maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kevättä kohti...


Taas on aikaa kulunut lähes kuukausi edellisestä kirjoituksestani. Aika kuluu niin hurjaa vauhtia, ettei millään ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisi, tai minusta on tullut hidas:-). Vointini ei ole paras mahdollinen ja tietysti se sanelee kaikki tekemiseni. Väsymys ja uupumus ovat vaivanneet ihan koko talven ja odotan kevätauringon paistetta malttamattomasti. Onneksi päivä on pidentynyt ja pimeän selkä on taittunut ja mennään kovaa vauhtia kevättä kohti...

Teen edelleen töitä kahtena iltana viikossa Kansalaisopistossa. Rakastan opetustyötä todella paljon, kurssilaiset antavat minulle voimia jaksaa väsymyksestä huolimatta. Olen todella kiitollinen työstäni ja toivon, että saan syksyllä jatkaa kurssien pitoa. Monista uusista ja mukavista asioista olen joutunut luopumaan, kun en pysty kipujen ja väsymyksen vuoksi tekemään /osallistumaan. Ja se sattuu, se sattuu niin kovasti... Liikunnan harrastaminen on jäänyt entistä vähemmälle, enkä ole kyennyt osallistumaan vapaaehtoistoimintaan. Olen joutunut arvostelujen kohteeksi, koska vaikutan ulkoisesti terveeltä ja hyvinvoivalta... Kipu ei aina näy päälle ja kipeänä minä en lähde yleensäkään ihmisten ilmoille vaan olen kotona ja levähdän. Ja kivun ja pahan olon on oppinut taitavasti peittämään muilta. Aika harvalle ihmiselle tulee kerrottua miten oikeasti voi...



Käsitöitä olen tehnyt aina, kun olen kyennyt. Käsillä tekeminen on niin hieno voimavara, että niitä yritän tehdä vaikka muutaman minuutin päivittäin. Koirien kanssa touhuilu kuuluu myös päivittäisiin rutiineihin. Nuppu ja Luna ovat seuranani aina niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Kuvat koirista on ottanut 10-vuotias tyttäreni, joka tykkää hassutella koirien kanssa ja nämä kuvat ovat "mainoskuvia".

Kiitos teille kaikille, jotka olette ilahduttaneet minua kommenteillanne. RIISA aioit lähettää minulle sähköpostia, niin tarkistaisitko osoitteeni? En ole saanut sähköpostiasi :-(

Oikein ihanaa kevättä teille kaikille! Pidetään toisistamme huolta<3

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei !
Lähetin sinun sähköpostiosoitteeseen,no mihinkä se on kavonnu,lähetin äsken saman uuestaan,kaikki pisteet ym oikealle kohalle .ootellaanpa
raapusteli.Riisa

katrilli kirjoitti...

Hei Riisa!

Sähköpostiasi ei ole tullut vieläkään:-( Tarkistaisitko vielä sukunimen? Sukunimeni on KEMPPANEN ei Kemppainen. Tässä on yleensä se syy miksi sähköpostit eivät tule perille.

T. Katri

Anonyymi kirjoitti...

No sehän se syy olikin miksei osannu perille.
Sukunimi väärin kirjoitin asia korjattu.
...sama pää kesät talavet ... :)
KIRJ. Riisa

Marle kirjoitti...

Oikein aurinkoisia päiviä, äläkä välitä siitä mitä muut ajattelevat.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos viestistä.
Ei kiirettä kirjoittele vointisi mukaan.
Minulla joskus menee 110 ,mutta toinen päivä viisari ei värähdäkkään,eteenpäin sano mummo lumessa: ja sitähän riittää :),:)
nietosten takaa:RIISA

Bella kirjoitti...

Hei !

Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu kun olen itse samassa jamassa.
Nyt vasta 5-6 v. sairauksieni pahenemisesta sukulaisetkin vasta uskovat että olen TODELLA kipeä ei aina kykene juuri kävelemään mutta onneksi on aina niitä parempia aamuja jolloin pystyy lähtemään asioille tai sitten kourallisella lääkkeitä ja ne päiväthän ne muille näkyvät ja kun ei ole luonteeltaan yrmäke vaan positiivinen niin sekin katsotaan meille kipupotilaille huonona luonteenpiirteenä ja avot kun erehdyin käymään kampaajalla hakemassa vähän piristystä....Helppo se on sanoa että elä välitä niistä puheista, joka kerta joutuu kuitenkin itsnsä kanssa käymään henkisen taistelun välillä masentuu sille ei voi mitään, mutta aina sieltä tulee niitä salaisia voimavaroja ja lapset auttavat. ota yhteyttä kun jaksat.

Kirsi,Kiia,Pinja,Mira,Jero ja Bella
Joukkohalaus ja haleja Lunalle

Paula kirjoitti...

Ihania koiria ja hienot myssyt päässä! Iloista kevään jatkoa sinulle!

Nelmi kirjoitti...

Minäkin tiedän tasan tarkkaan kuinka se satuttaa kun ihmiset eivät aina käsitä kuinka kipuinen voi olla. Välillä ei sängystä pääse itse ylös eikä saa kunnolla vaatteita päälleen. Olisipa keksitty kipuastemittari, jonka voisi tarvittaessa näyttää. Kukaan kroonisen kivun kanssa elävä ei lähde liikkeelle mihinkään jos epäilee ettei reissusta selviytyisi. Usein selviytyäkseen ruokakauppareissulta on jo tarvinnut kourallisen kipulääkkeitä. Niin ja sielläkään ei käy kuin kaksi kertaa viikossa enintään.
Voimia sinulle, toivottavasti aurinkoinen kevät ainakin mielialaa piristäisi.

Iibu Biibu kirjoitti...

Hei, voimia sinulle ja haleja.
terkuin Biibu

intsu kirjoitti...

Tässä olen viettänyt aikaa tätä sinun blogia lukiessa ja selatessa. Minä olen 54v ja sairaseläkkeellä,minulla on monia kroonisia sairauksia ja vaikean masennuksen myös läpikäynyt siinä vaiheessa,kun työelämän piti jättää. Minäkin asun Pohjanmaalla,mutta Eteläisessä osassa. Myös viisi lasta on,kaikki jo aikuisia. Ja koirauuset,aah kun ovat ihania! Meillä on 9,5v labbis. Sinä olet tehnyt aivan upeita käsitöitä. Katselin toinen toistaan hienompia tilkkutauluja ja ristipistotöitäkin,niin kauniita kaikki. Käsityöt ovat minuakin paljon pitäneet kasassa ja tuoneet pieniä ilonaiheita kotonaoloon ja päiviini.

Anja kirjoitti...

Hei, Hienoja käsitöitä olet tehnyt, tilkkutyöt upeita! Ostin syyspuolella myyjäisistä pojallemme tekemäsi lapaset, niistä tuli pojan lempparit :) Laitoin silloin lapasten kääreestä löytämäni blogisi osoitteen niin hyvään talteen, että löysin sen vasta muutama päivä sitten, onneksi löysin : )
Talvi on ollut pitkä ja harmaa, mutta kyllä nyt kevätaurinko sulattaa lunta vauhdilla - Vaikka se ei aina näykään pilviverhon takaa, siellä se on! Välillä sitä pitää itselleen muistutella...
Hyvää Pääsiäistä ja Kevättä!