sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Äitienpäivänä...

Äitienpäivän aamuna heräsin aikaisin koirien kanssa. Käytin koirat ulkona ja ruokin lemmikkini. Sen jälkeen menin takaisin lämpimän peiton alle. Uni ei tullut, joten aloin lukemaan Alice Kuipersin kirjaa: Terveisin Äiti. Kirja kertoo viisitoistavuotiaan Clairen ja hänen lääkäri-äitinsä elämästä. Clairen elämän täyttävät koulu, pojat ja kaverit. Äiti taiteilee yksinhuoltajana työn ja yksityiselämän ristipaineissa. Arjen kiireet vievät aikaa yhdessäololta, ja ristiriidat äidin ja tyttären välillä ovat väistämättömiä. Vasta vakava sairaus pakottaa äidin ja tyttären arvioimaan asioiden tärkeysjärjestystä uudelleen.

Kirja oli nopea lukea. Kirja oli intiimi ja elämänmakuinen, jääkaapin oveen jätettyjen viestien kautta etenevä tarina pohtii, mitä oikeastaan on olla "hyvä äiti" ja "hyvä tytär". Se myös muistuttaa kuinka paljon on mahdollista sanoa muutamilla lyhyilläkin sanoilla, kunhan vain otamme aikaa niiden sanomiseen.

Luin kirjan kokonaan ja aloin sen jälkeen uudestaan nukkumaan. Lasten herättyä sain heidän tekemiään, suloisia äitienpäiväkortteja. Soitin omalle äidilleni ja mieheni äidille onnittelupuhelut. Muuten päivä on kulunut kotitouhujen merkeissä.

Olen ollut kovasti väsynyt ja kipeä. Perjantaina sain vihdoinkin jutella oman lääkärini kanssa tilanteestani ja nyt kokeilen ihan uutta kipulääkettä, joka on kehitelty tuki-ja liikuntaelinsairauksia sairastaville. Lääke on voimakas kipulääke ja kuuluu opiaatteihin ja se vaikuttaa keskushermoston kautta. Lääke on laastarimuotoinen, joten lääkeainepitoisuus pysyy tasaisena koko ajan, eikä rasita vatsaa. Uusi lääke tekee minut ainakin hyvin väsyneeksi, enkä osaa vielä sanoa miten se vaikuttaa kipuihin. Toivottavasti hyvin... Tiedän, että tälläkin lääkkeellä on sivuvaikutuksia, mutta minun on pakko saada apua kipuihini.

Minusta on ihanaa olla äiti. Minusta on ihanaa, että olen saanut viisi ihanaa lasta. Tyttäreni äitienpäiväkortissa oli seuraava runo:

Äidille!

Äidit ovat kuin
keräilyharvinaisuuksia.
Kun vuodet kuluvat
heistä tulee yhä arvokkaampia!