lauantai 26. tammikuuta 2008

Särkynyt saviruukku





Olen saanut ihania kommentteja blogissani käyneiltä ystäviltä. Haluan kertoa teille tilkkutyöni Särkynyt saviruukku tarinan. Minun elämäni muuttui kovasti vuonna 2003, kun sairastuin selkäsairauteen ja ensimmäisessä selkäleikkauksessa tapahtui hoitovirhe. Tämän virheen seurauksena tuli "kaverikseni" jatkuva kipu, työelämästä pois jääminen, taloudellisen tilanteen romahtaminen, eläkkeelle siirtyminen alle 40 vuotiaana ym. Alkoi vielä tänäkin päivänä jatkuva sairaalakierre tutkimuksineen ja hoitoineen.




Kaiken tapahtuneen seurauksena minä menin rikki, rikkouduin pieniksi palasiksi. Alkoi miettiminen, miten saisin ruukkuni ehyeksi ? Onneksi minulla on ihana perhe ja ihania ystäviä, jotka ovat elämäni tärkeimpiä asioita, he ovat enkeleitä ilman siipiä. Heidän avullaan, vähän kerrallaan ruukun palaset ovat alkaneet eheytymään.





Tilkkutyössäni enkelit kuvaavat lapsiani, ystäviäni sekä muita minua hoitaneita henkilöitä. Heillä on käsissään kultalankoja, joilla he nostavat hellästi ruukun palasia paikoilleen. Tausta on ommeltu täyteen pieniä helmiä kuvaamaan niitä lukemattomia kyyneleitä ja itkettyjä itkuja, joita sairastuminen on aiheuttanut. Tämä tilkkutyö "valmistui" mielessäni pitkään, ainakin reilun vuoden ajan ja odotti vaan sopivaa hetkeä, milloin tulla ulos. Tilkkutöiden avulla pystyn käsittelemään tunteitani, elämän iloja ja suruja. Käsityöt ovat keino mennä eteenpäin, oikeata terapiaa.






Seuraava runo kuuluu tämän työn mukaan : Säröistä kasvaa


"Kerran kannoit minut yli synkän vuoden,


oli sanasi vahvat,lausuit toivoa tuoden.


En olisi yksin jaksanut jatkaa

sitä synkkää, silloin raskasta matkaa.



Olisin voinut murtua paloiksi täysin

vaan avullas elämän uudestaan löysin.

On ystävyys vahvin ja rakkaus syvin,

niiden käsissä lopulta kasvaa hyvin.


Särkyi ruukku ja säröistä kaulan

saatan sitoa tänään onneni paulan.

En olisi uskonut hetkellä särkymisen,

että löydän vielä hetken iloisen.



Sinä jaksoit minua tukea, kantaa

ja uskoa valaa, valoa antaa.

Kerroit, ruukku kun paloiksi pieniksi murtuu,

on syytä uskoa, se paremmaks muuttuu.


Tänään kiittäen ruukkuni iloa loistaa

säröt herkkyyttä, aitoa elämää toistaa.

On haavat muuttuneet voimaksi uuden,

kun löytänyt oon elämän salaisuuden."

5 kommenttia:

KaSil kirjoitti...

"Olen särkynyt saviruukku pala palalta murtunut pois.
Vain ihmettelin ja itkin, en millään murtunut ois.
Sinä Herra minut murskasit, vaan talletit kaikki palat.
Niin paljon minua rakastit, tahdoit uutta kokonaan.
Anna savelle uusi muoto, tee minusta uusi ruukku.
Niin rakkautesi nyt näytät, taas murtunutta käytät.
Tahdon kertoa särkyneille, ei siruja heitetä pois.
Kallista halpa savikin Mestarin kädessä ois."
san. Liisa Pukkila

Tää on yksi suosikki lauluista, olen itsekkin joskus särkynyt täysin....

Sarppa kirjoitti...

Kirjoituksesi kosketti minua.. olen sanaton, melkein itku tuli kauniista kirjoituksestasi
Olet todella, todella taitava käsistäsi

Jaana kirjoitti...

Kaunista....ja koskettavaa!! Rukoilen aurinkoa elämääsi!!

Mari kirjoitti...

Todella kaunis runo....oletko sen itse kirjoittanut?

Vahingossa osuin blogiisi ja jäin lukemaan tarinaasi... Minäkin olen selkäkivuista kärsinyt nyt kohta 2 vuotta ja aloin kotona ollessani tekemään omaa blogiani...jonka nimi on Saviruukun palaset..........;D
Mukavaa loppukesää sinne Pudasjärvelle.....

katrilli kirjoitti...

Hei Mari !

Kiitos kauniista kommentistasi. Mie löysin runon jostakin positiivareiden julkaisusta ja se sopi niin hyvin tämän tillkutyön tarinaan.

Toivon sinulle voimia jaksaa elämääsi selkäkipusi kanssa. Mie tiedän ettei se ole helppoa. Jos haluat niin voimme pitää yhteyttä ja vaihtaa ajatuksia. Kipuihmisen ei pidä jäädä yksin !

Halauksin Katrilli