Monta viikkoa on taas vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin kuulumisia blogiini. Aika kuluu kuin siivillä kotitouhujen, käsitöiden, opetustyön sekä vapaaehtoistoiminnan merkeissä. Ja levätäkin täytyy aina välillä :-)Vuosi 2010 on alkanut monenlaisten uusien asioiden merkeissä. Juuri koulujen alkaessa joulun jälkeen, saimme tietää, että nuorin poikamme on altistunut yläasteella vakavasti homeelle. Poika sairasti koko viime syksyn kuumetta, kurkkukipua, nuhaa, silmäoireita, ihottuma paheni ja astmaoireilut alkoivat uudestaan. Kotona oireet paranivat ja poika lähti uudestaan kouluun ja taas oireet tulivat takaisin. Poika oli lähes joka viikko useamman päivän koulusta pois. Otin yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja kerroin epäilykseni homealtistumisesta ja siitä tutkimukset alkoivat etenemään.
Pojan luokanvalvoja sekä koulun rehtori ovat tehneet erinomaista työtä järjestäessään hänen koulunkäyntiään niin, ettei hänen tarvitse mennä niihin koulun tiloihin joissa hometta on enemmän. Osa opetuksesta järjestetään myös kotona meidän vanhempien valvonnassa. Nyt lapsi on ollut terve ja hän on voinut olla koulussa. Katsotaan miten asiat rupeavat sujumaan... Toivottavasti myös kaupunkimme päättäjät ottavat homeasian vakavasti ja alkavat tarvittaviin toimenpiteisiin pian. Liian monet oppilaat ja opettajat kärsivät tästä vakavasta ongelmasta kouluissamme.
Minä olen jatkanut töitä Kansalaisopistossa. Tiistaisin opetan tilkkutöitä ja torstaisin työskentelen lasten kanssa askartelu-ja kuvataidekerhoa pitäen. Opetustyön tekeminen antaa minulle valtavan paljon ja on hieno asia, että eläkkeellä ollessa voi tehdä muutaman tunnin töitä viikossa. Tunsin aiemmin valtavaa huonommuutta siitä, etten voi tehdä töitä siinä ammatissa, johon olen saanut koulutuksen. Minulla oli tunne, että enkö minä enää kelpaa mihinkään? Kaipasin myös työkavereita. Vaikka minä väsynkin töissä niin koetan aina järjestää niin, ettei seuraavana päivänä ole mihinkään lähtöä, jotta saan levätä. Ja minä oikeasti nautin ja rakastan opetustyötä ja saan opettaa ihania tilkkutöitä:-) On niin hienoa nähdä oppilaiden into heidän oppiessa uusia asioita.
Jatkan myös vapaaehtoistoimintaa Oulussa Hyvän mielen talolla.
Kiputilanteeni on ihan entisellään, miksipäs se muuksi muuttuisi. Mielekäs tekeminen auttaa jaksamaan jatkuvaa kipua. Mutta pitää muistaa huolehtia myös siitä, että lepää kunnolla. Kipulääkkeiden lisäksi käytän kivunlievitykseen vaihtoehtoisia hoitomuotoja (aromaterapia ja hoitoöljyt), rentoutumista musiikin avulla sekä piikkimattoa. Vasemman jalan tilanne huolestuttaa, koska jalan puutumista on entistä enemmän. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta päivästä, kun vielä pystyn liikkumaan.
Iloista päivää kaikille!
Halauksin Katrilli
*click*
*click*
