Tiistaina 17.6.2008

Pojan rippijuhlat ovat nyt juhlittu. Meillä oli oikein tunnelmalliset juhlat mökillä. Konfirmaatiojuhla oli vanhassa, tunnelmallisessa kirkossamme. Kolmetoista poikaa saivat ensimmäisen ehtoollisensa. He viettivät rippileirinsä erärippikoulussa luonnon keskellä, harmaassa hirsikämpässä. Siellä he olivat laittaneet itse ruokaa, lämmittäneet saunaa joka päivä ja opiskelleet tärkeitä asioita Raamatusta.


Poika kertoi, että riparilla esimerkiksi lihakeitto oli parempaa kuin kotona, koska he olivat siellä käyttäneet vähän erikoisempia mausteita. He olivat laittaneet mausteeksi muutamia muurahaisia ja hyvää oli ollut. Kirkkoherramme on ollut lähetystyössä monissa eri maissa ja siellä hän on tutustunut myös erilaisiin ruokiin ja mausteisiin.


Konfirmaatio oli herkkä ja kaunis tilaisuus, jossa äidillä ja kummitädillä oli aika ajoin kyyneleet herkässä. Se oli taas yksi etappi nuoren elämän matkalla. Poika oli tykännyt olla leirillä kavareiden kanssa. Ja hän mietti, että voisi itsekin mennä isoskoulutukseen.


Mie olen olut tämän viikon todella väsynyt. Nukahtelen istualleni ja seisaalleni, mutta yöllä unta ei vaan tule. Viime yönäkin aikani kuluksi metsästin sääskiä. Jostakin syystä sääskiä on tullut mökin sisäänkin niin mahottomasti, ettei pysty nukkumaan. Kesän paras aika on nyt mennyt, kun sääsket ja mäkärät ovat tulleet. Mutta toisaalta nuo ötökät kuuluvat pohjoisen kesään, joten nautitaan kesästä niistä huolimatta. En ole jaksanut tehdä mitään käsitöitäkään tämän viikon aikana vaikka niin suunnittelin. Mutta nyt
näyttää olevan levon aika.