tiistai 1. heinäkuuta 2008

Pitkästä aikaa tilkkutöitä



Olen saanut pitkästä aikaa tehtyä tilkkutöitä ja se tuntuu hyvältä. Olenhan toki ommellut paljonkin , tarkoitan nyt tilkkutöillä sellaisia töitä, joista ei ole kaavaa missään muualla kuin omassa päässäni. Viime syksynä minulla oli näyttely Kemissä ja silloin näyttelyyn valmistautuminen tuntui vieneen kaikki voimat uuden luomiseen. Näin kauan meni ennenkuin halu luoda uutta omasta sisimmästä palautui. Ihanaa tämä luomisen tuska! Yölläkin pitää alkaa ompelemaan, kun innostus iskee. Olen kaivanut esiin kaikki "tilkku-ufot" eli keskeneräiset työt. Olen ajatellut, että teen ensin ne valmiiksi ennenkuin aloitan uusia. (Olen kyllä aloittanut uusiakin..., joten se siitä lupauksesta).





Tämän mustan työn olen aloittanut muistaakseni syksyllä 2004 Oulussa Vuokko Isakssonin kurssilla. Muistan, että olin silloin huonossa kunnossa enkä oikein innostunut ompelemisesta mutta idea työstä syntyi. Olin sairastunut reilu vuosi aikaisemmin ja masennukseni oli alkanut. En pystynyt ompelemaan kurssin aikana mitään, kävelin vaan ulkona kauniissa syksyisessä ilmassa. Kurssin jälkeen kotona sain ommeltua kuusi pientä Grazyquilt blokkia. Blokeista olisi tullut paljon mustempia, mutta minulla ei ollut vielä silloin mustia kankaita.





Musta väri kuvaa masennusta ja kipua. Viisi valkoista kukkaa ovat lapseni, neljä poikaa ja yksi tyttö, joiden avulla jaksoin mennä elämässä eteenpäin. Kukkien keskellä on nappeja, poikien kukissa siniset ja tyttösen kukassa punainen. Kukkien välillä kulkee tikkaamalla tehty köynnös. Lisään köynnökseen vielä organzasta ja sulavasta materiaalista tehtyjä terälehtiä. Työn oikeassa alalaidassa olen mie mieheni kanssa, kuvattuina kukkina.





Mie olin aikeissa heittää tämän työn menemään, ajattelin ettei siitä mitään tule. Sunnuntaina Raija-ystäväni tuli käymään ja hänen kanssaan katselimme keskeneräisiä töitäni. Näytin tämänkin ja kerroin hänelle työn tarinan ja mitä siihen olin silloin vuosia sitten ajatellut. Raijan kanssa ideoimme työtä ja vähitellen yö alkoi taas elämään mielessäni ja halusin tehdä sen heti valmiiksi. Olen tyytyväinen työhöni. Ei kannata heittää pois mitään keskeneräistä työtä, se voi alkaa elämään vuosienkin jälkeen. Ehkä sitten on aika tehdä työ valmiiksi. Neljä vuotta sitten en ollut vielä valmis työstämään näitä elämäni asioita, joita tämäkin tilkkutyö käsittelee. Terapeuttinen työ.





Meri ja kaikki muutkin vesistöt ovat minulle mahottoman tärkeitä asioita. Mie rentoudun ja rauhoitun veden äärellä. Olen viettänyt lukemattomia hetkiä istuen milloin rantakivellä tai laiturilla katsellen veteen. Monissa tilkkutöissäni on maisemia ja vettä. Nämä ovat elämässäni merkityksellisiä asioita, joten haluan työstää niitä myös kankaille.


Seuraavassa on pari kuvaa vielä keskeneräisestä tilkkutyöstä. Olen tehnyt merta kiinnittämällä ihan kapeita kangaskaitaleita sekä huovutusvillaa sulavan materiaalin avulla pohjakankaalle. Tikkaan vesistöä vielä efektilangoilla, jotta saan veden "elämään". Puut olen tehnyt leikkaamalla itsevärjätyistä kankaista pieniä ympyröitä ja olen ommellut jokaisen ympyrän yksitellen käsin kiinni pohjakankaaseen ja lisännyt jokaisen lehden keskelle helmen.





Tässä kukkamerta, joka on tehty samallla tavalla kuin edellisessä kuvassa puunlehdet. Lisäksi olen kirjonut solmupistoilla kukkia taustalle. Katsotaanpa sitten joku päivä millainen tästä työstä tulee, kun se valmistuu.




Olen viettänyt tätä kesää luonnon keskellä mökillä ja olen ihastellut luonnon kukkia; puna-ailakkeja, kieloja, metsätähtiä, kissankäpäliä ym. Juuri nyt mökin pihalla olevat lukuisat juhannusruusupensaat ovat alkaneet kukkimaan. Luonnon kukkaloisto on inspiroinut minua myös laittamaan kukkia tilkkutöihini. Tässä työssä nimeltään, Summer 2008, olen ommellut ja kirjonut valmiita silkkikukkia kiinni tilkkupohjalle. Kukkien keskelle olen laittanut niitteja sekä helmiä.




1 kommentti:

Sooloilija kirjoitti...

Siitä se luovuus taas lähtee käyntiin , pieni paussi on varmaan tehnyt hyvää. Aika antaa tilaa ajatuksille ja tunnelmille.