Luna-tyttönen; pian viisi viikkoa

Tänään kävin tyttäreni kanssa katsomassa tulevaa koiravauvaamme Lunaa. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo pari viikkoa ja ikävä oli kova. Luna oli kasvanut ainakin puolella siitä, kun viimeksi näimme. Koirulit tulivat meitä vastaan ja oli todella ihanan näköistä, kun viisi pientä karvapalloa juosta viipotti ovelle isä- ja äitikoiran perässä. Minulle tuli ihan liikuttunut olo, kun näin pikkuiset; voiko kauniinpaa eläinlasta enää ollakaan kuin kääpiövillakoiran pennut:).

Välillä Luna nukahti tyttäreni sylissä. Kuvassa näkyy kauniisti Lunan rinnassa oleva valkoinen, puolikuun muotoinen täplä.

Tässä kuvassa Luna-tyttönen on minun sylissäni. Luna on opetellut syömään jo kiinteätä ruokaa (puuroja, raejuustoa ja kinkkua). Minua ihastutti ja ihmetytti se, miten ihmisrakkaita pennut ovat jo näin pienenä ja miten leikkisiä ne ovat. Luna vaikutta olevan pennuista kaikista itsenäisin ja hakee oman rauhallisen paikan, missä ottaa päiväunet.


Luna tulee meille kotiin tasan kahden viikon kuluttua perjantaina. Tuskin maltan odottaa siihen asti. On ihan sellainen tunne kuin odottaisi vauvaa kotiin.