perjantai 17. syyskuuta 2010

TOIPILAANA...


Palasin keskiviikko iltana kotiin sairaalasta. Olin Oysissa neurokirurgisella osastolla kivunhoitolaitteeni, takajuostestimulaattori, korjausleikkauksessa. Jonotin leikkaukseen todella pitkään, vuoden ja kolme kuukautta, sekä ennen sitä jonotin neurokirurgin vastaanotolle noin vuoden. Koko projektiin kului aikaa siis reilusti yli kaksi vuotta. Toteutuiko hoitotakuu ? No, ei todellakaan...

Sairaalaan menoa pelkäsin todella kovasti. Unet ja nukkuminen katosivat kokonaan, olin lähes kolme viikkoa nukkumatta ja menin ihan sekaisin unen puutteesta. En kyennyt enää tekemään arkisia kotitöitä, en tekemään käsitöitä, olin koko ajan unen ja valveen rajamailla. Monet läheiseni olivat niin huolissaan minusta. Minulla tuli mieleen kaikki huonot kokemukseni sairaalasta sekä kävin läpi hoitovirheeseen johtaneen leikkauksen ja kaikki sen jälkeen tapahtuneet asiat...

Halusin myös vastauksen sille, miksi leikkausaika venyi näin pitkälle? Hoitotakuu näyttää olevan vain hieno sana muiden hienojen sanojen joukossa.En saanut vastausta; kirurgi sanoi, että "kukaan tähän leikkaukseen tulija ei ole joutunut odottamaan aikaa näin kauaa", syytä ei tiedetty . Leikkaussalin henkilökunta kertoi, että " onpa todella outoa, että olet joutunut odottamaan näin kauan, koska näitä leikkauksia ei ole kovinkaan monta vuodessa". Minulle tuli voimakas tunne, että kukaan ei halua ottaa vastuuta hoidostani...

Pyysin myös säännöllisiä kontrolleja sairaalaan (esim. kerran vuodessa), mutta en saanut . Minultahan loppuivat kaikki kontrollit siihen, kun sain eläkepäätöksen kolme vuotta sitten, ikäänkuin eläkepäätös olisi poistanut kaiken kivun ja sairaudet sekä avuntarpeeni.Oikeasti olen kuin tuuliajolla, en tiedä kuka minua kuuntelee ja auttaa. Omaan terveyskeskukseenkin on niin pitkät jonot, että on todella vaikea jaksaa jonottaa. Yksityiseen sairaanhoitoon minulla ei ole varaa...

Itse leikkaus sujui hyvin ja takajuostestimulaattori toimii nyt hienosti. Toivottavasti se toimii nyt pitkään hyvin, eikä mene rikki muutaman kuukauden päästä. Sairaalassa olin vielä muutaman tunnin ennen kotiin lähtöä. Minulla oli niin kova ikävä lapsia, etten raaskinut olla pois kotoa kahta päivää pitempään. Nyt olen lepäillyt ja nukkunut. Olen niin mahottoman väsynyt, että uni tulee nopeasti Univelkaa on paljon ja kipulääkkeetkin väsyttävät vielä lisää. Nukahtelen istualleni ruokapöytäänkin ja WC:n.

Onneksi leikkaus on nyt ohitse ja voin keskittyä toipumiseen. Toivottavasti ei tule mitään tulehduksia ...

Halauksia kaikille t. Katrilli

7 kommenttia:

Pumpuliina kirjoitti...

Voi voi, sinulla on ollut kovat hoidot. :(
Toivottavasti toipuminen sujuu nyt oikein hyvin.
Paljon enkeleitä ja halauksia
Pumpuliinalta! :)

Lissu kirjoitti...

Törkeää, että sait odottaa noin pitkään! Voimia ja jaksamista toipumiseen! Halaus <3

Jatta kirjoitti...

Voi sentään! Pikaista paranemista sinulle!
Toivottelee toinen toipilas

Nurkkalintu kirjoitti...

Pikaista toipumista ja siunausta syyspäiviisi!

Marle kirjoitti...

Toivon sydämestäni, että laitteesi toimii moitteetta ja pitkään. Kauniita töitä olet tehnyt, villakoirakassi on hurmaava!

Punaposki kirjoitti...

Kovasti voimia toipumiseen ja toivottavasti saat myös univelkaa nukuttua pois vaikka lääkkeetkin nukuttavat.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on myös kovat kivut aivoinfraktin seurauksesta ja myös minä tunnen joutuneeni tuuliajolle koska kukaan ei tunnu välittävän enää sairauksistani, koska ole "päässyt eläkkeelle". Kivut ja sairaudet eivät eivät todellakaan katoa eläke päätöksen tultua. Tsemppiä sinulle ja nähellään. KRISTIINA