torstai 24. huhtikuuta 2008

Elämäähän tämä vain on...


On vierähtänyt turhan pitkä aika viimeisimmästä blogin päivityksestä. Koetan nyt kirjoittaa jotain tapahtumista, joiden keskellä viime viikot ovat menneet.
Olin viikon kuntoutuksessa Diakonissalaitoksella. Mukavaahan siellä oli muiden kuntoutujien seurassa. Päivät olivat meleko kiireisiä, kun ohjelmaa oli paljon. Mutta mukavaa kiirettähän se oli. Meillä oli erilaisia jumppia, rentoutumista, vesijumppaa, sauvakävelyä, erilaisia luentoja, hierontaa ym. Iltaisin, vapaa-ajalla kävin tapaamassa ystäviäni, kiertelin kaupungilla tai neuloin TV:a katsellen. Sain nukuttuakin ihmeen hyvin viikon aikana. Nautin kovasti, kun sain mennä valmiiseen ruokapöytään syömään kolme kertaa päivässä. Näin äiti-ihmiselle se oli oikeata lomaa.
Kuntoutusviikko oli oikein rentouttava. Viikonloppuna olin vielä tyttäreni kanssa leirillä. Pääsimme hoitamaan eläimiä, ratsastimme, leikimme ja touhusimme kaikkea muuta mukavaa muiden leirillä olevien kanssa. Minäkin uskalsin kavuta hevosen selkään lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Oli ihana ratsastaa. Tyttö sanoikin minulle ratsastuksen jälkeen, että "äiti, me taidetaankin tehdä autotallista hevostalli ja ostetaan oma heppa". Meillä kaikilla pitää olla unelmia, joita kohti tulee kulkea.
Meidän talosta löytyi oikea yllätys: homevaurio. Meidän makuuhuone, pesuhuone ja sauna menee kokonaan uusiksi. On järkyttävää tehdä tällainen löytö talostaan. Toisaalta, jos koettaisi jaksaa nähdä asiassa jotain positiivista, niin nyt ainakin on pakko aloittaa remontti ja tehdä kodista juuri sellainen kuin itse haluaa. Aloitamme ensin näistä tiloista ja jatkamme vähitellen remonttia koko taloon.
Olemme asuneet tässä talossa pian 11 vuotta. Remontin tarvetta olisi ollut jo aikaisemminkin, mutta meillä ei ole ollut voimavaroja siihen. Minun sairastumiseni jälkeen olemme vaan koettaneet selviytyä elämässä eteenpäin. Nyt on pakko aloittaa talon perusteellinen kunnostaminen. Nämä kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt siihen, että on koetettu selvittää mm korvaako vakuutus vesivaurioita, kuka hoitaa lattioiden kuivaamisen, paljonko remontti tulee maksamaan, mihin voimme muuttaa remontin ajaksi ym ym.... Ja kuten arvasimmekin, vakuutus EI korvaa vahinkoa.
Remontin ja kaiken sotkun keskellä minun pitäisi alkaa suunnittelemaan vanhimman pojan Ylioppilasjuhlia sekä toisen pojan rippijuhlia. Elämä tuntuu vaikealta ja raskaalta, kuinka saamme kaiken tehtyä, kuinka jaksamme tämän kaiken...

3 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Kiva kun laitoit taas tekstiä pitkästä aikaa, on tullut kurkkailtua useaankin kertaan viime aikoina..

Voimia tarvitaan sen ison remontin läpiviemiseen ja jos kaiken pitää olla valmista yo-juhliin mennessä niin teillä on sitten deadlinekin!!

Ihanaa kun olet saanut rentoutuakin, ja haaveilla! Se kantaa kuitenkin aina pitkälle.

Lämpimiä terveisiä!

Noora kirjoitti...

Paljon voimia sulle sinne!!!
Ja ihanalta kuulosti sun muut rentoutumiset ja leirit..jospa nekin antavat voimaa.

katrilli kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne ja tuestanne ! Tuntuu hyvältä, kun saan jakaa näitä asioita kanssanne !

Halauksin katrilli