Uusia neuleita...

Iltojen pimentyessä ja syksyn tultua on niin ihana käpertyä sohvalle neulomaan. Tyttäreni sanookin, että "meidän sohvaan on painunut äidin pyllyn muotoinen kolo, kun äiti neuloo aina samassa paikassa":=) Olen neulonut pieniä töitä kuten myssyjä, lapasia, tossuja ja sukkia. Ne valmistuvat nopeasti ja niitä on niin mukava tehdä.

Terveydentilani vuoksi en tänä vuonna osallistu isoihin käsityömyyjäisiin ollenkaan. Hyvän mielen talolla Oulussa on pieni muotoiset "Torimyyjäiset" lokakuun lopussa ja sieltä olen varannut myyntipaikan. Huomasin myös, että koskaan en ehdi neulomaan omille lapsilleni tai itselleni juuri mitään, kun valmistaudun kiireellä käsityömyyjäisiin. Neulon ja virkkaan kyllä tilauksesta, jos joku teistä lukijoistani haluaa muistaa itseään tai läheistään pehmeällä paketilla.

Neuloin miehelleni myssyn Novitan Puro-langasta ja sitten poikani sanoi, että hänkin haluaa samanlaisen. Nyt myssyjä on syntynyt useampikin. Puro-langasta tulee ihanan lämmin ja pehmeä myssy ja lankojen värit ovat niin ihastuttavia.


Tässä ensimmäinen Purolangasta neulottu myssy. Myssystä tuli pikkasen liian lyhyt ja seuraaviin myssyihin neuloinkin yhden palmikkokuvion verran lisää.



Kämmekkäitä on myös valmistunut usampia. Kämmekkäät ovat mielestäni todella mukavat käyttää. Syksyn lämpimimmillä ilmoilla pärjää hyvin pelkillä kämmekkäillä ja kylmillä ilmoilla ne on mukava vetäistä vaikka hanskojen päälle.

Ylärivin vasemman puoleiset kahdet kämmekkäät on neulottu Novitan Nalle Kukkaketo-langasta, punaiset kämmekkäät Teeteen Pallas-langasta, samoin siniset, vihreät ovat Sandnesgarnin Alpakka-lankaa. Alarivin kämmekkäistä ruskeat ja mustat ovat Teeteen Pallas-lankaa, harmaat Novitan Luxus Alpakkaa ja vaaleanpunaiset Novitan Wool-lankaa.

Yksi pojistani toimi mallina kuvatessani. Nämä kämmekkäät ovat Teeteen Pallas-lankaa.

Valmistaudun tilkkutyönäyttelyyn...

Minulla avautuu ensi viikon maanantaina eli 4.10. tilkkutyönäyttely Ouluun. Näyttelypaikkana toimii Kumppanuuskeskuksen Kynnys Galleria, Isokatu 47, ihan Oulun keskustassa. Paikka on todellakin keskeisellä paikalla ja haluan pystyttää sinne hienon näyttelyn, jossa mahdollisimman moni teos on uusi, mutta....


Näyttelyyn valmistautumista on haitannut uupumus, kipu sekä vajaa kaksi viikkoa sitten tehty leikkaus. En ole jaksanut tehdä niin paljon kuin olisin halunnut... Toisaalta aina näyttelyyn valmistautuminen on tällaista, ilman viimeisen viikon kiirettä ei näyttelyä tule. On hyvin tavallista, että avajaisia edeltävänä yönä ompelen viimeisiä reunakaitaleita tai kiinnitän nimilappuja töiden taakse. Olen kuitenkin rauhallisella mielellä, minulla on niin paljon valmiita töitä, että saan näyttelyn pystyyn oikein mukavasti. Ainahan sitä pitää asettaa itselleen tavoitteita ja hyväksyn myös sen, että aina ei asettamiin tavotteisiin ihan yllä:).

Näyttelyn nimi on vielä hieman mietintämyssyn alla ja myös se, että pidänkö avajaisia vaiko en. Näyttelyjuliste on suunnittelematta, mutta saan siihen apua ja näyttelyyn on vielä melkein viikko aikaa :=)

Kuvissa oleva, uusin tilkkutyöni, on nimeltään "Ruusutarha". Olen värjännyt kaikki kankaat itse aurinkovärjäyksellä ja mielestäni näihin töihin juuri itsevärjätyt kankaat käyvätkin parhainten. Laitan näyttelystä lisää tietoa myöhemmin...

TOIPILAANA...

Palasin keskiviikko iltana kotiin sairaalasta. Olin Oysissa neurokirurgisella osastolla kivunhoitolaitteeni, takajuostestimulaattori, korjausleikkauksessa. Jonotin leikkaukseen todella pitkään, vuoden ja kolme kuukautta, sekä ennen sitä jonotin neurokirurgin vastaanotolle noin vuoden. Koko projektiin kului aikaa siis reilusti yli kaksi vuotta. Toteutuiko hoitotakuu ? No, ei todellakaan...

Sairaalaan menoa pelkäsin todella kovasti. Unet ja nukkuminen katosivat kokonaan, olin lähes kolme viikkoa nukkumatta ja menin ihan sekaisin unen puutteesta. En kyennyt enää tekemään arkisia kotitöitä, en tekemään käsitöitä, olin koko ajan unen ja valveen rajamailla. Monet läheiseni olivat niin huolissaan minusta. Minulla tuli mieleen kaikki huonot kokemukseni sairaalasta sekä kävin läpi hoitovirheeseen johtaneen leikkauksen ja kaikki sen jälkeen tapahtuneet asiat...

Halusin myös vastauksen sille, miksi leikkausaika venyi näin pitkälle? Hoitotakuu näyttää olevan vain hieno sana muiden hienojen sanojen joukossa.En saanut vastausta; kirurgi sanoi, että "kukaan tähän leikkaukseen tulija ei ole joutunut odottamaan aikaa näin kauaa", syytä ei tiedetty . Leikkaussalin henkilökunta kertoi, että " onpa todella outoa, että olet joutunut odottamaan näin kauan, koska näitä leikkauksia ei ole kovinkaan monta vuodessa". Minulle tuli voimakas tunne, että kukaan ei halua ottaa vastuuta hoidostani...

Pyysin myös säännöllisiä kontrolleja sairaalaan (esim. kerran vuodessa), mutta en saanut . Minultahan loppuivat kaikki kontrollit siihen, kun sain eläkepäätöksen kolme vuotta sitten, ikäänkuin eläkepäätös olisi poistanut kaiken kivun ja sairaudet sekä avuntarpeeni.Oikeasti olen kuin tuuliajolla, en tiedä kuka minua kuuntelee ja auttaa. Omaan terveyskeskukseenkin on niin pitkät jonot, että on todella vaikea jaksaa jonottaa. Yksityiseen sairaanhoitoon minulla ei ole varaa...

Itse leikkaus sujui hyvin ja takajuostestimulaattori toimii nyt hienosti. Toivottavasti se toimii nyt pitkään hyvin, eikä mene rikki muutaman kuukauden päästä. Sairaalassa olin vielä muutaman tunnin ennen kotiin lähtöä. Minulla oli niin kova ikävä lapsia, etten raaskinut olla pois kotoa kahta päivää pitempään. Nyt olen lepäillyt ja nukkunut. Olen niin mahottoman väsynyt, että uni tulee nopeasti Univelkaa on paljon ja kipulääkkeetkin väsyttävät vielä lisää. Nukahtelen istualleni ruokapöytäänkin ja WC:n.

Onneksi leikkaus on nyt ohitse ja voin keskittyä toipumiseen. Toivottavasti ei tule mitään tulehduksia ...

Halauksia kaikille t. Katrilli

TÄRKEÄÄ !!!