nyt taitaisi olla syytä ottaa hoitavaan lääkäriin yhteyttä.
Minulla nuo vaivat aiheuttivat sen, että jalka petti välillä kokonaan ja tuiskahdin nenälleni maahan. Kivaa siinä oli se, että itse ei voinut ennakoida sitä mitenkään. Kerrankin se taphtui keskustan tuntumassa kävelytiellä ja katsojia tietenkin ympärillä. eivät sentään känniseksi tainneet luulla, koska koira oli mukana, sen syyksi se taisi katsojilla mennä :)Toivottavasti nuo kipusi helpottavat, on kurjaa kun joutuu valvomaan ja tulee sitä univelkaa. Onneksi nyt sait sen mökillä katkaistua.
Siunausta sinulle ja kivuttomia päiviä :)

Jaanabella kirjoitti...

Tykkään tosta lumiukko tilkkutyöstä IHANA!

Jaksamista sinulle kipujesi kanssa.
Onneksi sait mökillä hiukan otettua univelkoja takasin.

halauksin Jaanabella

AnneHelena kirjoitti...

Hei Katrilli!
Ihania töitä sinulla, käyn niitä aina täällä ihastelemassa.
Voimia ja jaksamista toivottavasti kivut helpottuu ja saat hiukan hendähtää.
Olet mielessäni ja rukouksissa.

Halauksin - AnneHelena-

Anonyymi kirjoitti...

Niin kaunis tuo liina! Kyllä minäkin vielä joskus.... =)

Kisumumma kirjoitti...

Kaunis liina, ja niin ihania tilkkutöitä.
Minäkin toivottelen sinulle siunausta ja kivuttomia päiviä ja rauhaisaa yöunta, nuo kun ovat täälläkin niin tuttuja vieraita, kipu ja valvotut yöt.
Ja minullakin luopumisen haikeutta, kun poika muuttaa Helsinkiin ja jään tänne Poriin aivan yksin.

katrilli kirjoitti...

Nelmi: kauniit kiitokset sanoistasi. Minun pitää ottaa yhteyttä neurokirurgiin jalan kummallisen oireilun vuoksi, olen itse aavistellut samaa, että jotain uutta vaivaa on selkään tullut.

Jaanabella: kauniit kiitokset myös sinulle! Viime yönä ompelin lumiukko työtä valmiimmaksi. Enää reunakaitale puuttuu ja sitten se on vihdoinkin valmis.

AnneHelena: Lämpimät kiitokset myös sinulle. Sinäkin olet ajatuksissani ja käyn kattelemassa blogiasi vaikka en jaksa kovinkaan usein kommentoida.

Heidi: Lämpimät kiitokset sinulle.Mie olen vasta tämän vuoden aikana opetellut virkkaamaan näitä liinoja. Aina ennen luulin etten osaa ja ohjeiden seuraaminen tuntui aivan mahottomalta tehtävältä. Rohkeasti vaan kokeilemaan. Mukava blogi sinulle!

Kisumumma: Lämpimät kiitokset myös sinulle! Olet ajatuksissani!

Halauksia kaikille...

T: katrilli

Erja kirjoitti...

Kauniita käsitöitä. Minä vasta suunnittelen mitä pitäisi tehdä. Ostin jo tyynyliinakankaat joista aion ommella sohvatyynyjä. Olen vaan saamaton, eihän se vie kuin hetken kun koneella ommella surauttaa. Odottelen inspiraatiota. Sitä odotellessa nautin kesästä ja poimin talteen marjasatoa. Marjat kypsyvät kohinalla, nyt on mansikan aika ja kypsiä vadelmiakin maistoin.

Voimia ja jaksamista. On vaikeaa kun sairaudet koettelee kaiken aikaa. Minulla on nyt hyvä vaihe, pientä kirvelyä vatsassa vaan menen kohta ultraan josta toivon puhdasta tulosta.

Otetaan syksyn lajiksi se vesikävely. Kyselen vähän liikuntasuunnitelmia onko meille omaa ryhmää vai mennäänkö veteen entisin opein.

Voi hyvin terveisin Erja

Mimmarna kirjoitti...

Ihmettelen aina kovasti missä välissä jaksat vielä tehdä noinkin pikkutarkkoja käsitöitä kuten tuo ihana pitsiliinakin! Itse olisin varmasti kuvailemiesi kipujen kanssa niin toivoton että tuskin jaksaisin yhtään mitään. Voimia sinulle!

MaMMeli kirjoitti...

Ihana blogi sinulla ja niin kauniita käsitöitä :) Minullakin on kolmas lapsi lentämässä pesästä, kuopus on vielä kotona, onneksi<3