perjantai 30. lokakuuta 2009

Tilkkumuistoja-näyttelyni Oulussa 14.10.-10.11.2009


Minulla on Oulussa tilkkutyönäyttely nimeltään Tilkkumuistoja. Tilkkumuistoja näyttelyyn olen koonnut tilkkutöitä 20 vuoden ajalta. Mukana näyttelyssä on myös ensimmäinen tekemäni tilkkutyö. Näyttely on Hyvän mielen talolla, Puusepänkatu 4. Hyvän mielen talo täyttää tänä vuonna 20 vuotta, joten näyttelyni avajaisissa, 14.10. juhlistettiin myös tätä tapahtumaa.


Nättelyn avajaisissa oli kolmisenkymmentä vierasta ja sain ihania lahjoja ja ihania kukkakimppuja ystäviltäni. Oli niin mukava tavata kaikki näyttelyvieraani. Kiitos teille kaikille, teitte tilaisuudesta juhlan!

Hyvän mielen talon galleria koostuu kahdesta huoneesta, joista toisen sisustin lastenhuoneeksi. Lasteenhuoneeseen laitoin esille lapsenmielisiä tilkkutöitä, nukensänkyjä- ja peittoja, pehmoleluja ym. Kuvassa olevan työn nimi on "Sinun kanssasi vuoden jokaisena päivänä" (v. 2007-2008). Tilkkutyö koostuu 12 kuvasta, jotka kuvaavat kuukausia. Oikealla on työ nimeltään: "Kop,kop! Saako satu sisään tulla?"( v. 2009).

Kuvassa oikealla on työ nimeltään "Ystävät ovat enkeleitä ilman siipiä" (v.2007). Vuonna 2006 viimeisimmän ison selkäleikkauksen jälkeen meni kauan, etten pystynyt istumaan ompelukoneen ääressä, joten ompelin käsin. Applikoin sydämiä taustakankaille ja annoin sydämet ystävilleni. Ystävät kirjoittivat sydämiin ajatuksia ystävyydestä ja minusta. Reunakaitaleessa olevan köynnöksen olen ommellut yhdessä Sanna-ystäväni kanssa. Vasemmalla ylhäällä on kuva labradoristani Nupusta. Työn nimi on "Ewening`s Iceflower".
Alhaalla työ nimeltään "Aikaisin aamulla" (v 2008).


"Elämän jano"(v. 2007). Tämän työn aihe tuli mieleeni eräänä yönä sairaalassa ollessani. Nousin keskellä yötä piirtämään luonnosta päiväkirjaani ja kirjoittamaan ylös mieleeni tulleita ideoita. Suuri punainen sydän kuvaa voimakasta elämänjanoa, jota tunsin kovasta kivusta ja masennuksesta huolimatta. Ompelin työn eräänä yönä tilkkutyökurssilla ollessani Keminmaassa. Työ oli tehtävä valmiiksi asti, en voinut jättää sitä kesken.

Galleriassa on esillä myös useita Tilda-aiheisia pehmoleluja. Tilkkurasiat olen tehnyt muistaakseni v. 2005.


Näyttelyssäni on esillä myös muutamia tyynyjä (v. 2009).

"Tilda-ystävän tilkkupeitto", "Katrillin oma tilkkukirja", tilkkukulhollinen Tilda-omenoita. Tilkkupeitto syntyi Tilda-foorumissa olleen tilkkublokkivaihdon blokeista. Tilkkublokkeja oli tekemässä 10 Tildaajaa ympäri Suomea. Blokeista tein muistojen peiton. Katrillin omassa tilkkukirjassa on kuvia tekemistäni tilkkutöistä sekä töihin liittyvät tarinat. Olen lisännyt kirjaan myös kuvia ihmisistä, joille tilkkutyöt ovat menneet sekä lehtileikkeitä.

Olen tehnyt useita tilkkutöitä lasteni piirustusten pohjalta. Ylhäällä on työ nimeltään "Onnellinen perhe" (v. 2002) ja alemmassa kuvassa on 5-vuotiaan Tuomaksen piirtämä kuva isoveikasta. Perhekuvan on piirtänyt Eetu-poikamme ollessaan kahdeksan- vuotias. Kuva oli vastaus silloiseen pohdiskeluuni millainen äiti olen ja mitä lapset ajattelevat meidän perheestä?. Pohdiskelin näitä asioita mielessäni useita päiviä itsekseni ja lapsen piirtämä kuva oli todella helpottava; pidämme toisiamme käsistä kiinni ja kaikilla on hymyilevä ilme, kaikki on hyvin.


Lasten sängyssä on ensimmäinen tilkkupeittoni "Tuhat tarinaa" vuodelta 1990. Olen tehnyt peiton ensimmäiselle lapsellemme ja peiton alla ovat kaikki viisi lastamme nukkuneet. Peitto on rakas meille kaikille. Peitto on kulunut monesta paikasta ja jo tekovaiheessa tein monia virheitä, mutta kaikista virheistä olen oppinut.


"Katrillin omaan tilkkukirjaan" olen tallentanut tilkkujeni tarinoita.


"Isoäidin ikkuna" (v.2006) . Olen tehnyt työn Lempi-mummoni muistoksi. Mummolla oli aina pelagonioita ikkunalla ja pitsiverhot. Ja ikkunalaudalla istui usein kisuliini.



"Oma kuva- Särkynyt saviruukku"(v. 2007). Tästä työstä olen kertonut jo aikaisemmin blogissani. Tämä työ puhuttelee aina ihmisiä ja olen saanut usita ostotarjouksia teoksesta. Mutta työ on niin henkilökohtainen, siihen liittyy niin paljon tunteita ja muistoja, etten voi luopua tästä.


"Valoa kohti"(v. 2007). Tämä työ kuvaa masennukseni synkintä vaihetta. Vuonna 2006 selkääni tehtiin luudutusleikkaus, josta toipuminen on ollut vaikeaa ja aikaa vievää. Olin leikkauksen jälkeen heräämässä nukutuksesta, olin vielä hengityskoneessa ja voimakkaiden lääkkeiden vaikutuksessa. Sain tällaisen kuvan näkynä silmieni eteen ja se oli pakko tallentaa kankaille. Minun oli saatava mustaa väriä pois sisältäni. Masennus on niin invalidisoiva sairaus ja siitä toipuminen kestää vuosia. Mitään ihmelääkettä ei ole. Kaiken mustan keskeltä pilkistää valoa joka vähitellen lisääntyy...

"Ikävä" (v. 2004-2008). Tämän pienen työn tekemiseen meni aikaa useita vuosia koska välillä keskeneräinen työ hautautui kangaskasojen ja puolivalmiiden töiden alle, unohduksiin. Olin jo heittää työn roskiin, kun tuntui etten pysty tekemään tätä valmiiksi. Vuonna 2004 olin Puolen Suomen Tilkkukinkereillä Oulussa. Minun oli niin paha olla, koska olin kipeä ja masentunut, etten voinut olla ompelemassa muiden kanssa. Toisten ommellessa minä kävelin pitkin meren rantaa ja mietin elämääni. Kotiin tultuani ompelin kuusi pientä blokkia ja siihen se jäikin...

Kesällä 2008 löysin kauan unohduksissa olleen työn ja aloin ideoimaan sitä ystäväni Raijan kanssa. Ikävä kertoo siitä, miten kauhea ikävä minulla oli perhettäni joutuessani olemaan paljon sairaalassa ja miten suurta häpeää tunsin masennuksesta. Kaiken surun, kivun ja masennuksen ilona on aina olleet lapset, joita työssä kuvaavat valkoiset kukat (neljä valkoista kukkaa, joiden keskellä on sininen nappi kuvaavat poikiani ja valkoisen kukan keskellä oleva punainen nappi kuva tytärtäni. Kuvan alareunassa olevat kukat kuvaavat minua ja miestäsi. Olemme pysyneet yhdessä vaikka meillä on ollut monia vaikeita aikoja.



"Aikaisin aamulla" (v. 2008)

"Mielenmaisemat- vuodenajat, vasemmalla ylhäällä kevät ja kesä sekä alhaalla syksy ja talvi.

Tässäpä kuvia näyttelystäni. En laittanut vielä läheskään kaikkia kuvia nähtäväksi. Jatkan toisena päivänä.

13 kommenttia:

Nurkkalintu kirjoitti...

Lämmin kiitos tästä ihanasta tuokiosta postauksesi parissa.
Todella kauniita töitä!
Siunausta viikonloppuun!

Kisumumma kirjoitti...

Ihanaa, kun olet laittanut kuvia näyttelystä.Kiitos, että tällä tavalla voin olla "mukana" näyttelyssä. Olisi mahtavaa päästä näkemään nuo upeat työt oikein luonnossa.
Ja hienoa, että sinulla on näin upea näyttely ja paljon töitä esillä.
Sinulla on ollut iso homma näyttelyn pystyttämisessä- Kauniisti ovat työsi esillä.
Hyvää viikonloppua ja lämpimiä haleja sinulle.

Terhi kirjoitti...

Aivan ihanan näyttelyn olet laittanut pystyyn! Tilkkutyösi on tosi hienoja. <3 Eniten tykästyin niihin joissa oli lasten piirtämät kuvat. :)

Sanna kirjoitti...

UPEAT!!

Ihanaa viikonloppua sinulle!

-Sanna-

Punaposki kirjoitti...

Olen tosi iloinen puolestasi näyttelyn johdosta. Ihania töitä! Minuakin kosketti eniten Särkynyt saviruukku -tilkkutyö. Se on tosi kaunis.

Iloa ja valoa syksyyn!
t. RitaRillan Rita

Nurkkalintu kirjoitti...

Hei taas! Tulin kertomaan, että sinulle on blogissani kultainen tunnustus :-))

Nina kirjoitti...

Onnea!!
Kaunista <3

Tippaliisa kirjoitti...

Tosi kauniita tilkkutöitä! Kiva katsella kuvia, kun asun niin kaukana, että on mahdotonta päästä näyttelyysi. Hyvää jatkoa sinulle!

katrilli kirjoitti...

Kiitos kaikista ihanista kommenteista ystäväni!

Halauksin katrilli

Jaanabella kirjoitti...

Kiitos,kun sain näin netin välityksellä "osallistua" näyttelyysi.
Sinulla on paljon kauniita töitä!

Mukavaa sunnuntaita

Halein Jaanabella

Anonyymi kirjoitti...

Vietin ihastuttavan tuokion käydessäni läpi näyttelykuvasi ja tarinat töistäsi. Kiva kun olet jaksanut kertoa myös jokaisen työsi tarinan. Kiitos sinulle, teet upeita töitä. Voi kun osuisin näkemään myös sen Akuutti-ohjelman jossa olet! En yleensä ole vielä siihen aikaan tv:n ääressä.
Mukavaa syksyä!
tv. Teija

Marle kirjoitti...

Lämmin kiitos ihanasta näyttelystä! Onneksi kaukana olevat voivat nähdä työsi edes netissä. Kaikkein ihanin on mielestäni Särkynyt saviruukku. Se on jotenkin niin pysähdyttävä, että sitä on vaan pakko katsoa, ja kauan. Tarinoiden kertominen töiden synnystä on tärkeää, siitä tulee töille jotenkin lisää syvyyttä.

sirimi kirjoitti...

Todella taidokkaita tilkku- ja aplikaatiotöitä. Ihan mykistyn.