Viikonlopun kuulumisia

Viikonlopun aikana koetin ommella ja tehdä muitakin käsitöitä. Näyttelyyni ei ole enää kuin parisen viikkoa aikaa ja vielä muutama uusi, jo aloitettu tilkkutyö odottaa valmistumistaan. Kiirehän minulle tulee, mutta koetan tehdä sen mitä ehdin. Näyttelyyn valmistautumisen lisäksi remontti jatkuu, tällä viikolla on myös mieheni 50-vuotis syntymäpäivät ja pojan muuttoa Ouluun valmistellaan. En ole vielä leiponut mitään ja remontin jäljiltä paikat ovat sekaisin ja koiran karvoja täynnä (labradorilla karvan lähtö aika). Olen oppinut kuitenkin rankkojen kokemuksien kautta olemaan itselleni armollinen ja teen todellakin sen minkä jaksan.

Kuvasin aamulla tilapäisen ompelupöytäni ja tärkeän ompelukoneeni. Varsinainen ompeluhuoneeni on vielä työkalujen ja muiden remonttivehkeiden saartamana, joten siirsin ompelukoneeni makuuhuoneeseen tietokonepöydälle. Tämä pöytä on huomattavasti isompi kuin ompelupöytäni ja mietinkin, josko ompelisin jatkossa makkarissa. Makuuhuoneesta on tullut väliaikaisesti ateljeeni, siellä ovat sulassa sovussa kankaat, valmiit ja valmistumassa olevat tilkkutyöt, nukkekotitarvikkeet, neulelangat ym mukavat asiat ja seassa mahtuu vielä nukkumaankin.

Olen kovasti miettinyt tulevalle näyttelylleni nimeä. Kyselin lapsiltakin vinkkejä ja sain hyviä vastauksia. Monien hyvien nimien joukosta parhaimmalta tuntuu elämäntilanteeseenkin sopiva Tilkkuterapiaa. Käsityöt ovat olleet minulle yksi tärkeimmistä terapian muodoista viime vuosien aikana, kun olen koettanut toipua masennuksesta ja selviytyä jatkuvan kivun kanssa. On ihana työskennellä erilaisten materiaalien kanssa ja värit sinällään ovat terapeuttisia. Ompelun lomassa on mukava tarttua neuleeseen tai virkkaukseen ja tuntea lankojen pehmeys käsissään. Käteni eivät osaa olla jouten, aina pitää olla jotain näprättävää.

Ompelin muutamia ruusuja Tilda-kirjan ohjeiden mukaan. Ruusut olen tehnyt aurinkovärjätyistä kankaista ja lisään näihin vielä kirkkaita helmiä kastepisaroiksi. Mukava ja kaunis malli.

Tämän työn nimi on Butterfly. Viime kesänä ollessani tilkkukurssilla Keminmaassa ompelin yhteen aikaisemmin ompelemiani bloggeja, mutta työ ei ns. auennut minulle ja ihmettelinkin, että teenkö tätä ollenkaan valmiiksi. Tänä kesänä otin tekeleen mukaan ystäväni luokse ja kysyin hänen apuaan. Levitin työn lattialle ja yhdessä ystäväni ja tyttäreni kanssa katselimme ja pohdimme mikä tästä voisi tulla. Tyttäreni sanoi, että" siinähän on perhonen". Ja niinpä siitä tuli perhonen; huovutin neulahuovutuksella perhosen vartalon ja piipunrassista tuli tuntosarvet.

Mukavaa viikonalkua kaikille!